Reipas ja tunnollinen lammas

P: Ei tarvitse vastata, jos et halua, mutta oliko äidilläsi nämä kaikki kivut jo silloin, kun ilomielin lapsena söi kaiken? Tuskin. Koska ihan oikeesti kivut vievät ruokahalun. Anna äidillesi armoa. Et ole huono kokki eikä äitisi jätä syömättä sun takiasi vaan siksi, ettei kipujen lisääntyessä yksinkertaisesti vaan pysty. Eikä silloinkaan, kun on hetkeksi aikaa kipuja vähemmän, ensimmäisenä tulee mieleen syöminen. Ihmisen elimistö on oikeesti aika kummallinen hilavitkutin. Jos ei maistu, niin ei maistu. Omaisilla on ihan ymmärrettävästi usein suurempi huoli kuin sillä kuin joka ei syö. Et ole tehnyt mitään väärin ja äitisi todennäköisesti hiljaa mielessään jopa arvostaa sitä, että yrität. Mutta jos ei pysty, niin ei pysty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sos ministeri jossain vaiheessa eduskunnassa totesi vanhuksille vaan tietokone pöydälle hoitaja voi sitten joskus ottaa yhteyttä potilaaseen

Hoitajille jäädä sitten aikaa kuulemma muihin töihin....

Kaisa Juuso (PS) tosiaan kehtasi väittää, että "moni vanhus ei halua, että hänen luonaan ramppaa vieraita ihmisiä". Ei kellään omatoimisesti pärjäävällä väkeä ramppaa. 

Hoitajia käy vain niillä, jotka on kaikkein heikoimmassa kunnossa ja nimenomaan tarvitsevat paikan päällä käyvää hoitajaa, vaikka eivät dementian takia välttämättä siitä tykkäisikään, mutta eivät todellakaan pärjää jonkin vtun tietokoneen tai valvontakameran avulla.

No ei moni vanhus haluakaan, että kotona ramppaa tuntemattomia ihmisiä. Haluaisitko itse? Mä olen ihan kypsä jo siihen, että meillä ramppaa vähän väliä huoltimiehiä. En tykkää siitä yhtään, mutta koska olen vielkä järjissäni, niin toki ymmärrän, miksi ne  ramppaa.  Ylihuomenna TAAS tulossa yks tai kaks ukkoa. 

Mun vanhemmat halusivat, että heidän luonaan ramppaa tuttu ihminen eli minä. En minäkään haluaisi, että jonain päivänä mun kotini olisi yks hollitupa, jossa porukkaa tulee ja menee. 

Olen aiemmalta ammatiltani sairaanhoitaja ja työskennellyt aikoinaan sekä kotisairaanhoidossa että vanhainkodissa. Minusta varsinkin vanhusten kanssa työskenteleviltä pitäisi vaatia lähes täydellistä suomenkielen taitoa. On väärin kuvitella, että kun joku filippiino käy ystävällisesti hymyilemässä ja koskettamassa kotihoidossa olevaa vanhusta, se korvaisi sen, että se hoitaja myös ymmärtäisi, mitä vanhus yrittää kertoa. Ylipäätään hoitajilla ei pitäisi olla koskaan niin kiire, että eivät ensin ehtisi varmistamaan, mistä oikeesti on kyse. Vastahan oli mediassa juttua vanhuksesta. jolla oli ollut jo pari viikkoa luunmurtumia ja niistä aiheutuvia kipuja, mutta yksikään hoitaja ei ollut millään tavalla reagoinut vanhuksen kipuihin. Ajattelivat vanhuksen olevan vaan hankala. 

