Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 248: "Niitä hankintoja joita ei voi loputtomiin lykätä on oikeasti tosi vähän. Lähes kaikki nykyinen kulutus on enemmän tai vähemmän turhaa. "

Tämä on ihan totta. Toki, jos on kasvavia lapsia, niin niille on ostettava esimerkiksi uusia vaatteita, kun vanhat käyvät liian pieniksi. Mutta vuokralla asuvan ei tarvitse ostaa edes uutta hellaa tai jääkaappia, vaikka entinen hajoaisikin, koska nuo hankinnat kuuluvat vuokranantajalle. Yksin asuvakin voi miettiä, tarvitseeko oikeasti tiskikonetta vai onnistuisiko tiskaaminen käsinkin. Mä hommasin ekan tiskikoneeni vasta 1990-luvun alussa ja olin siis jo kasarilla pienen lapsen äiti. Ja itseasiassa mulla ei ollut kasarilla pakastintakaan vaan hyvin riitti jääkaappi ja siinä oleva pakastelokero. Ekan pakastimenkin hommasin vasta ysärin alussa. Eka mikroaaltouunikin tuli mulle vasta ysärin alussa eli olin jo kolmekymppinen ja kahden lapsen äiti. Silitysrautaa tarvisee nykyisin oikeastaan aika harvoin...ei edes joka vuosi. On paljon asioita, joita saattaa pitää itsestäänselvyytenä, mutta ovatko ne sittenkään ihan välttämättömiä?

Meillä on jo useita vuosia ollut lähisuvun kesken periaate, että kaikissa huusholleissa ei tarvitse olla kaikkea. Mulla esimerkiksi on höyrypesuri, mutta muilla ei. Jos joku sitä tarvitsee, käy lainaamassa multa. Mulla taas ei ole iskuporakonetta, mutta siskonpojallani on, joten kun sellaista tarvitsen, lainaan häneltä. Joidenkin tarvikkeiden osalta lainaillaan puolin ja toisin ihan naapureidenkin kesken. Mulla esimerkiksi on petkele, naapureillani ei ole, joten kun sitä tarvitsevat, niin ei tartte laittaa kuin viesti ja voivat käydä hakemassa. Ja kun mä taas tarvitsen isoja oksasaksia, käyn lainaamassa naapurilta. Ja ihan tän lähiön nk puskaradio-ryhmässäkin välillä joku kyselee, oisko jollain jotain ja kun jollain on, niin lainaa. Ei tarvitse ostaa omaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrittäkää ymmärtää vanhuksia, kukaan ei voi tietää miten raskasta ja pelottavaa on elää vanhana ja sairaana. Normaaleja asioita ei pysty enää tekemään, kun kaikkeen tarvitaan tekniikkaa. Hirveintä on joutua laitokseen, olen nähnyt, niin tiedän! 

 

Ja lisäksi kaikki mahdolliset kivut ja vaivat. Näön huonontuminen, ihon kuivuminen, liikuntakyvyn menetys, kuulon huononeminen. Ole siinä iloinen sitten.

 

Kannattaa kuitenkin muistaa, että jos ihminen elää kovin vanhaksi, hänen lapsellaankin saattaa olla just noita samoja vaikeuksia. Ehkä jopa enemmän kuin vanhuksella itsellään.

Aion jaksaa. Sitten nuoruusvuosieni en ole nk kantanut maailmantuskaa harteillani. En siis enää ajattele maailmassa tapahtuvia asioita, joille en voi yhtään mitään. Toisaalta jo 13 vuotta sitten kävin kättelemässä Kuolemaa ja kaikkien mua silloin hoitaneiden lääkäreidenkin mielestä on käsittämätön ihme, että selvisin hengisssä. Arvostan tätä elämäni jatkoaikaa, vaikkei tämä  olekaan ollut mitään ruusuilla tanssimista. Tänään on tänään, huomenna jotain muuta. Tai huomista ei enää edes ole. Tiedän, miten pienestä voi olla kiinni, onko huomista vai ei. Mulla siis tietyllä tavalla fatalistinen elämänasenne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koko työurani aikana ( 30 vuotta) tarvinnut pelätä onko töitä vai ei (90- luvun laman aikaan tein 6 vuotta pätkätöitä, mutta töitä oli silti koko ajan). Nyt työttömyyttä joutuu pelkäämään vakituisessakin työsuhteessa olevat julkisella sektorilla. En ihmettele yhtään sitä, että ihmiset ei kuluta.

Julkisen sektorin työntekijät olivat hyviä kuluttamaan ja pitämään Suomen taloutta yllä. Purra ja Orpo tuhosivat tämän(KIN). 

Miksi sinä joudut pelkäämään työttömyyttä julkisella sektorilla? Minä en joudu. Eikä tuolle sinun pelollesi ole mitään todellista syytä. Se on vain sinun pelkoasi. Vakituisessa työsuhteessa olet täysin turvassa, joten miksi et kuluttaisi.

 

Tottakai julkisen sektorin vakituiset työt vähenee. Mistä muualta ne järjettömät säästöt

Juuri näin. Kaikki säästötoimet, mitä julkisella sektorilla tehdään, tarkoittaa myös työntekijöiden vähentämistä. os jollain vippaskonstilla saadaan toimintoja tehostettua, se automaattisesti tarkoittaa, että ei tarvita enää niin montaa työntekijää tekemään sitä hommaa. Jos palveluiden saatavuutta leikataan, niin sekin tarkoittaa, että työntekijöitä tarvitaan vähemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistisairaat voi olla todella vaikeita: karkailua pakkasyöhön ilman kenkiä ja takkia,  aggressiivisuutta, suoraa väkivaltaa, taloyhtiön omaisuuden hajoittamista, tulopalovaaroja..

 

Yritäpä siinä samalla tehdä normaali työpäivä ja hoitaa omat teinit.

Ehkä nämä ihmiset elivät ihan samaa elämänvaihetta joskus. Huolehtivat sinusta, kun olit lapsi ja hoitivat samalla omia vanhempiaan. 

Mun vanhemmat eivät ainakaan. Äidin molemmat vanhemmat kuolivat jo kun mä olin kansakoulussa. Eivät ehtineet elää höperöiksi asti vaan kumpikin kuoli aika nopeasti syöpään, kun hoidot silloin 1960-luvulla oli vielä aika olemattomat. Isäni isä kuoli jo ennenkuin olin syntynytkään. Yks kaks yllättäen sai vaan sydäninfarktin ja siihen lyyhistyi. Isäni äiti taas eli yli 80-vuotiaaksi, mutta silloin 1980-luvulla vanhainkotiin pääsemiseen ei ollut muuta edellytystä kuin että oli vanha. Mummu itse halusi 80-vuotiaana vanhainkotiin, koska kaikki hänen elossa olevat kaverinsakin olivat siellä. Ehti viettää siellä 4 vuotta kunnes kuoli keuhkokuumeeseen.