Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelko tulevaisuudesta, sairastumisesta, sodasta jne. estää ihmisiä kuluttamasta. Tähän on syynä Pelkosanomien jokapäiväiset klikkiotsikot milloin mistäkin.
Jos sinulla on oikeasti rahaa mitä on vara kuluttaa niin ei sinua tulevaisuus pelota. Tuo hillitsee vain täysin aiheellisesti velkavetoista kulutusta.
Mulla on varaa kuluttaa, mutta en kuluta sellaiseen, mitä ilmankin pärjään. Kun Purra 2023 sanoi, että me suomalaiset ollaan totuttu liian korkeaan elintasoon, aloin miettiä omaa rahankäyttöäni. Ja kyllä, ainakin mun kohdallani Purra oli ihan oikeassa. Velkaa mulla ei ollut mihinkään suuntaan, kun asuntolainakin oli jo aikaa sitten maksettu. Laitoinkin sitten kukkaronnyörit tiukemmalle ja aloin säästämään. Olen aina säästänyt ja sijoittanut, mutta silloin aloin säästää vieläkin enemmän. Tästä seurasi, että viime kesänä irtisanoin itseni ja olen syyskuusta lähtien elänyt oloneuvoksena 2,5 vuoden aikana enemmän säästämillläni rahoilla. Siis 11 kuukautta ennenkuin alin eläkeikäni tulee edes täyteen. Edes ansiosidonnaista en hakenut, koska en halua joutua tässä iässä typerään ja turhaan työpaikkojen hakemiseen. Selvää kun on, että ei kukaan palkkaa ihmistä, jolla on toinen jalka jo valmiina astumaan eläkkeelle. Ravintolasyömisistä luovuin lähes kokonaan. Aloin tehdä tavallisia kotiruokia. Siis sellaisia, joita söin lapsena ja nuorena. Ostan kilohinnoiltaan edullisimpia raaka-aineita. K-Menun sikanaudastakin tulee vain lapsuus mieleen. Ei silloin 1960-luvullakaan mitään paisteja ja fileitä syöty kuin korkeintaan juhlapäivinä. Avocadoista, tuoreista ananaksista ja monesta muusta ei Suomessa vielä tiedetty edes mitään. Tai että talvellakin voisi kaupasta ostaa tuoreita mansikoita. Aloin myös nikkaroida kaikenlaista itse sen sijaan, että olisin käynyt ostamassa valmiin kaupasta. Toissasyksynä päätin myös aloittaa elämäntapamuutoksen ja jo vuodessa laihduin ylipainosta takaisin normaalipainoon. Tästä seurasi, että sukkia ja alusvaatteita lukuunottamatta mulla onkin koko loppuelämäkseni vaatteita. Onneksi en ehtinyt heittää liian pieneksi jääneitä vaatteita pois. Kun olen työelämästä vapaa, mun ei tarvitse enää käydä hierojallakaan. Niskat kun ei enää kipeydy tietokoneen ääressä istumisesta. Ruokaa ja joitakin lääkkeitä ostan. Niin ja tietty lemmikkien - tällä hetkellä enää kissan - tarvitsemat jutut.
Pelottaako mua? Tottakai. Ikää tulee lisää ja terveydenhuolto muuttuu koko ajan sekä kalliimmaksi että laadultaan heikommaksi. Tein jo silloin 2023 tulevien eläkepäivieni vuosibudjettiarvion ja eläkkeestäkin oli tarkoitus joka kuukausi säästää tietty summa. Nyt, kun olen oppinut laskemaan elintasoani aika merkittävästi, olen myös voinut lisätä tulevasta eläkkeestäni säästöön laittamaa summaa. Kyllä mun säästöni vielä joku saa, mutta ei juurinyt. Todennäköisesti ei vielä moneen vuoteen. Ja jos hyvin käy, niin ne päätyykin mun lapsilleni. Eli ehkä en tarvitsekaan niitä itse. Mutta koska tätä en voi tietää, niin kuluttamisen sijasta jatkan säästämistä. Kyllä mä vieläkin joskus ostan ruokakaupasta jotain sellaista, mitä en oikeasti tarvitse. Mutta ennen Purran sanoja en edes ajatellut, että 95% niistä oli ihan täysin tarpeettomia. Mun nyt jo keski-ikäiset lapseni ovat myös palanneet kulutuksessaan 1990-luvun lamavuosiin. Katsovat kilohintoja, hyödyntävät tarjouksia jne. Eivät osta enää mitään vain sen vuoksi, että ostos olisi jotenkin kiva. Ostavat vain todelliseen tapeeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sopii sitä heilastella muulloinkin kun helluntaina. Hellät hetket heilan kanssa on elämän suola. Läheisyys, hellyys ja seksi tuovat iloa ja nautintoa kaikenikäisille. Hyvä lehtijuttu aiheesta poistettiin aiemmin. Olisi istunut hyvin päivän teemaan. Iäkäs pariskunta toi esiin elämänilonsa ja onnellisen suhteensa salat. Mies viisaasti ohjeisti muitakin miehiä huolehtimaan naisen nautinnosta ensin. Onnellinen, pitkä liitto heillä.