Mulla ei sinällään ole mitään ulkomaalaisia hoitajia vastaan, mutta sekä osaamisen että kielitaidon pitäisi olla hyvä. Osaamisen ainakin 5 kertaa parempi kuin vanhuksen omaisilla ja kielitaidon samalla tasolla. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

P: Mä kävin eilen illalla noin klo 19  lähikaupassa. Kaupassa tajusin, että en ollut syönyt muuta kuin aamiaisen. Toki tiedän, että pitäisi syödä ja varsinkin huolehtia erilaisten ravintoaineiden saamisesta, mutta jos mikään ei oikein maistu, niin vaikeaa keksiä mitään ruokaa. Ostin sitten 150 g pussillisen pähkinöitä, söin ne ja join puoli litraa vettä. Ei sun äitisi välttämättä mikään kittämätön ole tai ajattelisi, että laittamasi ruoka olisi jotenkin huonoa. Kun mulla kivut yltyvät, niin mulla ainakin samaan tahtiin katoaa ruokahalukin. Sitä menee niin henkisesti kuin fyysisestikin jonkinlaiseen "säästömoodiin",

Lisään tähän nyt vielä sen, että mikäli äitisi kuuluu samaan ikäluokkaan kuin minäkin eli jonka piti syödä lautanen tyhjäksi, koska biafralaisilla lapsilla ei ollut ruokaa, niin aikuisena itsensä pakottaminen syömään voi tuoda mieleen ne lapsuuden muistot. Siis miten pidätteli oksennusta, mutta lautasella oli edelleen jotain, mikä oli pakko syödä. Koska biafralaiset. 

P: Mä kävin eilen illalla noin klo 19  lähikaupassa. Kaupassa tajusin, että en ollut syönyt muuta kuin aamiaisen. Toki tiedän, että pitäisi syödä ja varsinkin huolehtia erilaisten ravintoaineiden saamisesta, mutta jos mikään ei oikein maistu, niin vaikeaa keksiä mitään ruokaa. Ostin sitten 150 g pussillisen pähkinöitä, söin ne ja join puoli litraa vettä. Ei sun äitisi välttämättä mikään kittämätön ole tai ajattelisi, että laittamasi ruoka olisi jotenkin huonoa. Kun mulla kivut yltyvät, niin mulla ainakin samaan tahtiin katoaa ruokahalukin. Sitä menee niin henkisesti kuin fyysisestikin jonkinlaiseen "säästömoodiin",

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 887: "Jospa ne ihmisten aamuasetukset on erilaiset. Ollaan vielä enemmän auki suhteessa maailmaan ja muihin ihmisiin. Enemmän spontaaneja, välittömiä, vilpittömiä."

Mä taas olen aamuisin yks mörökölli, kun lähden viemään piskiä aamulenkille. Oikeasti toivon, että kukaan ei tulisi edes vastaan. Mtta päivälenkillä on tilanne jo ihan toinen ja varsinkin iltalenkillä tulee aika paljonkin juteltua muiden kanssa. Siis tietty lähinnä muiden koiranomistajien kanssa, mutta aamuisin naapuritkin, joihin tuossa törmää, on kiireellä menossa töihin. Ei heillä ole silloin aikaa jäädä rupattelemaan mukavia. 

Näin me ollaan erilaisia, mikä elämän rikkaus:D

No näinpä! Enkä nyt oikeasti edes tiedä, miten suhtautuisin, jos joku kuuden aikaan aamulla tulisi mulle iloisesti juttelemaan. Ainakin olisin varmasti vähän hämmentynyt, kun yleensä ihmiset on vaan kiireellä ja suupielet alaspäin  menossa töihin. Voisihan se oikeesti olla aika hauskaakin. Ja tästä aivoituksestahan voisi kehitellä vaikka mitä. Mä olen aamuvirkku ja tykkään ruuanlaitosta, joten mikä estäisi kevään tullen pistämästä tohon etupihalleni jonkinlaista aamiaisbuffettia naapureille? Siitä nappaisivat parkkipaikalle mennessään mukaansa lattet, täytetyt croissantit ja hedelmät. Tätähän pitää ihan oikeasti alkaa kehittelemään.