Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla asioilla on hintansa, ja jokainen joutuu miettimään, minkä hinnan mistäkin on valmis maksamaan. Kaikki ei tätä huomaa. Ajatellaan, että asiat vaan tapahtuu. Kaikki on kuitenkin valintoja. Sekin, ettei tietoisesti valitse, on valinta. Valintojen tekeminen tarkoittaa vastuun ottamista omasta elämästä. Kaikki ei sitä halua tehdä.
Joo ja ei. Vaikka tekisit mitä tahansa valintoja, kaikkea et kuitenkaan voi estää tapahtumasta. Paitsi jos pysyt koko elämäsi vaatekomerossa etkä altista itseäsi millekään riskelle kuten vaikka rattijuopon yliajamaksi joutumiselle tms. Oikeastaan jo syntyminen tietyille vanhemmille voi olla riski eikä kukaan voi valita omia geenejään. Jos suvussa on vaikkapa nivelreumaa, niin se sitten tulee sulle tai ei tule, mutta et voi mitenkään vaikuttaa siihen, tuleeko vai ei.
Mutta noin muuten moniin asioihin omassa elämässään voi vaikuttaa. Ihastuminen ja rakastuminen sinällään on jo melkoinen riski. Ihan vain siksi, että toista katsoo nk ruusunpunaisten lasien läpi. Joitain red flageja olisi ehkä jo nähtävissä, mutta niitä ei haluta nähdä. Yleensä myös kumpikin osapuoli haluaa näyttää alussa itsestään ne kaikista parhaimmat ominaisuudet. Ollaan se nk paras versio itsestä. Kerran kuulin yhden miehen sanovan, että romanttinen rakkaus kestää 2 vuotta tai 200 yhdyntää. Sen jälkeen ihmiset eivät yleensä jaksa enää esitää parempaa kuin oikeasti ovat. Samainen mies sanoi, että romanttinen rakkaus päättyy yleensä joko onnellisesti tai avioliittoon. Kyynistä? Kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää mihin AP:ne väittämä perustuu? En löytänyt mitään tällaista virallista tilastoa, joka vahvistaisi AP:ne väittämän.
Jos ei löydy lähteitä, niin tämä ei ole muuta kuin katkeran AP:n mutuilua.
En tiedä, mihin ap väitteensä perustaa, mutta ihan Tilastokeskuksen sivuilta löytyy tietoa, että Suomessa on eniten yhden hengen kotitalouksia. Seuraavaksi eniten on kahden hengen kotitalouksia eli joku asuinkumppani on löytynyt, mutta lapsia ei ole hankittu.
Mitä tulee ap:n alkuperäiseen kysymykseen, niin maailma on muuttunut. Työn perässä pitäisi voida muuttaa. Niin kotimaassa kuin mahdollisesti ulkomaillekin. On huomattavasti helpompaa tehdä iso elämänmuutos yksin kuin jos se elämänmuutos koskisi vielä puolisoa ja lapsiakin. Mulle tarjottiin aikoinaan ihan mielettömän hienoa mahdollisuutta töihin USAan Bostoniin, mutta enhän mä ottanut tarjousta vastaan, koska olisin joutunut jättämään lapset exälle Suomeen. Jotkut väittää, että ei lapset mitenkään sido, mutta kyllä ne vaan sitoo. On varmasti edelleen ihmisiä, joiden unelma on avioliitto, omakotitalo, kaksi lasta, farmariauto ja kultainennoutaja, mutta näiden ihmisten määrä on todennäköisesti laskenut. Moni - varsinkin nuori - kokee tulevaisuutensa epävarmana. Epävarmuuteen ei haluta lisää ylimääräisi riskejä, vaan ollaan varovaisia.
Vierailija kirjoitti:
Hyviä asioita elämässä ei saa erillään, vaan ne tulevat kaiken muun mukana. Me tarvitsemme vain hyvän siivilän.