Kyllä se on hellyys ja rakastelu, joka pitää liiton elossa. Kun ne loppuvat, loppuu aito halu olla yhdessä. Rakkaus synnyttää hellyyttä ja hellyys pitää rakkautta yllä.
Tuo on niin totta. Meillä tuo kaikki on loppunut vuosia sitten, kun kumppanilla ei ollut muuta kosketusta olemassakaan, kuin paneminen. Kaikki hellyys puuttui ja kun hän haki vain omaa nautintoa ja minä olin vain välinen siihen, enkä koskaan itse saanut siitä mitään, lopetin koko homman kannattamattomana. Siitä oli jo tullut iso painajainen minulle, kun vuosikymmenten jatkuvat pettymykset olivat tehneet hommasta yhtä tuskaa. Oma elämä kyllä helpottui, kuin ei tarvinnut enää tuota asiaa miettiä, mutta välillä tuntuu, että olisi ihanaa, jos vierellä olisi ihminen, joka voisi vaikka vaan istua sohvalla vieri vieressä. Tai halata ilman taka-ajatuksia. Meiltä kaikki tuollainen puuttui aina. Ainoa kosketus oli rintojen puristelu kovakouraiusesti tai haarojen kaivelu. Halaaminenkin oli takapuolen kaivelua ja kattoon tuijottamista, kun ilmeisesti hävetti, kun olisi pitänyt halata. Monesti mietin, mikä tekee ihmisestä sellaisen, että hän ei pysty normaaliin hellyyteen.
Mutta koska tämä on hymistelyketju, niin kerron vielä, että elämä on kuitenkin puutteistaan huolimatta ihanaa. Kesä tulossa ja lämpimät ihanat illat, jolloin voi saunoa pihasaunassa ja nauttia vaikka yhden lonkeron keinussa istuen ja lintujen laulua kuunnellen. Reissata kaunista kotimaata ihaillen ja käydä tapaamassa kaukana asuvia sukulaisia. Pulahtaa välillä mereen uimaan ja nauttia vaan kaikesta ihanasta tässä ja nyt.
Elämä on.
Ihanaa maanantaipäivää kaikille!
Mies yleensä menee vieraisiin tuossa tilanteessa.
Totta. Miehelle säännöllinen seksi on niin tärkeä osa elämää. Tuossa tapauksessa vieraisiin menon ymmärrän täysin. Typerää käytöstä molemmilta, miksi eivät hoida asiaa kuntoon. Yksi ainut elämä, ei sitä kannata puutteessa elää.
Minä en ikinä ymmärrä vieraisiin menoa, kosta se on pettämistä. En ikinä tekisi toiselle niin ja voisi enää toista sen jälkeen silmiin katsoa. Tämä, vaikka kumppanini olisi millainen vaan. Sitten jos asiasta on sovittu ja ns vapaa suhde niin silloinkaan se asetelma ei monestikaan ole tasapainoinen. Tulee vaan surua ja riitaa monesti.
