Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas on kiva ajatus, jos voisin jättää perintöä. Omat lapset voi kieltäytyä perinnöstä, joten se menee sitten heidän lapsilleen.

Mikset vaan anna jo etukäteen niin paljon rahaa kuin mahdollista? Toisen laskuja saa maksaa rajattomasti.

Ap

Siinähän se tuli.

AP näyttää tämän ketjun vanhemmilleen.

Mikä tuossa nyt oli niin ihmeellistä? Eikö ole fiksumpaa antaa rahaa silloin, kun lapset sitä oikeasti tarvitsevat eikä odottaa siihen saakka, että rahat siirtyvät eläkeikäiselle jälkeläiselle ja osa rahoista menee valtion kukkaroon? 

Ap

Tuosta olen kanssasi samaa mieltä. On järkevää varautua omaan vanhuuteensa. Siis palveluihin, mitä yksityiseltä ostaa, jotta voi edelleen mukavasti asustella kotona. Mutta järkevää myös lahjoittaa lapsilleen sen, mitä verovapaasti voi lahjoittaa. Turha siis nuukailla omissa menoissa ja kaikessa muussakin, jotta sitten aikanaan verottaja saisi mahdollisimman paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Hoivamaksut tullaan ulosmittaamaan kertyneestä varallisuudesta sillai sosiaalidemokraattisesti. He ketkä ovat humputelleet kaiken menemään tai siirtäneet hiljalleen varoja jälkeläisille tulevat saamaan mahdollisesti maksamilleen veroille vastinetta hoivapalveluina. Säästeliäät, not so much

Tähänkin on olemassa ratkaisu. Voi jo valmiiksi tehdä sellaiset paperit, että siinä vaiheessa, kun alkaa olla  erilaisten julkisen sektorin hoivapalveluiden tarpeessa eikä itse enää kykene asioistaan päättämään, koko omaisuus menee ennakkoperintönä lapsille. Mulla on tällainen jo tehtynä. Niin kauan, kun nuppi toimii, voi ton ennakkoperinnön antaa itsekin, mutta jos nuppi ei enää toimi, niin tuo paperi on ihan hyvä olla olemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä säästän ihan varmuudeksi. Ei tiedä elääkö 80 vai 100 vuotiaaksi niin kulut kasvaa kokoajan. Jos sattuu kupsahtamaan aiemmin, jää sitten perintöäkin. 

Juuri näin. Ja voihan  lapsilleen sitten lahjoittaakin aina sen verran, mitä verovapaasti saa lahjoittaa tai maksella heidän vuokriaan, sähkölaskujaan yms

Vierailija kirjoitti:

7 veljestä tekisi mieli käydä ostamassa, ei vaan ole hajuakaan mitä neuloisin. Oispa sitten mistä ottaa, kun keksii! Samalla vaara heräteostoksiin :( Taidan kuitenkin lähteä, roskatkin pitää viedä.

Mulla on mieletön määrä seiskaveikkaa. Odottelen, että tämä syksy menee ohi ja mun nivelet taas paremmassa kunnossa. Syksyt ja keväät on mun nivelille aina kaikista pahimmat. Ja ehkä aloitan reumalääkityksenkin uudestaan. Mun lähisuku on "villasukkaporukkaa".  Varsinkin siskoni lapsineen ja lapsenlapsineen tykkää olla mökillä. Siskontyttö on päiväkodissa töissä ja käyttää villasukkia "työkenkinään" sisällä. Mun äiti aikoinaan piti huolen, että kaikilla on tarpeeksi villasukkia, mutta kun äidin muistisairaus paheni, niin ei neulonut enää. Joten musta tuli lähisuvun "villasukkatehdas". Kaiksita hauskinta on ollut tehdä niitä mun siskontytölle. Voi neuloa niihin vaikka mitä kiilusilmäisiä kissoja tai mörköjä. Päiväkodin lapset kuulemma tykkää siitä, että "tarhantädillä" on iloisia ja hauskoja villasukkia jalassa. 

Neuloa voi myös hyväntekeväisyyteen. Sekä ihmisille että eläimille. Mä neuloin yhdessä vaiheessa tossuja (nk hoitotossuja)  kissoille ja lahjoitin niitä eläinlääkäriasemille. Joskus muistaakseni oli Lastenklinikan Kummit ry, joka myös otti vastaan keskosvauvoille neulottuja pipoja, sukkia, tumppuja ja nuttuja. Näihin on tietenkin omat vaatimuksensa mm langan suhteen. VVA ( Vailla vakituista asuntoa) ja Pelastusarmeija käsittääkseni ottaa vastaan villasukkia, lapasia, pipoja ja kaulahuiveja tai kaulureita. Jos siis puikot heiluu nopeammin kuin suku ehti kuluttaa omat vaatteensa, niin kannattaa selvitellä noitakin paikkoja. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu on omituinen, jo sana velvollisuudet on outo tähän kohtaan. Jos lapset eivät huolehdi vanhemmistaan, on se hyvin alhaista ja vailla mitään arvostusta.

