Reipas ja tunnollinen lammas

Mulla voi hyvinkin olla, jos nukahdan kesken telkkarin katsomisen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei ole tehty edunvalvontavaltuutusta ajoissa? Tärkeä paperi, jolla turvataan ja hoidetaan monenmonta omaisen asiaa kun tämä ei enää itse pysty. Olen itse isäni valtuuttama, isän, joka on vieläkin ikäihmisenä täydessä järjessään eikä saa kotihoitoa muuta kun lapsien taholta. Mutta onpahan tehty, niiden huonojen vuosien varalle. 

Kuten sanottua, huolimatta tuosta valtuutuksesta asian käsittely kestää minimissään puoli vuotta. Se(kään) ei aja itsemääräämisoikeuden edelle. Vanhus voi kieltäytyä muistitesteistä ja lääkityksistä. Kotihoidon avusta. Jos muistitestejä ei tehdä, ei edunvalvontaakaan voi hakea. 

Nimenomaan se valtuutus on vasta valtuutus ja sille pitää sen jälkeen hakea lainvoima. Eli juuri ne muistitestit, mahdollisesti pään magneettitutkimus ja sitten jossain vaiheessa lääkäri kirjoittaa lausunnon, joka sitten yhdessä sen valtuutuksen kanssa toimitetaan eteenpäin ja odotetaan, että valtuutettu saa oikeudet hoitaa vanhuksen asioita. Ja siinä tosiaan menee kuukausia. 

Ap tarkoittaa varmaan asiaa yleisemminkin, mutta mulle tuli aloituksesta mielene,  että tämä kaveri tapaa silloin tällöin ihan mielellään, mutta teatteri ei välttämättä kiinnosta. Kysymys onkin, pyytääkö hän koskaan mukaansa teatteriin tai käykö yleensäkään teatterissa?

Mulla on elämässäni ihmisiä, joiden kanssa tapaamiset on aika extempore. Mutta tämä on molemminpuolista eikä tehdäkään mitään etukäteissuunnitelmia. Sitten on muutama, joiden kanssa voidaan sopia ihan ulkomaanreissujakin. En pidä siitä, että lupaisin jollekin lähteä mukaan ja sitten peruisin, joten jos mun vastaukseni olisi "ehkä", niin sanon sen sijaan "ei". Voi olla, että olisinkin voinut lähteä mukaan, mutta sanomalla "ei" toinen voi pyytää jonkun muun mukaansa tai mennä vaikka yksin. En siis jätä asiaa roikkumaan ilman, kuten ap:n tapauksessa kaveri jättää. 

Nro 151: "Muutenkin mietin, että kuinka usein nämä vinkkaajat näkee live-elämässä sitä että kaksi toisilleen tuntematonta alkaa jutella niitä näitä tai ottavat itse kontaktia johonkin vieraaseen ihmiseen. Minusta tuollaista näkee tosi harvoin ja etenkin nykyisin kun liki kaikki on keskittyneinä puhelimeensa eikä näe tai kuule mitään mitä ympärillään tapahtuu."

Aika harvoinhan noin varmaan tapahtuu. Suomalaiset aika harvoin pyörii yksikseen yhtään missään vain aikaa kuluttamassa vaan yleensä ollaan menossa paikasta A paikkaan B, hoitamassa jotain asiaa (esimerkiksi ostoksia, odotellaan hammaslääkärin odotusaulassa vastaanotolle pääsyä tms) tai sitten ollaan hoitamassa omaa terveyttä (esimerkiksi lenkillä tai kuntosalilla). Moni koiranomistajakin on nykyisin koiransa kanssa lenkillä eikä halua, että sen paremmin itse kuin koirakaan kiinnittää huomiota ohikulkijoihin. Siinä samalla sitten, jos ei olekaan luuri kourassa, ajatellaan omia juttuja. Vaikkapa työasioita, lapsiin liittyviä asioita, omia aikataulujaan tms. Kauppakeskusten penkit valtaa pääasiassa eläkeikäiset miehet, jotka kyllä näyttävät juttelevan siellä toistensa kanssa, mutta Suomessa on aika vähän mitään "joutilaisuustiloja", jossa edes voisi alkaa juttelemaan jonkun kanssa. 

Mulle kyllä aika ajoin tulee ihan tuntemattomatkin juttelemaan, kun olen koirani kanssa ulkona. Se on jo vanha koira ja meidän ulkoilu on sitä, että mä seison paikoillani ja koira nuuskii maata. Sitten 2 metriä eteenpäin ja taas sama pysähdys. Meistä siis näkee, että noilla ei ole kiire yhtään minnekään. Kännykkä mulla on taskussa eikä ole mitään kuulokkeitakaan. Kävi mulle jokin aika sitten myös niin, että olin tulossa bussilla kauppakeskuksesta kotiin. Mua vastapäätä istui myöskin iäkkäämpi nainen, joka alkoi juttelemaan. Mainitsi siinä matkan alussa, millä pysäkillä jää pois, ja meillä juttua riitti niin, että ehdin just hiffata, että nyt on hänen pysäkkinsä. Muuten olisi mennyt pysäkin ohi. Eilen kävin lähikaupassa ja ohitin naisen, jolla oli koira. Se koirahan pinkaisi mun perään ja kun pysähdyin, alkoi häntäänsä heiluttaen hyppiä mun säärtä vasten. Mä sitten aloin jutella koiran omistajan kassa, kysyin koiran ikää (oli vielä aika pentu) ja juteltiin hetken aikaa. Aivan varmasti, kun seuraavan kerran näen tämän naisen, moikkaan ja juttelen taas hänen kanssaan samalla kun rapsuttelen koiraansa.

Mutta sanoisin kyllä, että havaintojeni mukaan nuoret ja keski-ikäiset ovat kiireisempiä kuin me, joilla lapset on jo aikuisia ja työelämäkin takana. En mäkään silloin, kun töistä piti rientää kaupan kautta kotiin laittamaan muksuille ruokaa ja tarkistamaan niiden läksyt, missään kaupan kassajonossakaan kenellekään alkanut juttelemaan. Ajatuksissa oli vain illan aikataulut ja ohjelma ja kaupasta halusi vain mahdollisimman nopeasti pois. Ja mitä tulee noihin luureihin, niin muistan ajan, kun ruuhka-aikaan junassa tai bussissa suunnilleen jokaisella oli Metro-lehti nenänsä edessä ja kaikki lukivat sitä asemilla ja ja busseissa jaettavaa ilmaista lehteä. Että eipä niitä arjen kohtaamisia ennen älypuhelimiakaan ainakaan pääkaupunkiseudulla sen enempää ollut kuin nytkään. Samalla tavalla mentiin vaan eteenpäin kuka minnekin. Sen verran pyrittiin katsomaan ympärille, että ei nyt ihan päinkään kävellä. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi vaan ettei tule sitä päivittäin vaihtuvien mitenkuten suomea osaavien eksoottisten hoitsujen tai "hoitsujen" karavaania sinne asuntoon pyörimään. Jos hoitoa tarvitsee niin rahaa tiskiin ja yksityinen hoitaja/yksityiseen hoitokotiin.

 

Mitä maksaisi yksityinen hoitaja? Onko kokemuksia aiheesta?

Riippuu ihan mistä tilaa ja mitä hoitajan on tarkoitus tehdä. Mun isä käyttää Alinan palveluita ja tässä viime vuoden hinnasto (en tiedä, minkä verran hinnat nousee tänä vuonna) :
https://alinahoivatiimi.fi/media/iofij2ey/helyhoiva-hinnasto-2025.pdf