Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Hyvää pyhähuomenta oravaiset :)

Eipä mulla muuta

Huomenta.  Just eilen ystäväni kanssa naurettiin,  että mä olen varmaan valepukuinen orava,  koska syön melkein joka päivä pähkinöitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Räntää alkoi sataa rankasti ja maassa sitä onkin jo 5 senttiä. Kohta otettava taas lumikola esille, mutta eiköhän tuo sula. Teki mieli vetää melkein peitto korville ja alkaa talvinokosille.

Sitten keksin aloittaa lettujen paiston, kuten kesän sadepäivinä on tapana ollut. Onneksi ainekset löytyivät kotoa, ettei tarvinnut lähteä kesärenkailla liikkeelle. Hilloa ei ollut, mutta sitten tuli mieleen, kuinka Ahvenanmaalla tarjottiin luumukiisseliä pannukakun kanssa. Nyt sattui olemaan puolukkakiisseliä ja se passasi hyvin myös lettujen kanssa.

Ahvenanmaalainen pannukakku on erikoista. Tehdään muistaakseni riisipuurosta. Mistähän sekin on saanut idean. Ahvenanmaa on muuten demilitarisoitu alue.

Ahvenanmaalainen pannukakku tehdään mannapuurosta.

Niin olikin. Muistin väärin. Nyt rupesi epäilyttämään, muistanko sen demilitarisoitu-jutunkin väärin. Älkäätten uskoko.

Voihan se olla dementoitukin  😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Räntää alkoi sataa rankasti ja maassa sitä onkin jo 5 senttiä. Kohta otettava taas lumikola esille, mutta eiköhän tuo sula. Teki mieli vetää melkein peitto korville ja alkaa talvinokosille.

Sitten keksin aloittaa lettujen paiston, kuten kesän sadepäivinä on tapana ollut. Onneksi ainekset löytyivät kotoa, ettei tarvinnut lähteä kesärenkailla liikkeelle. Hilloa ei ollut, mutta sitten tuli mieleen, kuinka Ahvenanmaalla tarjottiin luumukiisseliä pannukakun kanssa. Nyt sattui olemaan puolukkakiisseliä ja se passasi hyvin myös lettujen kanssa.

Ahvenanmaalainen pannukakku on erikoista. Tehdään muistaakseni riisipuurosta. Mistähän sekin on saanut idean. Ahvenanmaa on muuten demilitarisoitu alue.

Ahvenanmaalainen pannukakku tehdään mannapuurosta.

Nyt mun alkoi tehdä mieli suklaamannapuuroa.  Joskus kansakoulussa sitä oli lounaaksi ja koska olin suklaalle allerginen,  sain vain näkkileivän ja maitoa.  Kavereiden suklaamannapuurot tuoksui aivan ihanalta ja mä nakersin kateellisena näkkileipää. Allergiani meni teini-iässä onneksi ohi.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samanlainen huumori - jutut synkkaa.

Täysin erilainen huumori - ei synkkaa, ei sitten millään.

Niinhän se on siviilissäkin eli tavan elämässäkin. Mullakin pitkäaikainen naapurinmies,  joka niin negatiivinen puheissaan, etten muista koskaan mitään hyvää mistään tai kenestäkään sanoneen. Piha-alueella tuntuu päivystävän ja vahtivan, kaikki yrittävät vältellä häntä. Minutkin jallitti aikanaan kuuntelemaan ilkeyksiään , kuuntelin kohteliaasti ikäihmistä aikani, kunnes sain tarpeekseni.  Tupsahtaa aina paikalle jopa roskapussin vientireissullanikin. Tervehdin ja sanon aina vain keliä pitelee tai jotain muuta yhdentekevää, ja poistun rivakasti paikalta. Alkuun jäi hölmistyneenä yksin mumisemaan arvostelujaan perääni. Todellinen esimerkki ihmisestä jolla ei juurikaan mitään sosiaalisia taitoja. Onneksi harvinaisuus.

Tulee mieleen Kummelin jakso Kyylä, jossa Hannele Lauri esitti riemastuttavasti naapureitaan valvovaa naista. Tarkka kirjanpito oli minuutin tarkkuudella muitten tekemisistä.  Löytyy youtubesta Kummeli, Kyylä.  Hauska, mutta hauskuus olisi kaukana, jos olisi oma naapuri.

Mitä tähän sanoo LAMMAS, kyylääkö KYYLÄ kaikkia tekemisiään?

Kukko on "aamun airut verraton", sivusta huutelen.

Sanon KÄÄK  😂

Vierailija kirjoitti:

Luen iltaisin sitä Tarkan kirjaa Saarikoskesta. Ensin se elämänmeno hätkähdytti. Nyt olen tottunut. Olen ruvennut ajattelemaan, että elämähän on elämistä varten. Onko se eletty, jos se menee rutiinien hoidossa eikä elämän suuntaa uskalla muuttaa koskaan. Ehkä pitää elää vähän kuin yhden kaupan mainoksessa "viimeistä kesäpäivää". Ei nyt holtittomaksi heittäytyen, mutta muuten. Kuolevien rinnalla kulkijat kertoo, että ihminen ei kadu kuolinvuoteella sitä, minkä teki, vaan sitä, minkä jätti tekemättä. 

Mitä haluaisitte tehdä elämässä, jos mitään rajoituksia ei olisi? Minä haluaisin asua vuoden Pariisissa, jossain pienessä kattohuoneistossa, jonka ruutuikkunasta olisi näkymä kaupungin ylle. Siellä kävelisin katuvilinässä ja istuisin kahviloissa seuraamassa ihmisvilinää. 

Mielenkiintoinen kysymys.  Mun on vaikea edes kuvitella,  millaista olisi ilman rajoituksia.  Yli 30 vuotta jo nivelreumaa ja rehellisesti sanottuna en edes muista enää,  millaista oli olla kivuton.  

Joskus kauan sitten haaveilin mummonmökistä jossain Pelkosenniemellä ja koiravaljakosta kulkupelinä.  Mulla oli siihen aikaan alaskanmalamuutti eli sellainen arktinen rekikoira.  Mutta sain reuma diagnoosin aika pian koiran hankinnan jälkeen. Vähän myöhemmin katselin usein Etuovi.comista,  oisko mun isän puolen mummola Viialassa tullut myyntiin.  Etätyö oli jo silloin mahdollista ja Toijalasta olisi päässyt junalla Helsinkiin välillä toimistolle. Mummulla oli valtavasti marjapensaita,  omenapuita,  kirsikkapuita ja pari luumupuutakin.  Kun muistelen sitä mummolaa,  tunnen suussani karviaismarjojen maun.  On muuten marja,  jota älyttömän harvoin on kesälläkään kaupoissa. Ehkä mä haluaisin sen Viialan mummolan, jos mitään rajoitteita ei olisi.  Mummu kiipesi vielä 84-vuotiaanakin omenapuihin  Mä en pystyisi nyt 64-vuotiaanakaan.