Reipas ja tunnollinen lammas

Tuosta tilaratkaisusta..... ymmärrän hyvin ongelman. Mutta siinä vaiheessa, kun tilaa tarvitaan, niin mikäli vanhus ei nyt pienessä yksiössäkään asu, niin makuuhuoneen ei tarvitse olla se huone, jossa sänky on. Kun aikoinaan sairastuin vakavasti ja sairaalasta päästyäni tosiaankin liikuin rollaattorin kanssa, niin ei mulla olisi ollut edes mitään mahdollisuuksia päästä yläkertaan omaan sänkyyni. Niinpä ennenkuin kotiuduin, mun poikani ja siskoni poika oli kantaneet mun sänkyni keskelle olohuonetta. Siten, että sängystä pystyin hyvin katselemaan telkkaria. Toiselta puolelta pääsin hyvin ylös ja toisella puolella oli sitten pöytä, jossa oli kaikenlaista tarvitsemaani tavaraa käden ulottuvilla. Mun kohdallani tilanne ei ollut pysyvä vaan toivuin ja kuntouduin siitä, mutta jos olisi ollut pysyvä, sitten olisi viskattu olohuoneesta sohvat yms mäkeen ja mietitty huonekalujen järjestys uudelleen. 

Se tuli vielä mieleen, että joissain tapauksissa on mahdollista saada lainaksi myös sairaalasänky. Koska vanhuksen toimintakyky ei mitä ilmeisimmin tule enää paranemaankaan, niin oman sängyn voi viedä kokonaan pois ja laittaa sairaalasängyn tilalle, jos sellaisen saa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos menisi yli 50% 50 000 euron kohdalla jo niin aika nopeasti täältä lähtisi asiantuntijoita muualle. Tuo raja on noin matala. Itse tienaan reilut 60t ja asun kolmiossa Vantaalla koska ei tuolla juhlita. 

Täällä toinen vastaava. Jos yli 50 tonnin rahan yli menevä verotettaisiin noin, niin lopettaisin työntekoa juuri sopivasti siihen rajaan. Ei kannattaisi vaivautua. Se lopettaminen toki voisi viedä töitä myös muilta, koska olen yrittäjä ja työllistän ihmisiä. Mutta en alkaisi yhteiskunnan orjaksi ja maksamaan joidenkin narkkareiden elämänhallinnankursseja ja asumista. 

 

Sama, kolmipäiväinen työviikko olisi siitä lähtien. Olen sosiaalityöntekijä. 

 

3 vuotta sitten siirryin 5-päiväisestä työviikosta 3-päiväiseen työviikkoon. Bruttopalkka tippui 2000 €/kk, mutta nettopalkka vain noin 1000 €/kk. 3 päivää töitä ja 4 päivää vapaata oli oikein mukavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Maailma muuttuu. Nuorempia ei vaan kiinnosta samalla tavalla omatupa kuin meitä. 

Tästä olen samaa mieltä. Nuoret haluavat yleensä pitää ovet auki joka suuntaan maailmalle eikä jämähtää pidemmäksi aikaa johonkin tiettyyn paikkaan. Toki omistusasunnostakin yleensä pääsee eroon, jos se ei satu olemaan jossain ihan peräkorvessa ja laskee myyntihintaa tarpeeksi. Moni kuitenkin varmaan toivoisi, että myyntihinnalla saisi edes jäljellä olevat lainat maksettua pois, mutta tämäkin kyllä sitten jo edellyttää, että sitä lainaa on ehditty jo maksella jonkin aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuokrasta asunnon omistaja maksaa asunnon kulut. Vuokralainen maksaa vuokran. Ei asunnon omistaja saa koko vuokraa tulona. 

 

Vuokrasta tietenkin asunnon omistaja - oletetaan, että kyse yksityishenkilöstä eikä yrityksestä - maksaa tietenkin ensin vastikkeet yms kulut. Loppu osa vuokrasta on hänelle pääomatuloa, josta maksaa pääomatuloveron. Sille lopulle voi tehdä mitä haluaa. Vaikka säästää tai  sijoittaa johonkin tuottavaan, jolloin siitä voi ottaa, jos asuntoon pitää hommata vaikka uusi hella tai jääkaappi. Tai kun tulee niitä taloyhtiön remontteja. 

Hmmm.

Tarvii sen vuokranantajan 

Jossain itsekin asua. Sekin maksaa.

Tottakai tarvitsee. Väitinkö jotain muuta? 

Vierailija kirjoitti:

Täällä kans yks hoitoallalla työskennellyt ja näistä kommenteista huomaa, ettei ole oikeasti käsitystä siitä millaista hoitoalalla oikeasti on. Vaikka vanhuksella olisi niitä ok talosta saatuja säästöjä ja saisi paikan jostain "hienolta yksityiseltä puolelta" niin elämä on kuitenkin enemmän tai vähemmän pas kaa, koska hoitajien määriä vain vähennetään jatkuvasti eikä meillä ole aikaa oikeasti hoitaa enää ketään. Eli ihan sama kiire ja kaaos on myös yksityiselläkin puolella, ette te pääse tätä tosiasiaa pakoon rahalla. Syyttäkää tästä päättäjiä. 

Olen työskennellyt niin kaupungin kuin yksityiselläkin puolella, hoitolaitoksissa ja kotihoidossa ja voin rehellisesti sanoa, että sillä ei ole ollut vanhusten onnellisuuden kannalta mitään väliä että ovatko he asuneet vuokralla vai omassa asunnossa - vain heidän terveydellä on ollut vaikutusta onnellisuuteen. Se taas on lähes tuurista kiinni kuka saa elää terveesti.&nbs

Olet ihan oikeassa tuossa, että nykyisin laitoshoidossa on aika kurjaa ihan riippumatta siitä, onko se laitoshoitopaikka julkiselta vai yksityiseltä. Sen sijaan, jos sulla on rahaa, voit asua monessa tapauksessa pidempään kotona ja ostaa yksityiseltä kotiisi palveluita. Muistisairaiden kohdalla tilanne on huono, koska he tarvitsevat jossain vaiheessa ympärivuorokautista hoivaa. Mutta jos vanhuksen ongelmana on vain liikuntakyky, niin monenlaista palvelua saa ostetttua yksityisistä hoivapalveluyrityksistä. Siinä missä hyvinvointialueen hoitaja käy muutaman minuutin vanhuksen luona, yksityiseltä ostetaan aikaa. Esimerkiksi joku homma tunti. Jos se homma hoituukin varttissa, niin työntekijä ei sinkoa seuraavan asiakkaan luokse vaan on loput 45 minuuttia vanhuksen luona. Vaikka vain rupattelemassa, katselemassa vanhoja valokuvia tms. Mun isälläni nämä yksityiset kotihoitajat ovat mm vaihtaneet huonekasveihin multia, haravoineet pienen rivitalopihan yms.