Ihminen eroaa sitten jos haluaa toisen matkaan. Ei tee esimerkiksi lastensa äidille sitä, että pettää ja paljastuu sitten myöhemmin. Miten ihminen voi sen jälkeen katsoa itseään peiliin. Minä en voisi. Pettää lastensa äitiä ja lapsia monta ja ovat hyvin pieniä vielä. Siinä hylkää samalla lapsensa ja pilaa välit heihinkin samalla. Järkevä ihminen eroaisi ja hoitaisi eron kunnolla säilyttäen välit lapsiinsa, jotka tarvitsevat isäänsä. Ja sama toisin päin. En tarkoita vaan sitä, että miehiä arvostelen. Pettäminen on aina väärin. Oli tilanne millainen vaan.
Pettäjä voi rakastaa vielä kumppaniaan, mutta kun seksielämä ei ole kunnossa, täyttää sen tarpeen muualla. Joku hakee kymppanilta huomiota pettämällä, toivoo kumppanin muuttuvan, kun näkee, miten surullinen hän on seksittömässä liitossa. Seksi on niin pakottava tarve, kuin ruoka tai lämpö, jollei sitä kotoa saa, on pakko hakea muualta.
Vai että on ihan pakko hakea muualta? Nyt tuli tälle aamulle sellainen analyysi että meni mutkatkin suoriksi. Voit puhua vain omasta puolestasi ja sekin kuulostaa tosi arveluttavalta.
Kyllä pettävä mies voi rakastaa kumppaniaan. Naisena voi olla vaikea ymmärtää miehen seksuaalisuutta. Evoluutio on muokannut miehistä ja naisista erilaiset. Tavoite on lajin säilyminen. Tämän vuoksi uros on ohjelmoitu levittämään siementään jatkuvasti ja mahdollisimman monelle naaraalle. Hormonitoiminta tähtää tähän. Naaras taas on ohjelmoitu varmistamaan jälkeläisten selviytyminen. Siksi nainen huolehtii jälkeläisistä, mihin siihenkin hormonitoiminta ohjaa. Toisaalta nainen voi olla pitkäänkin ilman seksiä ja tottuu siihen niin, ettei edes välttämättä kaipaa sitä. Mies ei voi näin tehdä. Naisen kautta luonto pyrkii varmistamaan, että hän jää huolehtimaan jälkeläisistä, eikä lähde etsimään heti uusia kumppaneita puolison kuollessa.
Kulttuuri ja moraalisäännöt muokkaavat sitä, miten näihin asioihin asennoidutaan. Pidetäänkö niitä hyväksyttävinä vai ei-suotavina. Myönnetäänkö niiden olemassaolo vai pyritäänkö se kiistämään. Yksilöt tietenkin itse päättävät, miten toimivat. Hajontaa on sekä miesten että naisten kohdalla. On sarjapettäjiä, uskollisia, perheen hylkääjiä, lasten heitteillejättäjiä, vastuullisia ja valheellista roolia vetäviä.
Mies voi tosiaan rakastaa puolisoaan henkisellä tasolla, mutta samalla vaikka hakea vaihtelua ja erilaista tyydytystä maksullisesta seksistä. Nykyään kai naisetkin tekevät niin. Mies vetää selvän eron siihen, mikä on tyttöystävä tai vaimo ja mikä on pelkkä seksisuhde. Vanha äiti-h uora-akseli on taustalla.
Seksuaalisuus on vaikeasti hallittava asia. Viettejä ei voi pistää valjaisiin helpolla. Nythän on ollut uutisia, joissa maksullisia seksipalveluja tarjoavat miehet ja naiset ovat kertoneet, että heidän asiakkaistaan suurin osa on varattuja miehiä. Miehet hakevat heiltä uusia kokemuksia ja vaihtelua.
Näinhän on ollut kautta historian. Vanhoissa Suomi-leffoissa isäntä pyrkii meijerskan aittaan ja juopon isännän vaimo heittäytyy rengin käsivarsille.
Inhimillästä heikkoutta me kaikki olemme täynnä. Aina ei sitä pysty itselleen myöntämään tai uskalla kumppanissa nähdä.
Viisas ja ymmärtävä viesti. Kiitos!
Vähän yleistettiin miehet vastaan naiset. Kyllä on luonteissa eroja, yksilöitä ollaan. Vietit ei vie kaikkia samalla viisii. Harkintaakin voi olla.
