Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lammasta ja hänen poikaansa on kohdeltu väärin. Ei ole myöhäistä muiden sukulaisten, siis Lampaan sisaren ja näiden muiden lastenlasten, toimia niin, että oikeudenmukaisuus perheessä toteutuu. Heidän pitää nähdä oma etuoikeutensa ja jakaa siitä aineellisesta hyvästä, jota ovat saaneet, ainakin Lampaan pojalle.
Perintöriidat on Suomessa meheviä. Muutamasta lusikasta käydään käräjiä ja välit menee puolelta suvulta. Kateus ja ahneus on suomalaisissa niin syvässä.
Totta. Meillä ei onneksi tule tuota ongelmaa olemaan. Mä en halua yhtään mitään irtaimistoa enkä kiinteää omaisuutta. Mun siskoni taas haluaa, joten se sitten vaan ostaa mut ulos niistä ja tekee tilisiirron.
Vierailija kirjoitti:
Ajeltiin kuitenkin jo eilen tänne kakkoskodille vaikka luvattiin kovia ukkosmyräköitä matkalle.
Katottiin netin sääkartat, siellä ei itäpuolella niin pahalta näyttänyt- eikä koko matkalla juurikaan satanut. Jouhevasti meni matka.Hyvissä ajoin oltiin perillä. Hyvä ilma täälläkin.
Lammas, toivottavasti jatkossa hoitajat eivät sinulle soittele! Kai pyykkihuollonkin hoitavat?
Hyvää viikonjatkoa itsekullekin!
En tiedä, hoitaako pyykit joku niistä kotihoidoista vai siskoni. Sanoinkin eilen sille soittajalle, että mä en sotkeennu tohon hommaan ollenkaan. Kun siellä nyt kolme eri tahoa hoitaa kotihoidon, niin en tiedä, mitä mun siskoni on kenenkin niistä kanssa sopinut. Enkä edes halua tietää.
Vierailija kirjoitti:
Lammasta ja hänen poikaansa on kohdeltu väärin. Ei ole myöhäistä muiden sukulaisten, siis Lampaan sisaren ja näiden muiden lastenlasten, toimia niin, että oikeudenmukaisuus perheessä toteutuu. Heidän pitää nähdä oma etuoikeutensa ja jakaa siitä aineellisesta hyvästä, jota ovat saaneet, ainakin Lampaan pojalle.
Mua ei itseäni haittaa. Olen rakentanut oman elämäni sellaiseksi kuin olen halunnut. Kun on ollut just täysi-ikäiseksi tultuaan täysin rahaton, työtön ja asunnoton, niin mun toiveet ja unelmat eivät ole koskaan olleet mitään ylellisyyttä. Aikoinaan ajattelin, että olen taloudelliseen tilanteeseeni tyytyväinen sitten, kun mun ei ruokakaupassa tarvitse katsoa hintoja. Ja yli neljännesvuosisadan ajan ei ole enää tarvinnutkaan katsoa. Mä en ole koskaan kaivannut autoa, kesämökkiä, venettä tai muutakaan sellaista rahareikää. Kun aikoinaan sain asuntolainankin maksettua, niin mulla oli kaikki, mitä hyvään elämään tarvitsin.
Poikani kohdalla taas olisin toivonut, että olisi ollut tasa-arvoinen siskonsa ja serkkujensa kanssa. Mutta hänellä on mun luonne. On vähempään tyytyväinen ja juuri sen vuoksi ei olekaan "ostettavissa". Ei mun tytärkään oikein pidä siitä, että pikkuveli ei ole saanut oikein mitään. Paitsi velvollisuuksia. Ja hyväksyy sen, että mun testamenttini on sellainen, että kompensoin sillä pojalleni sen, mitä taas hän on saanut isovanhemmiltaan. Pitää sitä ihan reiluna.
En tiedä, itkiskö vai nauraisko, joten päätin taas kerran nauraa. Nythän sitten kotihoito soittelee mulle, että mitä pitää isän kanssa tehdä. Mä vastaan, että tehkää mun puolestani ihan mitä haluatte ja jos on jotain isän asioista kysyttävää, soittakaa mun siskolleni.
Taas kerran mulla sellainen fiilis, että mitä jos ihan oikeasti ostaisin menolipun Seinäjoelle enkä tulisi koskaan enää takaisin. Mun sisko ei ole tällaisissa asioissa mitenkään paha ihminen, mutta on se tyhmempi kuin vasemman jalan kumisaapas :D Ensi viikolla maksan satoja - tai ehkä jopa tuhansia - euroja siitä, että pikkuhiljaa alkaisin saada omaa terveyttäni takaiisn.
Viime yönä näin aika ahdistavan unen. Unessa mun lapseni itkivät ja hädissään huusivat katsoessaan, miten mä vajosin suonsilmäkkeeseen. Kun heräsin, tajusin myös, että kaikista tärekeimpiä mulle on tässä maailmankaikkeudessa omat lapseni. Ei siskoni tai KÄÄKkä. Mulla meni aikoinaan välit poikki tyttäreeni, koska en vaan pystynyt olermaan samaan aikaan äiti ja muistisairaan tytär.
Äiti kuoli jo 2 vuotta sitten ja vasta nyt alan haparoiden lähestyä uudelleen mun tyttäreni kanssa. Hän on vilpittömästi pahoillaan siitä, miten KÄÄKkä onnistui lahjomaan ja manipuloimaan hänetkin mua vastaan. Ainoa, jota isä ei pystynyt "ostamaan" omalle puolelleen, on mun poika. Muut vanhempiewni lapsenlapset saivat kymmeniä tuhansia euroja, mutta mun poika ei edes yhtä tikkaria. Vaikka olikin lapsenlapsista ainoa, joka äidin jmuistisairauden aikaan juoksi etsimässä mummiaan tuolta metsistä. Taisi olla muuten noista lapsenlapsista ainoa, joka äidin viimeisinä aikoina kävi vaihtamassa mummilleen vaipatkin. Mitään kiitosta ei kuitenkaan koskaan saanut. Ei edes sanaa "kiitos".
Mä olen mun pojan kanssa varmaan erityisen läheinen just siksi, että me ollaan suvun mustat lampaat. Suku välittää meistä vain silloin, kun voidaan olla hyödyksi suvulle. Mun tytär on nyt alkanut miettiä, että onhan toi nyt aika väärin. Hän on saanut isovanhemmiltaan kymmeniätuhansia euroja tekemättä yhtikäs mitään. Ja pikkuveli juoksi öin ja päivin etsimässä muistisairasta mummiaan , kävi vaihtamassa sille sitten loppuvaiheessa vaipatkin
Jos ei halua myydä tai haluaa itse pitää jotain peltoa tms, niin sitten sille yhdelle maksetaan oma osuutensa rahana. Perinnön arvo on x € ja se jaetaan neljällä, jos perillisiä on neljä. Ne, jotka eivät halua rahana, ostavat sen rahana haluavan ulos. Hakee vaikka pankista lainaa.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/