Nuorena mäkin ajattelin noin ja kaikenlaista shittiä tuli koettua, jotta olisi välillä jotain hyviä asioitakin. Sitten vaan päätin olla realisti ja haluta vain sellaisia hyviä asioita, joita voin hommata ihan itsekin. Exä aikoinaan ehdotti, että muutettaisiin yhteen, otettaisiin yhteinen asuntolaina ja rakennettaisiin omakotitalo. Samalla tavalla kuin hänen sisaruksensakin olivat tehneet. Mulle se oli ihan nou nou. Hän sitten otti yksin asuntolainan ja osti pienen kerrostalokolmion. Mä joitakin vuosia myöhemmin otin yksin asuntolainan ja ostin rivarineliön. Kyllähän siinä sai kahden lapsen yksinhuoltajana olla tosi tarkkana kukkaronnyöreistään, mutta kuopuksen aloittaessa koulun, päätin töiden ohella lähteä opiskelemaan it-alalle. Kolme vuotta meni kyllä aika sumussa, kun oli kaksi lasta, yksi isokokoinen koira, kaksi kissaa, kaksi hamsteria, työ ja sitten ammattikorkeakoulussa vielä opinnot. Yöunet jäi vähiin. Mutta jo puoli vuotta opintojen aloittamisen jälkeen pääsin harjoittelijaksi isoon it-alan firmaan ja se harjoittelijan palkkakin oli isompi kuin mitä hoitoalan hommista olisin kaikkien ikälisienkään jälkeen saanut. Harjoittelujakso ei ollut edes puolivälissä, kun pomo tuli kysymään, oisko mulla mitään sitä vastaan, jos mut vakinaistettaisiin. Ja taas nousi liksa. Silloin tuli hetkeksi alkaa hurahdus ja meillä saatettiin syödä maanantaisinkin naudan sisäfilepihvejä päivälliseksi. Syötiin arkisinkin ruokia, joita olin aina pitänyt enemmän juhlaruokina. Sitten oli tulossa pääsiäinen ja mietin, mitä juhlaruokaa laittaisiin. Eikä mikään enää tuntunutkaan juhlaruualta vaan kaikki ihanatkin oli muuttuneet arkiruuaksi. Palasin takaisin perunaan kastikkeineen, keittoihin, kiusauksiin jne.
Käytännöllisesti katsoen aina olen myös säästänyt ja sijoittanut. Joskus säästöön jäävät summat ovat olleet varsin pieniä, mutta säästin silti. Olin vielä lukiossa, kun äitini neuvoi, että aina pitää säästää. Vaikka edes yksi markka kuukaudessa, jos enempään ei ole varaa. En silloin oikein tajunnut ideaa, mutta myöhemmin tajusin. Säästämisestä piti tehdä itselleen tapa. Ilman tätä äitini mulle jonnekin aivokurkiaiseen syöttämää ideaa olisin varmaan tänäänkin töissä enkä jo yhdeksättä kuukautta onnellisesti oloneuvoksena.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän musta on tullut "rusinat pullasta" -ihminen. Jos en voi saada jotain hyvää ilman, että sen kylkiäisenä tulee jotain shaisseakin, niin olen sitten ilman. Nimittäin kyllä kaikenlaista shaissea - sairastumisia ja muuta - jokatapauksessa tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä milloinkaan puhu pahaa ihmisestä, ellet sitä varmuudella tiedä ja jos tiedät, niin kysy itseltäsi: miksi sitä kertoisin?
- J. K. Lavater
Siksi, että muut osaavat varoa pahaa ihmistä!
- Kaukenlaista kokenut
Sivusta tähän. Minäkin olen muiden puheissa ihan kauhea ihminen. Täysin holtiton, joka tekee mitä vaan. Menee sänkyyn jokaisen kanssa jne. Sellainen ihminen, jota ihan ok, vaikka pilkata miten vaan. Oikeasti nämä jutut eivät pidä paikkaansa. Sitten sinä toteat, että on hyvä, että muut osaavat varoa pahaa ihmistä eli esimerkiksi minua, joka on puheissa pahaksi ja kauheaksi toimittu. Eli sanomasi on, että minustakin on ok puhua pahaa.
