Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Kävellyllä ollessa edessäni leijui suoraan ylhäältä päin maahan jokin pieni ja valkoinen. Lähellä päästyäni se pienin pieni valkoinen höyhen. Otin sen mukaani, kun keräilen niitä. 

Sun suojelusenkeli muistutti olemassaolostaan 😊

Se, että alin eläkeikä on tullut täyteen,  ei tarkoita,  että olisi eläkkeellä.  Moni jatkaa ylimpään eläkeikää asti töissä ja vielä sen jälkeenkin.  Mutta sikäli samaa mieltä,  että voisivat palkata jonkun nuoremman. Eiköhän Varhilan eläkekertymä ole jo nyt ihan riittävän suuri eikä ole taloudellista pakkoa sitä kasvattaa. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ollut vain huonoa tuuria pari tusinaa kertaa putkeen. Ihmetyttää miksi kaikki kohtaamani ovat vannoneet rakastavansa enemmän kuin mitään muuta, kertovat kuinka täydellinen olen heille. Ja seuraavana päivänä jätetään ilman mitään selitystä tai yritystä kertoa mikä on vialla. Heitetään vain roskiin ilman selitystä ja yleensä estetään jopa. Yhden entisen entinen tosin kertoi jo suhteen alussa että kyseinen ihminen on narsisti pahimmasta päästä. Tainnut törmätä pelkkiin narsisteihin. Mistä löytyisi nainen joka haluaa perustaa perheen eikä olisi narsisti? Taitaa olla mahdotonta. T:Luovuttanut aina uskollinen.

Valitettavasti olen varattu. Mutta kerron sinulle naisista ja parisuhteista.

Aika usein käy niin että kuvailemasi kiltti hyväsydäminen mies on parasta maailmassa suhteen alussa, mutta kun arki koittaa ei kukaan halua elää tarrautuvan huopatossun kanssa. Se voi tuntua ahdistavalta ja silloin tulee tehtyä paniikkiratkaisu.

Ehdotankin että ole vain oma itsesi, mutta anna naisellesi myös omaa tilaa. Älä tarraa liikaa häneen vaan pidä myös omia harrastuksia tai tapaa omia kavereita ilman häntä. Anna hänelle tilaisuuksia ikävöidä sinua.

Voi pojat, tuo on niin tuttua. Tylsä, kiltti ja välittävä mies viehättää alkuun, mutta kun enemmän aikaa vietetään yhdessä niin sehän alkaa ärsyttämään, kun siitä ei saa mitään jännää irti ja roikkuu vaan koiranpentukatseineen kyljessä. Nainen alkaa keksimään riitaisaa draamaa ja/tai sitten häipyy. Kaikesta huolimatta miten naiset kehuu koiria, millaisia ne ovat ja miehet eivät ole, ei niitä samoja ominaisuuksia kuitenkaan haluta miehelle.

Minusta tämä koiravertaus on tosi kummallinen. Itselläni on ainakin lemmikille ja elämänkumppanille ihan erilaiset funktiot elämässä ja siten myös hyvin erilaiset vaatimukset. Toivon miehen olevan itsenäinen, päättäväinen, itsestään huolehtiva. Lemmikistä haluan ihan muita asioita.

Samaa vertausta ihmettelin enkä ole koskaan kuullut kenenkään virtaavan koiraa ja miestä toisiinsa siten,  että molemmilta edellytettäisiin samoja asioita. Ei kukaan odota koiransa pesevän edes omaa ruokakuppiaan, siivoavan,  käyvän töissä ja ruokakaupassa,  keskustelevan päivänpolitiikasta jne jne.  Samoin mieheltä ei odota,  että se kulkee 3 kertaa päivässä vierellä lenkillä, nukkuu tyytyväisenä makuuhuoneen lattialla, imoittaa haukkumalla,  kun joku ilmestyy pihaan,  on tyytyväinen, kun välillä rapsutetaan leuan alta jne.  Jos joku kertoo ottavansa mieluummin koiran kuin ryhtyvänsä parisuhteeseen, se johtuu kyllä siitä,  että ei edes halua asioita,  jotka kuuluvat parisuhteeseen,  vaan asioita,  jotka kuuluvat koiran omistajan elämään.  Ja onhan niitäkin, jotka ottavat kissan eikä koiraa,  koska vaikka molemmat lemmikkieläimiä ovatkin,  niin silti erilaisia. Mies ei ole mikään lemmikkieläin.