Minusta taas ei mitenkään outo. Itse miellän sanan "velvollisuus" siten, että joku muu (voi olla  yksityishenkilö tai vaikka yhteiskuntakin)  vaatii minua tekemään asiat A, B ja C  tai olemaan tekemättä asioita D, E ja F. Jos en toimi näin, velvollisuuden rikkomisesta seuraa jokin sanktio. Sanan "oikeus" taas miellän niin, että minä voin vaatia muilta (voi olla yksityishenkilöitä tai vaikka yhteiskuntakin)  asiat A,B ja C tai olemaan tekemättä asiota D, E ja F. Minä toki voin myös asettaa sanktioita (esimerkiksi lakkaan pitämästä yhteyttä), mutta ne eivät kuitenkaan ole niin vaikuttavia kuin jos esimerkiksi työtön ei täytäkään työnhakuvelvoitettaan, jolloin saa karenssin. 

Väestörakenteeen muutos - ja erityisesti väestön ikääntyminen -  on ollut tiedossa jo vuosikymmeniä, mutta asialle ei ole tehty juuri mitään. Viimeistään tälle vuosituhannelle tultaessa asiaan olisi pitänyt havahtua, kun lääketieteen kehittymisen myötä niin tutkimusmenetelmät kuin hoidotkin ovat kehittyneet merkittävästi jo 1980-luvusta. Ihmisten elinikä siis pitenee ja siten hoidon ja erityisesti hoivan tarve kasvaa. Samaan aikaan työelämässä vaaditaan yhä enemmän ja sellaisetkin aiemmat helpotukset huonokuntoisen vanhuksen auttamiseen kuin vuorotteluvapaa on poistettu. Ymmärrän sen, että suuret ikäluokat ovat olleet merkittävä äänestäjäryhmä ja sen vuoksi yksikään puolue yksissäkään vaaleissa ei ole uskaltanut edes ehdottaa , että avuntarpeen ilmaantuessa vanhuksen itsemääräämisoikeutta rajoitettaisiinkin. Oikeus asua rintamamiestalossa jossain kaukana palveluista muuttuisikin velvollisuudeksi muuttaa lähemmäs lapsiaan tai edes sinne lähimpään keskukseen, josta palveluita saa ja oikeus kieltäytyä kaikesta ulkopuolisesta avusta muuttuisikin velvollisuudeksi ottaa ulkopuolista apua vastaan. Mutta ei...pään pensaaseen on laittanut joka ainoa poliitikko ja päättäjä. Minusta on turha moralisoida omaisia, jotka yrittävät selvitä siitä omasta arjestään, säilyttää työpaikkansa, selvitä raha-asioistaan ja siihen päälle vielä huolehtia ja hoitaa satojen kilometrien päässä asuvat huonokuntoiset vanhempansakin. Yllättävän moni kyllä yrittää edes jollain tavalla olla vanhemmilleen avuksi, mutta tänä päivänä se on tehty aika mahdottomaksi. 

Yleensä, jos yhteiskunnassa jonkun asian halutaan yleistyvän, se tehdään helpoksi mahdollisimman monelle. Esimerkiksi, jos halutaan vähentää yksityisautoilua rakennetaan pyöräteitä ja vahvistetaan julkista liikennettä. Tässä vanhusten hoitamiseen liittyvässä asiassa toimitaan ihan päinvastoin. Kiristetään työelämä äärimmilleen ja otetaan pois vuorotteluvapaat, yms.

Juuri näin! Aikoinaan Suomessa päivähoitopaikkoja oli liian vähän suhteessa lasten lukumäärään. Sen sijaan, että olisi lisätty niitä hoitopaikkoja, äitiysloman jälkeen saattoi voida jäädä hoitovapaalle. Siitä maksettiin kotihoidontukea ja monilla kunnilla oli vielä kuntalisä. Mitä surkeampi tilanne päivähoidossa, sitä suurempi kuntalisä. Tällä tavalla houkuteltiin vanhempia - siis käytännössä äitejä - hoitamaan pieniä lapsiaan kotona.  Hoitovapaalle jäämisestä tehtiin siinäkin mielessä ihan varteenotettava vaihtoehto, että työpaikka säilyi. Oli oikeus jäädä hoitovapaalle ja oikeus palata takaisin töihin. Työnantaja ei voinut sanoa, että en anna sinun jäädä hoitovapaalle tai kiellän sinua palaamasta takaisin töihin.  Alle vuoden ikäisten vieminen päiväkoteihin väheni, mikä oli tarkoituskin. 

Vanhusten kohdalla tilanne ei tietenkään olisi näin yksoikoinen. Vanhus voi tarvita apua vuosikausia. Vuorotteluvapaa oli siinä mielessä hyvä, että jos omaisella oli vaikkapa jo levinnyt syöpä, johon enää palliatiiviset hoidot, niin vuorotteluvapaa hyvinkin saattoi riittää siihen, että omainen pystyi huolehtimaan vanhuksesta loppuun asti. Tai ainakin siihen asti, että vanhus sai laitospaikan. Joku muistisairas taas saattaa olla fyysisesti hyvinkin terve ja elää vielä monia vuosia. Varsinkin, jos hoitamassa on rakastava ja välittävä omainen, joka sitten kokkailee ruokahalunsa jo menettäneelle vanhukselle sellaista ruokaa, jota tämä vielä haluaa syödä ja huolehtii siitä, että nesteitäkin menee vielä riittävästi.