Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 413: "Vanhukset ovat erilaisia, koska ihmiset ovat erilaisia. Ruikuttaja on hyvin todennäköisesti ollut yhtä raskas persoona jo nuorena. Vanhuksetkin tulisi nähdä ihmisinä eikä työntää heitä yhteen lokeroon. 

Muistisairaat ovat tietysti erikseen. Mutta nämä ihmiset taas ovat sairaita ja aika kyvyttömiä vaikuttamaan elämäänsä. 

Moni lisääntyy, koska haluaa turvaa vanhuuden varalle. Mutta tämäkin ketju osoittaa, ettei omat lapset välttämättä mikään turvaverkko ole. "

Samaa mieltä eikä ne muistisairaatkaan ole kaikki samanlaisia. Jotkut on vaan höpsöjä, jotkut taas hyvinkin aggressiivisia. Jotkut lähtee jatkuvasti karkuteille ja jotkut taas pysyvät neljän seinän sisällä, vaikka kukaan ei ole lähtemistä estämässäkään. 

Mä en hankkinut lapsia vanhuudenturvakseni, koska vaikka nuo molemmat tällä hetkellä vielä Suomessa asuvatkin, niin en voi olla varma, että eivät vielä jonnekin muualle muuttaisi. Itseasiassa on aika todennäköistäkin, että ainakin toinen heistä tulee muuttamaan jonain päivänä 10 000 km päähän. 

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu eli parisuhde (aviomies) on, mutta ei naispuolisia ystäviä. Syykin on selvä eli en mahdu siihen perinteiseen naisten muottiin, Tein lapsena mieluummin linnunpönttöjä kuin leikin barbeilla. Aikuisena menen mieluummin rautakaupan työkaluosastolle kuin vaatekauppaan. Pinkki väri on mulle ihan kauhistus. En "puhu naisten kieltä", olen kyllä yrittänyt, mutta ei se väkisillä tule, niin se näkyy myös sosiaalisessa elämässä. Ennen kuin kukaan kirjoittaa, että mieltymysteni perusteella olen jokin kirveellä veistetyn rekkalesbon näköinen, niin en ole, vaan ihan normaali nainen ulkonäöllisesti, pitkät hulmuavat hiuksetkin vielä.

Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat. Lapsuudessani 1960-luvulla kaverit hoivasivat vauvanukkeja, mutta mulla oli nalle. Leikin minäkin kotileikkejä ja barbeillakin, kun kaveritkin niitä halusivat leikkiä. Kesät vietin kuitenkin aina ensin mummolassa ja mummon kuoleman jälkeen tätini luona. Naapurin Risto oli kesäisin mun "bestis" ja pääsääntöisesti tehtiin kaikenlaisia "poikien juttuja". Tai ei siis pääsääntöisesti vaan aina, koska siihen maailmanaikaan olisi pojille ollut noloakin tehdä jotain "tyttöjen juttuja". 

Hurahdukseni tietokoneisiin 1990-luvun alussa ja sen lopussa hurahdukseni ohjelmointiin ei sekään ollut asia, josta olisi juurikaan voinut kavereiden kanssa jutella. Joskus nuorena tuli meikattua, mutta ei enää vuosikymmeniin. Pukeudunkin mukavasti enkä naisellisesti. Niin ja kotini sisustuskin on jotain ihan muuta kuin suosituissa sisustusblogeissa tai naistenlehdissä on ja jos päivittäistavaroita ei lasketa, niin mun suosikkikauppani on K-Rauta :D

Mulla on kyllä naispuolisia ystäviä, mutta kaikki hekin ei-niin-perinteisiä naisia. 

Ohut kerros lunta on satanut. Vaikka lunta ei ole vielä paljon, niin teki heti maiseman paljon valoisemmaksi. Käytin äsken koiran päivälenkillä ja oli tosi kiva ilma. Ei tuule ja pakkasta vain muutama aste. Hassua, miten pitkän ja pimeän syksyn jälkeen tuo pienikin lumimäärä tekee kaikesta jotenkin valoisampaa. 

