Reipas ja tunnollinen lammas

10 sekuntia meni, kun selasin viimeiset 5 sivua :) Kuulumisia ei juurikaan ollut eikä oikein mitään muutakaan kiinnostavaa kuten vaikka kirjasuosituksia tms. 

Kohta pitäs soittaa isälle ja käydä viemässä sen postit. Sitten lähikauppaan. Tuosta aiemmin kertomastani kissan puuhun naulaamisesta sen verran, että tänä päivänä on tosiaan kaikenlaista kahelia liikenteessä. Mulle mun Kyylä on erittäin rakas eikä tulisi mieleenkään päästää sitä yksikseen jonnekin ulos. Ei se kyllä menisikään. Voin jättää ulko-oven auki ja Kyylä istuskelee tuulikaapista, mutta ulos se ei tule. Se on nk kodinvaihtajakissa. Alunperin ihan sisäkissa, mutta edellinen omistaja muutti omakotitaloon ja hänen taaperonsa tuli sitten kissoille allergiseksi, joten laittoi kissat ulos. Oli kyllä kevät, mutta etsi kissoilleen (niitä oli siis kaksi) uutta kotia. Mun edellinen koira oli just silloin kuollut ja uutta koiraa en halunnut, mutta kissat oli ihan jees. Kyylä oli 3v, kun tuli meille, ja kaverinsa Luna 6v. Luna kyllä tykkäsi kulkea valjaissa ulkona, mutta Kyylä ei. Jos aikaa riittää, Kyylä täyttää kesällä 19 vuotta. Uskoisin, että olen pystynyt tarjoamaan tuolle kissalle juuri sellaisen kodin kuin mitä se tarvitsikin. Mulla on ollut elämäni aikana useita kissoja. Ensimmäisen sain, kun täytin 13v. Vaikka se eka kissani olikin lähes täydellinen, niin Kyylä on täydellinen. Eka kissani sentään teroitti kynsiään huonekaluihin, vaikka muuten olikin kuin joku aatelinen. Kyylä teroittaa kyntensä vain yhteen yläkerran käytävän kaiteella roikkuvaan räsymattoon. Ihan riekaleinahan se matto on, mutta edelleenkään ei teroita kynsiään minnekään muualle. Ai niin siitä ekasta kissastani....kun se oli käynyt käymälässään kakalla, se alkoi naukumaan ja odotti, että palvelusväki tulee pyyhkimään sen pyllyn vessapaperilla :D Princeeeeesss :D

Vierailija kirjoitti:

Entäs kun äiti sanoo, että mitään et heitä pois!

Sitten äiti pärjää siellä asunnossa rollaattorinsa kanssa ihan kuten parhaaksi katsoo. Omainen voi tehdä huoli-ilmoituksen, jolloin vastuu jääräpäisen vanhuksen huolehtimisesta siirtyy omaiselta hyvinvointialueelle. Mä olen 96v isäni (hänellä ei ole muistisairautta) luona joskus katsonut, että kohta se kompuroi noihin tavaroihinsa, mutta ei se ole mun ongelmani. Isällä on edelleen itsemääräämisoikeus ja jos hän haluaa ottaa typeriä riskejä, niin hänellä on siihen oikeus. 

Ap:lle sanoisin nyt vielä sen, että onko äitisi rollaattorin tarve tilapäinen vai pysyvä? Ja minkä kokoisessa asunnossa äitisi asuu? Jos rollaattorin tarve on vain tilapäinen ja asunnossa on muuten tilaa, niin sitten vaan kaikki tiellä olevat tavarat yhteen huoneeseen. Äitisi sänky vaikka olohuoneeseen ja sitten kaikki ylimääräinen rompe makuuhuoneeseen. Ja sitten, kun rollaa ei enää tarvitse, sänky takaisin makkariin ja siellä olevat muut tavarat takaisin sinne, missä alunperin olivatkin. Jos taas rollaattorin tarve on pysyvä, niin sitten pitää miettiä vähän toisin. Tai ei välttämättä, jos äitisi nukkuu olohuoneessa edelleen. Mulla on yksi naapuri, joka ei ole pystynyt käymään asuntonsa yläkerrassa yli kymmeneen vuoteen, mutta ei se häntä haittaa. Nukkuu olohuoneessa ja asustelee vaan alakerrassa. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä on se syy, miksi se kauhealta kuulostava kuolinsiivous pitää tehdä jo viimeistään viisikymppisenä, että jos sairastuu, pystyy kaikkien romujensa keskellä elämään lopun ikäänsä. Se termi on monelle niin hankala, että sitä oikein väkisin ymmärretään väärin. Se ei tarkoita, että itselle tarpeelliset ja rakkaat esineet pitäisi hävittää, vaan sitä, että siivotaan kämppä siihen kuntoon, että sitten kun jotain sattuu, tai ylipäätään vanhuuden myötä voimat vähenee, ei sitten ole vaarallista asua kotona kun tavaraa on niin paljon että ne kaatuu päälle.

Juuri näin. Mä en ole vielä edes eläkkeellä, mutta käyn jo nyt kotiani läpi sitä silmällä pitäen, että pystyn täällä sitten hyvin liikkumaan. vaikka liikuntakykyni entisestään heikkenisi. 

Nro 128: "Minun mielestäni taulu ei ole ongelmaton ja pidän empatia sanaa huonona tässä yhteydessä. Kuitenkaan asiaa ei auta se, että siitä väännetään todellisuuden irvikuvaa "Tikkurilan värikarttana" tai "rotuerotteluna". Taulun tarkoitus on kaiketi lisätä ymmärrystä ja ammattitaitoa, jotta hyvinvointi paranee ja ihmisten välinen sosiaalinen eriarvoisuus vähenee. Jos joku kokee oman arvonsa vähenevän siksi, että toisen lisääntyy, mistä sellainen kumpuaa? "

Se kumpuaa todennäköisesti verojen maksusta. Joskus oli aika, jolloin Suomessa suurituloisin desiili maksoi suurimman osan veroistakin. Nyt on muuttunut niin, että se on tavallinen keskiluokka, joka rahoittaa suurimman osan. Ei siis enää Wilhelm von Hömpröff (koska hän osaa verosuunnittelun tai on ainakin siirtänyt kaiken verottajan kiikarissa olevan Sveitsiin tai vaikka Panamaan) vaan Pekka Virtanen. Ja Pekka ei kauheesti tykkää, että hän kelpaa kyllä maksumieheksi, mutta mitään ei saa itse. Pekka menee maanantaiaamuna skrabaamaan autonsa ikkunoita lähteäkseen töihin ja miettii, että kunpa ei tarvitsisi. Ajaa sitten työmatkallaan ohi kerrostalolähiön ja ajattelee, että onnekkaita nuo, jotka saavat kiskoa minun rahoillani vaan peittoa korviinsa. Mä olen aina ollut poliittisesti sitoutumaton, mutta ymmärrän sekä vasemmalla että oikealla olevia.