Harkinta ei poista synnynäisiä fyysisiä eroja miesten ja naisten välillä. Ne ovat lajin säilymisen kannalta välttämättömiä eroja. Miesten seksuaalisuus on niin erilaista, mutta se halutaan kahlita yksilön tai yhteisön vuoksi. Poikkeuksia tietenkin on, eihän sitä ole väitettykään. Puhutaan yleisellä tasolla. Moni vetää jutut yksilötasolle ja omaan elämään, vaikkei se kyseessä.
Totta kyllä tuokin. Toisaalta, jos asiaa miettii enemmän, niin harva mies tykkäisi siitä, jos vaimo olisi valmis käväisemään kenen tahansa Pertsan peiton alla. Ja jos oikein tarkkoja ollaan, niin kyllä se on ollut - ja on edelleen - maailmassa aika usein mies, joka haluaa rajoittaa naista.
Vierailija kirjoitti:
Eräs nettituttuni (sanotaan häntä nimellä Nigel) jota joskus kävin katsomassa kertoi joskus erään tapauksen myötä elämästään. Tämä hetki liittyi siihen, kun eräs katsoja kirjoitti hänelle kuinka rakastaa tätä ja Nigel totesi siihen, että miksi valehtelet ja hänestä ei ole ok, että joku kirjoittaa tuolla tuollaista. Sanoi, että et sinä oikeasti häntä rakasta. Itse siis todistin tuota hetkeä silloin.
No, kuitenkin tuosta kaikesta seurasi sitten se, että Nigel kertoi elämästään. Ihan siitä oikeasta elämästä. Hän oli ollut suhteessa miehen kanssa, joka oli ollut väkivaltainen. Kohdellut huonosti kaikin tavoin ja hän oli menettänyt oikeastaan itsensä täysin. Oli menettänyt itsetuntonsa ja tämä vielä iski sellaisiin kohtiin, mitkä hänelle tärkeitä kuten piirtäminen. Nigel oli tosi hyvä piirtämään. Hänellä siellä sivullaankin töitään esillä. Silti tämä oli pilkannut kaikkea ja Nigel ei ollut pysynyt piirtämään vuosiin sen kaiken jälkeen. Oli kokenut olevansa huono ja arvoton.
Sitten lopulta hän pääsi vapauteen tästä tyypistä, mutta kärsi edelleen näistä muistoista ja kokemuksista. Sen tämä kaikki hänessä taas herätti, kun tuntematon tyyppi alkaa julistaa rakkautta häntä kohtaan tuolla sivustolla niin hänelle tuli se kaikki kokemansa mieleen. Kirjoitan tästä, koska ihminen on kokemustensa ja muistojensa summa ja tänä tyyppi jäi mieleeni tarina siitä, miten ihmiset vaikuttavat toisiinsa hyvin paljon. Yksi kohtaaminen voi muuttaa elämäsi. Hyväksi tai huonoksi pitkäksi aikaa.
Mä olen kokenut seurustelusuhteissani vain yhden ainoan kerran fyysistä väkivaltaa. Henkistä ja varsinkin taloudellista sitäkin enemmän. Aikoinaan sanoin tällekin tyypille ihan seurustelun alussa, että mua sitten lyödään vain kerran ja jos niin teet, koko suhde on sillä sekunnilla oli. Kun niin lopulta kuitenkin kävi, soitin poliisit paikalle ja mies vietiin yöksi putkaan, niin jopa hänen äitinsä soitti mulle, että no ei kai se nyt kauheasti haittaa, jos mies pitää vähän naista kurissa. Mä olin ihan WTF?!?! Mutta joo...1930-luvulla syntyneille naisille taisi olla ihan ok juttu, että mies välillä heiluttelee nyrkkiään. Mun isä ei koskaan käynyt fyysisesti äitini päälle ja iso kiitos isälle siitä. Äiti kyllä sitten muistisairaana kävi pari kertaa isän päälle, kun ei voinut ymmärtää, kuka mies hänen asunnossaan oli määräilemässä. Ei enää tajunnut, että kyseinen harmaahapsi oli mies, jonka kanssa oli ollut avioliitossa jo yli 70 vuotta.