Mun oli tarkoitus mennä tänään käymään verikokeissa, mutta aamulla oli vaan niin mukavaa olla peiton alla ja kuunnella podcasteja, että päätin koittaa huomenna uudelleen :D Ja kissakin oli tyytyväinen, kun sen makuualusta pysyi paikoillaan :D Vanha koulukaverini 70-luvulta soitti ja juteltiin melkein tunti. Viime kesänä tavattiin vuosien tauon jälkeen ja nyt sovittiin, että nähdään tammikuussa taas uudestaan. Viimeksi hän valitsi ravintolan ja nyt olisi mun vuoro, mutta ei hajuakaan, mitä hyviä ruokaravintoloita Helsingissä nyt enää edes on. 

On ollut mielenkiintoista huomata, että kun lähestytään eläkeikää ja jotkut jo eläkkeelläkin, niin yhä useammin tulee yhteydenottoja vanhoilta koulu- ja opiskelukavereilta. Eilenkin yksi sairaanhoito-opiston aikainen kurssikaveri laittoi viestiä, kyseli kuulumisia ja kysyi, kiinnostaisiko mua osallistua, jos saataisiin se "vanha porukka" kasaan. Ja tottakai kiinnostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Koska ei haluta nähdä vanhuutta, koska se muistuttaa kuolemasta. Vanhukset ovat aina yksinäisin ihmisryhmä. Ihmisten pinnallisuus tulee hyvin esiin, kun ihminen vanhenee. 

Toisaalta vanhuksetkin ovat erilaisia. Osa katkeroituu ja alkaa pelätä kuolemaa, osa taas jatkaa mukavaa elämäänsä niin pitkään kuin elinpäiviä riittää. Mun naapurustossa asuu yksi nainen, josta ei uskoisi, että on jo  84v.  Kohdataan aika usein, koska meillä molemmilla on koira. Kyllä hänkin joskus sairasteluistaan mainitsee, mutta vain hyvin harvoin. Kun kävellään koiriemme kanssa ulkona, jutellaan monenlaisista asioista. Ihan arkipäiväisistä kummankin elämää koskevista, mutta myös yhteiskunnallisista asioista tai  kaikesta, mitä maailmassa tapahtuu. Mulla on myös yksi 75v kaveri, jonka ainoa puheenaihe on, kuinka yksinäistä ja kurjaa hänen elämänsä on.  Jos yritän vaihtaa puheenaihetta, hän löytää siitä aina aasinsillan päästäkseen puhumaan omasta kurjuudestaan. Periaatteessa ihan kiva ihminen, mutta aika raskasta seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi poliittiset päättäjät eivät järjestä sektoria, joka pitäisi huolta meistä lapsettomista iäkkäänä? Miksi meidät jätetään täysin heitteille? 

Sitä sektoria kutsutaan nykyisin hyvinvointialueeksi. Ennen sote-uudistusta ainakin joissain kunnissa vanhuspuolen sosiaalityöntekijä otti yhteyttä, kun kuntalainen täytti 75 vuotta ja siinä kartoitettiin siis avuntarve tai todettiin, että vielä ei ole avuntarvetta. Sama toistui 5 vuoden välein. Nykyisin tätä ei taida enää olla tai en siis tiedä, onko jossain. Jokatapauksessa ihan samalla tavalla lapseton kuin lapsia saanutkin joutuu ostamaan tarvitsemansa palvelut, jos ei ole ketään, joka auttaa. Lapsettomalla tietysti ongelmana se, että ei ole niitä lapsia, jotka - ehkä - järjestäisivät ne palvelut siinä tapauksessa, että vanhus ei enää itse kykene niitä järjestämään.

Mä kyllä tavallaan puollan ajatusta jonkinlaisesta "seniorineuvolasta". Siellä voisi olla töissä just vanhustyön sosiaalityöntekijöitä ja terveydenhoitajia. Paikka, johon vanhuksella on kontakti. Oletuksena, että vanhus ottaa sinne itse yhteyttä, mutta jos lakkaa ottamasta, silloin sieltä otettaisiin yhteyttä vanhukseen. Kaikki vanhukset ei tietenkään tällaista edes halua eikä se luonnollisesti olisikaan pakollinen, mutta niille, jotka kokisivat tuollaisen itselleen tarpeelliseksi, voisivat käyttää palvelua.