Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtään kurkiauraa en ole vielä nähnyt. Ovat upeita ja se haikea huutelu tuntuu sydämessä asti.

Piti tällä viikolla lähteä kakkoskotiin mutta on vähän flunssainen olo molemmilla.

Bussissa takana istuva mies yski siihen malliin ettei olisi ihme saada tartuntaa.

Aurinko paistaa. Hyvää alkanutta viikkoa!

Toipumista teille. 

On flunssakausi taas meneillään. Rokotukset on tarpeen alttiimmille. Ollaan huomattu olevamme paljon terveempiä eläkkeellä, liikutaan harvemmin ihmismassojen seassa.

Mulla väheni flunssat jo silloin, kun aloin tekemään etätöitä. Edelleen kävin kaupoissa, matkustin bussilla jne, mutta en enää ruuhka-aikoina. Todennäköisimmin siis sain tartunnat aina työmatkalla bussissa tai sitten työpaikalla. Siihen aikaan kun oli tapana tulla flunssassakin töihin, jos ei ollut kova kuume, ja avokonttorissahan ne pöpöt sitten tarttui.

Vierailija kirjoitti:

Vastaajat eivät vastaa kysymykseen, kuka avittaa, jos ei ole omaisia!

Lapsista ei aina ole apua eikä muistakaan sukulaisista. Edunvalvontavaltuutetun voisi valita jostakusta luottamastaan henkilöstä, silloin kun vielä on tolkuissaan. Tietty hän voi kuolla ennen valtuuttajaa. Pankissa voi tehdä valtuutuksen. Voimaan sen saa kun lekuri on vakuuttunut avun tarpeesta ja käräjäoikeus vahvistaa tilanteen. Aikaa menee ainakin 6kk t 9kk.

Yleinen edunvalvoja tulee hätiin, jos muita ei ole.

Olenko väärässä?

Olet oikeassa. Mutta tosiaan kukaan ei avita minnekään kauppareissuille tai muuallekaan. Tai avittaa just ne samat ihmiset, jotka avittaa silloinkin, kun vanhus asuu vielä kotonaan, mutta ei omin avuin minnekään pääse. Kotihoitokin tarjoaa vain perushoidon eli puhtauden, ruuan ja lääkkeet. Mitään virkistystoimintaa ei ole yhteiskunnan taholta pääsääntöisesti tarjolla. MUTTA... ihan jo kotona asuvan vanhuksenkin kanssa palveluntarpeenohjaaja voi ehdottaa vanhukselle jotain erilaisia vanhusten päivätapahtumia (mikäli paikkakunnalla sellaisia on)  sekä kertoa, että huonosti liikkuvalla vanhuksella olisi ehkä mahdollisuus saada invakortti. Siis tietty määrä kuukaudessa suht edullisia taksimatkoja. Eri juttu kuin Kela-taksit, jotka on tarkoitettu vain terveydenhuollon kulkemisiin. Palveluntarpeenohjaaja voi myös kertoa alueen erilaisista järjestöistä, jotka tarjoavat vapaaehtoisvoimin erilaisia juttuja. Puhutaan nk ystäväpalveluista. 

Vierailija kirjoitti:

Viime vuonna mun piti tuurata työkaveria, että hän saa toimitettua iäkkään äitinsä lääkkeet sairaalaan. Luulin jo hetken, että mua narutetaan tekemään tuplavuoro turhaan, mutta niin se vaan oli että sairaalassa ei ole ihmiselle lääkkeitä. Työkaveria ajoi ensi  200km äitinsä asunnolle ja 80km siitä sairaalaan ja sitten siitä kotiin. Päivän reissu. 

Olisikin oikeastaan hyvä saada työnantajien mielipiteitä siihen, että yhä useammin vanhukset olisivat omaistensa vastuulla. Ensin voisi kertoa vaikka hyvinvointialueet ja valtion virastot, miten tukevat työntekijöitään tässä asiassa. Sitten isot yksityiset firmat. Sen jälkeen pk-yritykset. Tai oikeastaan ihan ensimmäisenä EK voisi tulla kertomaan, millaisin toimenpitein työssäkäyville pitäisi mahdollistaa ikääntyvien omaistensa hoito. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en pidä leikkokukista, en koskaan osta, minusta se on rahan tuhlaamista kun elävät vain hetken. Maljakot pölyttyvät kaapissa. Ostan mieluummin viherkasveja, ne tuottavat iloa vuosikaudet viikon tai muutaman sijaan. 

Sama. Lapseni sanoi kukkamurhaajiksi leikkokukkien kasvattajia. Eläinaktivistit voisivat laajentaa agendansa kukkiinkin. 

Mä taas olen nimenomaan viherkasvien sarjamurhaaja ja leikkokukat sentään kestää mulla edes hetken :D

Vierailija kirjoitti:

Asiasta kukkaruukkuun tai pikemminkin kukkamaljakkoon. Olen aina tykännyt kirppiksiltä etsiä kauniita vanhoja esineitä ja erityisen tykästynyt olin tuohon vuosia sitten löytämääni vanhaan ohueen ja läpikuultavaan valkoiseen kukkamaljakkooni, ja aloin sitä ihan varovaisuussyistä käsin pesemään ja kuinkas ollakaan kopsautin reunasta ison palan irti ja sain vielä haavankin sormeeni. Että se siitä varovaisuudesta, ehkä kömpelöt nivelrikkosormeni osittain syypäänä ja eihän siinä paljon rahaa ollut kiinni, mutta silti harmittaa ihan vietävästi. Josko joku muukin vanhoihin tavaroihin tykästynyt ymmärtää vähän höpinääni...

Mä ymmärrän oikein hyvin. Muakin harmittaa aina, kun menee rikki jotain sellaista, mitä ei enää mistään saa. Tai ianakin on vaikea mistään löytää. Aikoinaan mulla oli vanha lasivitriini, jossa lasiset hyllylevyt. Siellä maljakoita, kristallilaseja yms. Tyhmänä sitten kerran yritin siirtää sitä pikkasen ihan vaan päädystä työntämällä, mutta sehän räsähti sitten koko vitriini. Vain kaksi kristallilasia säilyi ehjänä. Leikkokukkia ostan erittäin harvoin ja siksi yksi maljakko on riittänyt. Mutta nytpä sitten sattuneesta syystä tulikin paljon kukkalähetyksiä ja sitten ihmettelin, mihin mä nämä oikein laitan. Kaikenlaisia kannuja ja muita piti kaivaa kaapista. Vanhemmillani oli valtava määrä suht arvokkaitakin maljakoita ja siskolleni sanoin, että ehkä mä sittenkin otan osan niistä. Laitan kirjahyllyn päälle odottamaan, jos joskus tarvitsen.