Mulla ei ole ollut seurustelusuhdettakaan enää yli 30:een vuoteen. En vain halua ottaa enää turhia riskejä. Mulla on paljon miespuolisia ystäviä ja kavereita. Ja ne on ihan hienoja. Ikävuodet 45-55 muutuinkin miehille näkymättömäksi. Ei haitannut, koska just niinä vuosina loinkin uraa ja kasvatin varallisuuttani. Lapsetkin jo silloin isoja. Mutta kun täytin 55, yllättäen miehet alkoivatkin taas kiinnostumaan. Miksi? Saadakseen vanhuudenturvan ja omaishoitajan? Vai päästäkseen ilmaiseen ylläpitoon? Mene ja tiedä. Mun elämässä on tällä hetkellä yksi mies, jonka kanssa EHKÄ saattaisin joskus tulevaisuudessa jakaa keinutuolini. On muuten ikäisekseen ihan hemmetin komeakin, kuin joku Hollywood-tähti. Meidän arvomaailmat ja ajatusmaailmat osuu niin nappiin. Ollaan tunnettu jo yli 3 vuotta. Harvoin nähdään eikä kumpikaan soittele tai edes viestittele toiselle, vaikka ollaankin jo vaihdettu puhelinnumeroita. Mutta kun nähdään, niin me kumpikin ollaan läsnä ja uskalletaan avautua toisillemme. Kumpikin kannetaan menneisyytemme traumoja mukanamme. Ollaan molemmat varovaisia ja varautuneita. Introverttejäkin. On ollut oikeasti aika upeaa kohdata miespuolinen henkilö, jonka kanssa kaikki osuukin näin saumattomasti yksiin. Mutta kumpikaan meistä ei halua kiirehtiä. Ja sitä arvostan. Joka kerta, kun tämän Tompan näen, mulla suupielet nousee korviin aasti. Aina halataan, kun nähdään. Ja mistä tämä ihmissuhde alkoi? No tietenkin koirista :D Hänellä oli siperianhusky ja mun edellinen koirani oli alaskanmalamuutti. Tomppakin on myöhemmin elämässään joutunut parinkin nk gold diggerin uhriksi eli taloudellisesti hyväksikäytetyksi ja arvostaa mussa myös sitä,. että mulla on omat rahat ja omaisuus enkä enempää edes halua.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla asioilla on hintansa, ja jokainen joutuu miettimään, minkä hinnan mistäkin on valmis maksamaan. Kaikki ei tätä huomaa. Ajatellaan, että asiat vaan tapahtuu. Kaikki on kuitenkin valintoja. Sekin, ettei tietoisesti valitse, on valinta. Valintojen tekeminen tarkoittaa vastuun ottamista omasta elämästä. Kaikki ei sitä halua tehdä.
Joo ja ei. Vaikka tekisit mitä tahansa valintoja, kaikkea et kuitenkaan voi estää tapahtumasta. Paitsi jos pysyt koko elämäsi vaatekomerossa etkä altista itseäsi millekään riskelle kuten vaikka rattijuopon yliajamaksi joutumiselle tms. Oikeastaan jo syntyminen tietyille vanhemmille voi olla riski eikä kukaan voi valita omia geenejään. Jos suvussa on vaikkapa nivelreumaa, niin se sitten tulee sulle tai ei tule, mutta et voi mitenkään vaikuttaa siihen, tuleeko vai ei.
Mutta noin muuten moniin asioihin omassa elämässään voi vaikuttaa. Ihastuminen ja rakastuminen sinällään on jo melkoinen riski. Ihan vain siksi, että toista katsoo nk ruusunpunaisten lasien läpi. Joitain red flageja olisi ehkä jo nähtävissä, mutta niitä ei haluta nähdä. Yleensä myös kumpikin osapuoli haluaa näyttää alussa itsestään ne kaikista parhaimmat ominaisuudet. Ollaan se nk paras versio itsestä. Kerran kuulin yhden miehen sanovan, että romanttinen rakkaus kestää 2 vuotta tai 200 yhdyntää. Sen jälkeen ihmiset eivät yleensä jaksa enää esitää parempaa kuin oikeasti ovat. Samainen mies sanoi, että romanttinen rakkaus päättyy yleensä joko onnellisesti tai avioliittoon. Kyynistä? Kyllä.Totta. Kaikkia valintoja yksilö ei voi tehdä itse. Yhteiskunnan polarisoituminen on jo johtanut mahdollisuuksien tasa-arvon rappeutumiseen. Kaikilla nuorilla ei enää lähtökohdista riippumatta ole samoja mahdollisuuksia. Mikäli vanhemmat eivät kykene tukemaan, opiskelu voi jäädä haaveeksi. Lapsiperheköyhyys synnyttää näköalattomuuttta. Lapset ja nuoret eivät itse näitä arvovalintoja tee, mutta joku ne tekee.