Valitettavan moni mies on koiran asemassa liitossaan. Usein pakenevat omiin maailmoihinsa ja sivuuttavat koko jutun. Meillä naisilla on joskus taipumus ajatella, että vain meidän tapamme elää ja toimia on oikea. Että puolison pitäisi ajatella ja toimia kuin me. Naiset puhuvat ja monet vaativat miehiäkin puhumaan. Kaikille se ei ole ominaista ja huonontaa välejä. Joskus törmää vanhoihin pariskuntiin, jotka elävät ihan eri maailmoissa. Usein jopa konkreettisesti. Toinen on kotona ja toinen pääasiassa mökillä. Riitaa ei enää ole, mutta ei muutakaan. Kulissit ilman sisältöä. Toisenlaisiakin pareja on.

Tämä on ihan totta.  Mä tunnistin itsestäni jo 23-vuotiaana kahden lyhyen epäonnistuneen avoliittokokeilun jälkeen,  että en ole lainkaan parisihdeihminen. Varsinkaan niin,  että asuttaisiin saman katon alla.  Oma tupa,  oma lupa.  Exän kanssa ei koskaan asuttu yhdessä ja se suhde kestikin vähän pidempään,  mutta päättyi kuitenkin jo 30 vuotta sitten.  

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen suhdetta lemmikkiin voi tarkastella myös eläimestä käsin. Eläimen ominaisuudet voivat paljastaa mitä omistajan tarpeita se palvelee.

Koira on laumaeläin, joka tottelee johtajakoiraa. Ihminen on johtajakoiran korvike.

Koira pyrkii miellyttämään omistajaa ja on uskollinen huonollekin omistajalle. Se ei aseta omistajille rajoja. Koira ei esitä omia vaatimuksia eikä kyseenalaista huonoakaan kohtelua. Huono kohtelu ei ole vain hoidon laiminlyöntiä tai väkivaltaa, vaan myös eläimen liiallista inhimillistämistä, niin ettei sen lajityypillinen käytös ole mahdollista. 

Tämä voi näkyä vaikka koiralajin valinnassa. Hankitaan näyttävä, isokokoinen koira pieneen kerrostaloasuntoon, ehkä näyttämisen halusta ja  haaveena, että se nostaa omaa itsetuntoa. Statusesineeksi. Sitten ei kuitenkaan kyetä huolehtimaan sen koulutuksesta ja liikunnantarpeesta.  Samoin koirien jalostuksessa ollaan menty osin liian pitkälle tulevien  omistajien oletettujen toiveiden vuoksi. Koirarotu, joka on söpö karvapallo, mutta ei kykene kunnolla hengittämään tai kävelemään, on järkyttävä esimerkki ihmisen sairaasta halusta muokata muita eläimiä. Omistaja on koiran elämässä kuin jumalan asemassa. Ihmisestä riippuu, miten asemaa käyttää.

 

Kissa on koiran vastakohta monessa. Se ei ole laumaeläin eikä pyri mielistelemään omistajaa. Se osoittaa tarkat rajat. Se ilmaisee, koska haluaa ihmisen silittelyä ja koska ei siedä sitä. Kissa on kriittinen omistajaa kohtaan. Vaatii  omistajalta herkkyyttä huomata nämä merkit. Huonon omistajan kissa voi myös karata ja jopa onnistua etsimään uuden kodin. Se tavallaan ottaa eron.  Kissalle on vaikea opettaa ihmisen temppuja. Sitä ei kiinnosta. Se lähestyy hienotunteisesti omistajaa halutessaan jotain. Se elää omaa itsenäistä elämäänsä omistajan rinnalla,  sovussa, toinen toistaan kunnioittaen. Jos ihminen on koiralle kuin jumala. Kissa itse oma jumalansa.

Tältä pohjalta voi miettiä, onko itse koira- vai kissaihminen vai molempia, ja mistä se kertoo.

Eläimen valintaan liittyy aina ihmisen omia sisäisiä tarpeita. Jos tarkastellaan kissaa ja koiraa symboleina, kummanlaisen puolison valitsisit? Se kertoo ehkä siitä, millaista suhdetta toivot.

Hyvä kirjoitus,  josta tuli vielä mieleen,  että mikäli mies haluaa jollekin naiselle lemmikkieläimeksi, onko mies itse enemmän koira vai kissa.  

Mun exä pääsi just viime lokakuussa.  63v oli tosiaan silloin.