Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Teen jo niin. Palkatta, ilman tukia. Oman työni ohella. Rehellisesti: rakastan vanhaa vanhempaani. Sain häneltä ihanan lapsuuden ja nuoruuden. Haluan antaa hänelle mahdollisimman hyvän vanhuuden.

Se on hyvä, että pystyy. Mun muistisairas äitini oli aikoinaan niin sekaisin, että vaikka etätöitä teinkin, niin mistään työpalavereista Teamsissa  ei tullut yhtikäs mitään, jos  mun piti samaan aikaan  vahtia äitiä. Oikeastaan toi olikin yksi syy siihen, miksi pystyin hyppäämään jo 11 kk sitten kokonaan pois työelämästä. Kun ei firma voinut enää antaa mulle mitään sellaisia töitä, joissa olisi ollut jotain vastuita ja velvollisuuksia. Ne tyätehtävät piti antaa niille, jotka pystyivät sityoutumaan työhonsä eikä niille, jotka kesken Teams-palaverin joutuvat juosten etsimään kaduilta muistisairasta taas kerran karkuteille lähtenyttä äitiään. Win-win. 

Vierailija kirjoitti:

Toki kannattaa huomioida, että ennen ihmiset asuivat ahtaammin. Ja selvisivät. Miten tänään ei enää selvitä siitä mistä ennen. 

Ennen myös niille vanhuksille riitti joku hetekka keittiön nurkassa ja puuroa ja kaalikeitto muutama kerta päivässä. Tämän päivän vanhukset haluaa paljon enemmän. Mun isällä käy nyt vihdoin ja viimein 4 kertaa vuorokaudessa kotihoito, mutta ei tykkää, että ne hoitajat ei tule just silloin, kun hän haluaisi.

Onneksi ei tarvitse tuota enää miettiä. Tein parhaani,  jotta äiti sai toiveidensa mukaan nukkua ikiuneen omassa kodissaan ja omassa sängyssään. Vaikka asuinkin naapurissa, tein etätöitä ja mulla oli joustava työnantaja, niin kyllähän se mun talouttani aika pahasti kiristi, kun joissain kuukausissa saattoi olla vain 15 työtuntia. Hädin tuskin riitti mun yhtiövastikkeeseen ja muitakin maksettavia oli. Onneksi olen aina säästänyt ja sijoittanut, niin ei sentään mennyt koti alta. Mutta raskastahan se oli yrittää olla edes vähän töissä, kun viikossa sai nukuttua ehkä jonkun 20 tuntia.  Äiti eli kuukautta vaille 97-.vuotiaaksi ja nyt on sitten tossa vielä isä, joka täyttäisi joulukuussa 97 vuotta, mutta tuskin elää siihen asti.

Tavallaan ymmärrän tuon idean siitä, että lapset huolehtii. Mutta vähintään se edellyttää perustuslakiin muutoksia. Siis että kun vanhus on tuossa jamassa, siltä viedään poikeustoimikelpoisuus ja itsemääräämisoikeus pois. Palautetaan se lastensa suhteen samalle tasolle kuin mikä päätösvalta taaperolla on vanhempiinsa nähden. 
Mulla ja siskollani on ollut aikamoinen vääntö nyt isän kanssa siitä, että kun kerran isällä on rahaa, niin sillä sitten ostetaan isälle palveluita. Mä jouduin jo 1996 vaihtamaan sairaanhoitajan hommista pois, koska en nivelreumaan sairastuttuani pystynyt enää hoitotyötä. Mä kyllä voisin järjestää isän asiat ihan loistavasti, mutta koska isä on edelleen oikeustoimikelpoinen, niin...

Mä rakastin mun äitiäni tosi paljon, mutta silti olen surullinen siitä, miten paljon äiti joutui viimeisinä kuukausinaan kärsimään kipuja. Ja ihan vain siksi, että isäni päätti niin. Mulla ei ollut mitään juridisia mahdollisuuksia vaikuttaa yhtikäs mihinkään. 

Mulla vanhemmat ovat olleet pitkäikäisiä, mutta monilla tilanne on toinen. Pitääkö heittää omat teininsä kadulle, jotta voi ottaa vanhempansa  kotiinsa? Mun mielestä ei pidä.

No mun vanhemmat muutti tohon naapuriin jo yli neljännesvuosisata sitten varmaan samalla ajatuksella, mutta eivät ottaneet huomioon, että minä saatan sairastua heitä ennen. 

Kotityöt ja koiran kanssa pidempiä lenkkejä. Ihmissuhteet. Niin ja vaihdoin lautasen pienempään. Loppujen lopuksi ei ollut sen vaikeampaa kuin aikoinaan tupakasta luopuminen.