Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Kuten ketjussa on jo useamman kerran tullut esille, niin vanhuksille on monenlaisia asumismuotoja. Jos vanhuksen oma koti ei esimerkiksi portaiden tms syiden vuoksi ole enää sopiva, voi muuttaa senioritaloon. Senioritalo on siis periaatteessa ihan tavallinen kerrostalo, jossa kuitenkin kaikki asunnot on esteettömiä ja näissä taloissa on yleensä jotkut yhteiset tilat, missä voi siettää aikaansa muiden asukkaiden kanssa. Näistä taloista voi joko vuokrata tai ostaa asunnon. Edellytys on, että ikä on yli 55 vuotta. Palvelut, mitä sinne voi saada tai ostaa, riippuu sitten taas vanhuksen kunnosta, mutta periaatteessa homma toimii ihan kuten vanhus asuisi edelleen kotonaan.
Palvelutaloja on sitten sellaisia, joissa on ympärivuorokautinen hoiva ja sellaisia, joissa vain virka-aikaan. Näissä sitten saa auttamiset suihkussa käynneissä ja halutessaan ruun suoraan asuntoonsa tai vaihtoehtoisesti voi käydä yhteisissä tiloissa syömässä. Näissä järjestetään myös välillä jotain yhteistä toiminaa kuten vaikka tuolijumppaa, levyraateja tms. Iltaisin, öisin ja viikonloppuisin homma toimii samalla tavalla kuin kotonakin eli kotihoito saattaa käydä, jos sille on tarvetta. Ympärivuorokautisen hoivan palvelutaloissa henkilökuntaa on sitten 24/7.
Ympärivuorokautista hoivaa tarjoavat hoivakodit on sitten se viimeinen etappi, kun missään noista edellisistäkään ei enää pärjää. Eli ei enää riitä hoitajan käynnit 5 kertaa vuorokaudessa, ateriapalvelut, siivous, turvapalvelu yms vaan hoitaja joutuu käymään ehkä kerran tunnissa tai vanhus lähtisi karkuteille, jos ovet eivät olisi lukossa.
Senioritaloon voi muuttaa kuka tahansa, jos vain ikä riittää. Yksi ihan työssäkäyvä kaverini asui sellaisessa oman asuntonsa putkiremontin ajan. Noihin muihin sitten yleensä edellytetään jonkinlaista kontaktia sote-puolelle. Jotta voidaan kartoittaa vanhuksen palveluiden tarve. Poislukien täysin yksityiset tahot, joissa riittävän summan maksamalla saa vaikka mitä palvelua. Mitä palveluita vanhus tarvitsee ja haluaa, siitä keskustellaan vanhuksen itsensä kanssa. Myös silloin, kun vanhus on muistisairas, koska koitetaan saada selville, haluaisiko vanhus jotain sellaisiakin palveluita, joita hyvinvointialueelta ei ole mahdollista saada, mutta yksityiseltä olisi. Tehdään palvelutarpeen suunnitelma, mutta perusasiat on yleensä puhtaus, ravinto ja lääkitys.
Vierailija kirjoitti:
Itse sain tän vuoden maaliskuussa 6.95c 24kk.
Alkuvuodesta aina näin ja syksyllä sitten kalliimmat. Näin on ollut jo monta vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Minä hattua nostan teille ahkerat neulojat- niin omassa murteessani kutsutaan kutomista- ja muut ahkeroijat.
Minun elämäni menee kirjoja lukiessa, mitään näkyvää en saa aikaiseksi.
No siitäpä juuri lapsena haaveilin! Kun saisi vaan lukea ja syödä kaikkea hyvää.
Minäkin puhuin vuosikymmeniä kutomisesta, mutta joku aikoinaan valisti mua, että kyse on neulomisesta. Mattoja yms kudotaan ja se tehdään kangaspuilla. Puikkoja heilutellen neulotaan.
Minäkin tykkään lukemisesta, mutta viime aikoina olen vain kuunnellut. Podcasteja ja e-kirjoja. Pitäisi käydä taas silmälääkärissä. Hyvä ystäväni suositteli mulle silmäleikkaukseen menoa, mutta se jos mikä hirvittää mua. Pelkään, että leikkauksessa meneekin jotain pieleen ja sokeudun. Joten varmaan uusien silmälasien paikka jossain vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat ovat vasta 75-79 -vuotiaita, parikymmentä vuotta on monella vielä elinaikaa jäljellä. He ovat sitä ikäluokkaa, että töitä riitti ja ostettiin talot ja kesämökit. Heillä on kyllä hyvin varallisuutta huolehtia omista vahuuspäivistään.
Suuret ikäluokat on kyllä 76-81 vuotiaita. Heidän ollessa vielä työelämässä vanhukset suljettiin laitoksiin, sänkyihinsä. Helppo oli hoitaa sen ajan vanhukset
Oi niitä aikoja, kun oli vielä laitoksia joihin sulkea vanhukset.
Ja vanhuksia, jotka olivat kiitollisia, että ruoka tuotiin nenän eteen ja joku auttoi välillä vessaankin tai ainakin kävi vaihtamassa vaipat. Mä olin 1980-luvulla töissä ensin kotisairaanhoidossa ja sitten vanhainkodissa. Kotihoito oli siihen aikaan vain arkisin virka-aikaan. Jos ei pärjännyt ilman apua muuna vuorokaudenaikana, niin sitten vanhainkotiin. Kun ei pärjännyt enää vanhainkodissakaan, niin sitten terveyskeskuksen vuodeosastolle. Ja sieltä ruumishuoneelle.
Mä kyllä uskon, että on sitä ympärivuorokautista hoivaakin. Mutta varmasti vähemmän kuin nykyisin. Nimittäin jos ympärivuorokautista hoivaa ei olisi lainkaan, niin sittenhän kotihoito vaan toimittaisi vanhuksen aina bumerangina päivystykseen ja päivystys taas bumerangina kotiin. Jo nyt on ongelmana, että vanhukset, jotka eivät mitään lääketieteellistä hoitoa kuitenkaan tarvitse, makaavat päivystyksissä ja vievät resursseja, joita tarvittaisiin sairaiden hoitamiseen. Jotkut siirretään päivystyksestä osastolle tarkkailtavaksi ja sieltä koitetaan sitten etsiä edes nk akuuttipaikka jostain hoivakodista tai jos on oletettavaa, että vielä jotenkin kotona pärjääväksi kuntoutuu, niin jostain kuntoutusyksiköstä. Mun äitikin oli jonkin aikaa tällaisessa kuntoutusyksikössä, vaikka sillä jalat oli vikkelämmät kuin useimmilla hoitajilla. Paha muistisairaus eikä sellaista voi millään keinoin kuntouttaa.
Mulla on tuttuja, joiden omien vanhempien kohdalla on ollut just tämä ruljanssi, että kotihoito toimittaa päivystykseen, päivystyksessä seurataan puolesta vuorokaudesta vuorokauteen, sitten siirtyy jonnekin osastolle, siellä on muutaman päivän, sitten taas kotiin ja kun kotihoito illalla tulee käymään, niin taas sama rumba alkaa alusta. Ja tätä siis siihen asti, että se hoivakotipaikka löytyy.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/