Onhan muut päättäneet aikoinaan, että olen arvoton josta saa puhua mitä vaan ja muut hyötyvät vaan näistä puheista. Osaavat siis välttää minua. Olenhan arvoton hullu h*ora. Ehkä minä haluan silti uskoa johonkin muuhun ja toivon, että jokainen ihminen ei sentään ajattele minusta noin. Mutta se joukkovoima on tuhoisa myös näissä jutuissa. Sitten se tuhoaa ihmistä jo lopulta. Minuakin, vaikka olen syytön kaikkeen. Anteeksi viestini. En palaa tähän. - P
Tuohan on vaan voimaantunut nainen, joka ottaa mitä haluaa! Ei nykyään vapaa seksin harrastaminen ole mikään huono asia, vaan itsenäisen vahvan naisen oikeus. Miksi siitä loukkaantuisit? Käännä ajattelusi uudelleen. Varsinkin kun se ei ole totta, miksi siitä piittaisit? Jumitat turhaan murkkujen huudoissa.
Siis sinä kirjoitat minulle, että on mukava asia jos huoriteellaan ja pitäisi se nimitys ottaa oikein ilolla vastaan. Ehkä sinun maailmassani. Minun maailmassani ei. Mieti itse mitä kirjoitat. Ja olen tänne todennut, ettei kyse ole mistään murkkujen huutelusta enää vaan jostain ihan muusta. Kunnianloukkaamista jo tuo kaikki. Mutta juu vähätellään vaan. Jokainen ihminen ei ole mikään kone, joka ei välitä mistään. Ja jos sinä et välitä niin älä pyydä muilta samaa. Mieti jos sinun lapsestasi, sukulaisesta tai vaikka ystävästä puhuttaisiin samoin ja sinä sanoisit vaan, että älä välitä. Se toimii joillekin. Ei kaikille. - P
Nimitellään. Kyllä. Mutta emme anna sen vaikuttaa elämäämme. Suhtautumistapa rakaisee.
Aika karua tekstiä. Ei tosin kerro mistään muusta kuin sun empatiakyvyttömyydestäsi.
Et tunne heidän tilannettaan. Voivat kuulla rasistista huutelua tms. Siihen ei auta kuin kovettaa itsensä ja olla välittämättä.
En tottakai tiedä. Mutta voisin kuitenkin kuvitella, että näiden rasistisia huuteluita kohdanneilla olisi jopa enemmän empatiaa muitakin ihmisiä kohtaan. Mutta ei näköjään olekaan.
Ja tämä kommentti oli siis mun. Kännykkä heitti mut taas ulos enkä pääse sillä nyt kirjautumaan, joten piti tulla tietokoneen ääreen.
Tämäkin totta. Ja sitten on sitäkin, että ihmiseltä pimitetään tarkoituksella asioita, joiden perusteella hän voisi tehdä elämässään ihan toisenlaisia valintoja. Mun äiti kertoi mulle vasta noin 15 vuotta sitten, että vaikka olisin muuttunut jalokiveksi, en silti olisi koskaan kelvannut isälle. Joten millään, mitä lapsena yritin ja mitä ponnistelin, ei ollut mun vanhemmille mitään merkitystä. Aina vaan kuvittelin, että mä olen tyhmä, osaamaton ja huono. Joskus olen miettinyt, miksi ihmeessä ylipäätään enää soitin puoli vuotta sen jälkeen, kun isä oli heittänyt mut rahattomana syksyiseen yöhän, äidille. Jos olisin tiennyt kaiken tämän, mitä nyt tiedän , en olisi koskaan enää soittanut. Mutta valintansa tekee usein senkin perusteella, mitä tietää. Jos ei tiedä, tekee vääriä valintoja.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/