Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

https://www.hemby.fi/hoivakoti

Tällaiset palvelut tulevat varmasti yleistymään, erityisesti edelleen kotonaan asuvien vanhusten kohdalla. Yksin eivät pysty/uskalla/halua lähteä minnekään, mutta eivät myöskään halua erakoitua neljän seinän sisälle. Toki nuo maksavat, mutta jos on varaa, niin on ainakin halutessaan mahdollisuus. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lapseton eläkeläinen. Sisarussarjan nuorimmaisia. Kummilapsia on kolme.

Kuka huolehtii, jos itse en pysty?

Eipä tuollaista voi etukäteen tietää. Joku sisaruksistasi tai heidän lapsistaan tai joku kummilapsistasi. Tai sitten ei kukaan heistä. Aika oleellista on myös, kuka huomaa sen, että et enää pystykään? Ja missä asioissa? Esimerkiksi siivoaminen on eri juttu kuin laskujen maksu. Kuka vaan luonasi kyläilemässä käyvä voi huomata, että kotisi alkaa olla likainen, mutta ei hän tiedä, oletko maksanut laskusi. Paitsi jos sähköyhtiö on katkaissut sulta sähköt. Jos asut vuokralla ja vuokrat jää maksamatta, vuokranantaja havaitsee sen ja kun alkaa puuhata häätöä, niin siinä yhteydessä sitten päätyy asia viranomaistenkin tietoon. Naapurisi, jos alat yllättäen käydä rimputtelemassa heidän ovikelloaan. Jos harhailet ulkona liian vähissä vaatteissa talvipakkasilla, niin joku ohikulkija saattaa pysähtyä ja soittaa sitten 112:een, jolloin ensihoidon/poliisin tehtävä on tehdä huoli-ilmoitus.  Huoli-ilmoitus siis on nykyisin se, mitä voi tehdä. Viranomaisilla siihen on lakisääteinen velvollisuus, naapureilla ja muilla velvollisuutta ei ole. Ja se kyläilemässä käyvä ihminen voi myös kehottaa sua hankkimaan siivouspalvelun, jos et enää itse kykene siivoamaan. Tai ehdottaa, että palvelutarpeenohjaaja kävisi kartoittamassa tilanteen. Toisaalta moni ei edes tiedä, mihin pitäisi ottaa yhteyttä, jos huomaa ystävässään tai muussa läheisessään jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Myös lääkäri saattaa olla se, joka vastaanotolla huomaa, että et ehkä pärjääkään enää kaikissa asioissa. 

Lisäksi on ihan merkittävä ero siinä, onko kyseessä muistisairaus vai fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen. Jos jälkimmäinen, niin kykenet - ainakin alussa - vielä itsekin hankkimaan tarvitsemiasi palveluita. Samoin erilaisia apuvälineitä. Muistisairaus on sitten se pahempi juttu, koska et itse edes tiedosta - tai ainakaan halua uskoa - että et enää pärjää. Omasta mielestäsi pärjäät edelleen ihan hyvin.

Tuota sitten odottaessa :)

Sitähän se on ikääntyminen. Niilläkin, joilla on lapsia, lapset saattavat asua maapallon toisella puolella ja käyvät Suomessa vain vuoden parin välein.  Soittelevat, mutta eivät he tiedä, oletko siivonnut tai milloin käynyt viimeksi suihkussa. Mutta kuten olen ennenkin jo kirjoittanut, niin kannattaa katsella sitä omaa elinympäristöään sillä silmällä, miten pärjää sitten, kun esimerkiksi liikkuminen vaikeutuu. Kyynärsauvojen, rollaattorin tai pyörätuolin kanssa joutuu liikkumaan. Tai kun ei enää kykene kiipeilemään keittiötikkaille tai kumartelemaan keiittiön alakaappeihin. Tai kun ei pystykään kumartumaan ja nostamaan lattialle tippunutta esinettä ylös. Tai kun suihkussa seisominen alkaakin olla hankalaa ja olisi turvallisempaa istua pesun ajan. Tai maksamaan laskujaan itse. 