Tämäkin totta. Ja sitten on sitäkin, että ihmiseltä pimitetään tarkoituksella asioita, joiden perusteella hän voisi tehdä elämässään ihan toisenlaisia valintoja. Mun äiti kertoi mulle vasta noin 15 vuotta sitten, että vaikka olisin muuttunut jalokiveksi, en silti olisi koskaan kelvannut isälle. Joten millään, mitä lapsena yritin ja mitä ponnistelin, ei ollut mun vanhemmille mitään merkitystä. Aina vaan kuvittelin, että mä olen tyhmä, osaamaton ja huono. Joskus olen miettinyt, miksi ihmeessä ylipäätään enää soitin puoli vuotta sen jälkeen, kun isä oli heittänyt mut rahattomana syksyiseen yöhän, äidille. Jos olisin tiennyt kaiken tämän, mitä nyt tiedän , en olisi koskaan enää soittanut. Mutta valintansa tekee usein senkin perusteella, mitä tietää. Jos ei tiedä, tekee vääriä valintoja.
Olet oikeassa. Kuulostaa aika rankalta. Sinä olisit oikean tiedon saatuasi kyennyt tekemään erilaisen valinnan. Kaikki eivät siihen pysty. Esim. läheisriippuvaiset odottavat koko ikänsä, että välinpitämätön vanhempi vielä näkee heidän arvonsa. Ei näe. Totuus on joillekin liian vaikea asia hyväksyä. Silti se olisi ainoa tie vapautua turhista toiveista. Jokaisella on erilaiset resurssut, enkä tarkoita arvostella kenenkään valintoja.
Tätäkin olen paljon miettinyt. En koe olevani läheisriippuvainen. Silloin nuorena 1980-luvun alussa erehdyin luottamaan muuutamaan ihmiseen, mutta kun taas kerrain sain nk korvilleni, lakkasin luottamasta muihin kuin itseeni. Enkä mä ihan aina itseenikään luota. Jos petän oman luottamukseni, voin ihan laillisesti kopauttaa itseäni vasaralla päähän. Äidistä huolehdin hänen muistisairautensa ajan, mutta vain siksi, että äiti sentään yritti olla mulle hyvä. Isä ei koskaan edes yrittänyt, joten mua ei rehellisesti sanottuna kiinnosta tipan tippaa. jos se on nyt jo viikon maannut kuolleena olohuoneensa lattialla. Siskoni tulee huomenna kaupunkiin ja voi käydä katsomassa, onko KÄÄKkä vielä hengissä. Ja asun siis vain 30 metrin päässä isästä, mutta ei tulisi mieleenkään mennä sinne. Eikä edes soittaa isälle. Ei sen puoleen, eihän sekään ole kohrta vuoteen soittanut mulle. Paitsi kerran, kun olisi pitänyt mennä vaihtamaan olohuoneen kattolamppuun lamppu. Mulle on tapahtunut tänä keväänä paljon surullisia asioita, mutta nehän isää ei kiinnosta. Koska noin yleensäkään en kuulu niihin ihmisiin, jotka isää kiinnostaisi. Paitsi jos musta on jotain konkreettista hyötyä kuten lampun vaihtaminen. Ja jep, en käynyt vaihtamassa sitä lamppua.
Hyvä pointti! Väestö vanhenee ja kun ihmisten elinikä pitenee, niin näitäkin talouksia on. Ja osa niistä yhden hengen talouksistakin on leskiä. Mutta he ovatkin tehneet lapsensa jo vuosikymmeniä sitten eli silloin, kun vielä se avioliitto, omakotitalo, kaksi lasta, farmariauto ja kultainennoutaja oli monen suomalaisen - niin miehen kuin naisenkin - toiveiden täyttymys.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/