Reipas ja tunnollinen lammas

P: Mun edellinen koirani oli alaskanmalamuutti ja mitä kovempi pakkanen tai rajumpi lumimyrsky, sitä onnellisempi se oli ulkona. Muistan yhden Tapaninpäivän, kun pakkasta oli 28 astetta. Olin koirani kanssa 3 tuntia koirapuistossa. Jostain syystä oltiin siellä ainoat :D Mutta joo, oleellista on sään mukainen pukeutuminen. Kovakaan pakkanen ei haittaa mun ulkoilua, mutta jos pitää olla välillä ulkona ja välillä sisällä (esim lähden kauppakeskuksessa käymään), niin joko palelen bussipysäkillä tai läkähdyn kauppakeskuksessa. Eilen koitin pukeutumisessani tehdä jonkinlaisen välimuodon, mutta käytännössä menikin niin, että mä sekä palelin bussipysäkillä että läkähdyin kauppakeskuksessa. Hyvä puoli tuossa nyt kuitenkin oli, että sieltä kauppakeskuksesta ostin vain sen, mitä olin mennyt hakemaankin, enkä edes katsellut ympärilleni, mitä muuta ostettavaa siellä olisi. Äkkiä sisälle ja äkkiä ulos. 

Lounasetu on kyllä muuttanut muotoaan. Joskus vuosikymmeniä sitten "lounasetu" tarkoitti käytännössä sitä, että isoilla työnantajilla oli oma työpaikkaruokala, jossa henkilökuntakin oli ko yrityksen palkkalistoilla. Siellä yrityksen työntekijä sai ostaa kohtuullisen edulliseen hintaan itselleen lounaan. Näitä työpaikkaruokaloita alettiin sitten myöhemmin yksityistää ja henkilökunta sai lounassetelit ja myöhemmin sitten nämä kortilla olevat lounasedut. Työntekijän ei tarvinnut käydä enää siellä omassa työpaikkaruokalassa vaan nuo maksuvälineet kävivät mihin tahansa ravintoloihin. Ja tästä seurasi, että lounasravintoloita syntyi lisää. Jos lounasetu poistuu, moni alkaa ottaa taas eväät mukaan töihin, jolloin myös lounasravintoloita tarvitaan vähemmän. Eikä annoksen hinta tule putoamaan minnekään 7-8 euroon. Käytännössä siis nykyinen lounasetu on aika merkittävä tuki lounaravintoloille.

Pakkaspäivä. Aamulla älysin katsoa, paljonko mulla on astmalääkkeitä jäljellä. Jep jep, 5 annosta. Oli pakko lähteä käymään apteekissa. Samalla reissulla kävin sitten Tokmannilla ostamassa uunilämpömittarin. Ei siis paistolämpömittari vaan uunilämpömittari. Olin nimittäin epäillyt, että mun uuni on rikki. Ja joo. Kotiin tultuani pistin uunin lämpenemään 180 asteeseen ja mittarin uuniin. Ja jonkin ajan päästä mittari näytti 275 astetta. En mä nyt noin muutenkaan kovin usein uuniruokia tee, mutta just, kun olin ajatellut ruveta tekemään taas jotain kaalilaatikoita yms itse, niin uuni siis hajalla.  Muistin sitten, että on olemassa sellaisia miniuuneja, joissa on myös airfryer. Aloin googlettaa sellaisia. Verkkokauppa.comissa oli yksi vähän yli satasen härveli, joka oli saanut varsin hyvät arvostelutkin. Jos maksoi 6,90 €, niin sai tunnin kuljetuksella Woltin kautta. Joten nyt mulla on sitten sellanen. En ole vielä avannut koko pakkausta. Huomenna sitten ja pitää lukea käyttöohjeet. Mutta vaikuttaa muutenkin kätevältä, kun onhan tollanen normaali uuni vähän turhan iso yhden ihmisen sapuskoihin. 

Koiran käytin ulkona iltapäivällä ja sitten 19 maissa uudestaan. Täytyy taas olla tyytyväinen siihen, että asuu rivitalossa. Jo vähän ennen kuutta täällä alkoi paukkua oikein kunnolla, joten koira teki pissat vaan tohon mun omaan pihaan ja sitten U-käännös. Nyt on sekä yläkerrassa että alakerrassa telkkarit auki, kaikissa huoneissa valot, tiskikone ja pyykinpesukone päällä. 

Tänään olisi ollut paikallisessa ravintolassa klo 18-20 ilmainen ruoka, mutta en viitsinyt lähteä. Mukava olla vaan kotona. 

Hyvää Uutta Vuotta!

Lupaan, että en mene koskaan enää töihin :)

Tuo on täysin yksilöllistä. Mun isäni oli 89-vuotiaaksi asti kokopäivätöissä. Sitä ennen selätti kaksi eri syöpää ja kolmannenkin syövän kohdalla oli tuolloin leikkauksessa, jonka yhteydessä sitten tuli pieni aivoinfarkti ja toisesta silmästä näkö heikentyi. Isä luopui silloin ihan vapaaehtoisesti autolla ajamisesta ja myös lopetti kokopäivätyön. Teki vielä sen jälkeen satunnaisesti töitä kotona. Sen lopetti 94-vuotiaana. Nyt on 96 v ja asuu itsekseen kotona. Joka toinen viikko käy siivousfirma (tähän suostui 2 vuotta sitten) ja tilaa ostoksensa kotiinkuljetuksella (tämä alkoi silloin, kun ei enää voinut ajaa autoa). Ja siis tämä kolmaskin syöpä on selätetty. 

Äidistä en osaa ihan tarkalleen sanoa, milloin alkoi tarvita apua. En osaa sanoa siksi, kun isähän sitten teki kaiken sen, mitä äiti ei enää tehnyt. En mä koskaan kysynyt, kumpi siellä siivoaa, laittaa ruokaa tms. Äidin muistisairaus alkoi pahenemaan, kun oli 95 v. Tai siis sillä tavalla pahenemaan, että myös muutkin kuin isä huomasi asian. Isä ihan tarkoituksella pitkään salasi asia muilta.