Vierailija kirjoitti:

Olen lapseton eläkeläinen. Sisarussarjan nuorimmaisia. Kummilapsia on kolme.

Kuka huolehtii, jos itse en pysty?

Eipä tuollaista voi etukäteen tietää. Joku sisaruksistasi tai heidän lapsistaan tai joku kummilapsistasi. Tai sitten ei kukaan heistä. Aika oleellista on myös, kuka huomaa sen, että et enää pystykään? Ja missä asioissa? Esimerkiksi siivoaminen on eri juttu kuin laskujen maksu. Kuka vaan luonasi kyläilemässä käyvä voi huomata, että kotisi alkaa olla likainen, mutta ei hän tiedä, oletko maksanut laskusi. Paitsi jos sähköyhtiö on katkaissut sulta sähköt. Jos asut vuokralla ja vuokrat jää maksamatta, vuokranantaja havaitsee sen ja kun alkaa puuhata häätöä, niin siinä yhteydessä sitten päätyy asia viranomaistenkin tietoon. Naapurisi, jos alat yllättäen käydä rimputtelemassa heidän ovikelloaan. Jos harhailet ulkona liian vähissä vaatteissa talvipakkasilla, niin joku ohikulkija saattaa pysähtyä ja soittaa sitten 112:een, jolloin ensihoidon/poliisin tehtävä on tehdä huoli-ilmoitus.  Huoli-ilmoitus siis on nykyisin se, mitä voi tehdä. Viranomaisilla siihen on lakisääteinen velvollisuus, naapureilla ja muilla velvollisuutta ei ole. Ja se kyläilemässä käyvä ihminen voi myös kehottaa sua hankkimaan siivouspalvelun, jos et enää itse kykene siivoamaan. Tai ehdottaa, että palvelutarpeenohjaaja kävisi kartoittamassa tilanteen. Toisaalta moni ei edes tiedä, mihin pitäisi ottaa yhteyttä, jos huomaa ystävässään tai muussa läheisessään jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Myös lääkäri saattaa olla se, joka vastaanotolla huomaa, että et ehkä pärjääkään enää kaikissa asioissa. 

Lisäksi on ihan merkittävä ero siinä, onko kyseessä muistisairaus vai fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen. Jos jälkimmäinen, niin kykenet - ainakin alussa - vielä itsekin hankkimaan tarvitsemiasi palveluita. Samoin erilaisia apuvälineitä. Muistisairaus on sitten se pahempi juttu, koska et itse edes tiedosta - tai ainakaan halua uskoa - että et enää pärjää. Omasta mielestäsi pärjäät edelleen ihan hyvin.

Noihin erilaisiin maksullisiin palveluihin vielä, niin eihän omaisetkaan aina tiedä, paljonko vanhuksella on varaa maksaa jostain palvelusta tai vaikka talvikengistä. Eri juttu sitten, jos on vanhuksen edunvalvoja ja pääsee katsomaan vanhuksen tilitiedot. Mutta ei mulla ollut harmainta aavistustakaan edes siitä, minkä suuruista eläkettä vanhempani saivat. Säästöistä puhumattakaan. Isä  sentään oli järjissään loppuun asti, mutta äiti ei. Äitihän olisi voinut haluta vaikka mitä, mutta ei mulla ollut tietoa, olisiko äidilläni ollut varaa haluamiinsa asioihin. Vasta äidin kuoleman jälkeen perunkirjoituksessa selvisi, että olisi ollut varaa vaikka mihin.  Vaikka kustantaa mut mukaansa maailmanympärysmatkalle. Kuinka moni ihan oikeasti tietää läheistensä tai ystäviensä tulot, säästöt ja sijoitukset?  Mä en tiedä kenenkään. Ainoastaan omani. 

Mä ymmärrän kyllä tuon toiveen saada Burana 800 mg resepti, vaikka voisikin ottaa reseptivapaasti aina kaksi 400 mg Buranaa. Meillä ei ainakaan apteekista saa kuin yhden 30 tabletin Burana-pakkauksen kerralla ja jos annostus on 800 mg * 3, niin yksi paketti riittä vain viideksi päiväksi. Ts joka viides päivä pitää käydä apteekissa.