Reipas ja tunnollinen lammas

Mulla on moniteholasit olleet vasta viitisen vuotta ja kehykset on muuten oikein hyvät, mutta putsaamaanhan näitä joutuu vähän väliä, kun ripset osuu jatkuvasti linsseihin. Mitään ripsiväriä ei voi edes ajatellakaan. Uudet linssit pitäisi hommata, mutta saakohan samoihin kehyksiin? En tiedä.  

Vierailija kirjoitti:

Kun vanhus ei oikeasti enää pärjää, niin ei omat lapset paljoa pysty enää tekemään. Ammatti-ihmiset siinä tarvitaan. Vanhuksen peseminen, syöttäminen ja turvallisuuden valvominen päivin öin ei ole perhejuttu. Ei edes silloin, kun kotihälytys varmistaa ulko-ovia. 

Niinpä. Mä täytän 95v, kun esikoinen pääsee eläkkeelle, ja 100v, kun kuopus pääsee eläkkeelle. Ihan mahdotonta työssäkäyvän ryhtyä hoitamaan omaistaan. Aivan sama, millaiset hälytykset ovissa on, kun ei sieltä työpaikalta kuitenkaan minuutissa ehdi paikalle. Mun vanhemmillani oli onni siinä, että mä asuin naapurissa, mulla oli etätyö ja lisäksi työnantaja, joka hyväksyi sen, että kesken työpäivän juoksen muistisairasta äitiäni etsimään tai rauhoittelemaan vanhemmillani olevaa tilannetta. Ja jos jouduin keskellä yötä sinkoilemaan sinne ja tänne, niin sain aloittaa työpäiväni myöhemmin. Ja kun en ollut muutamaan vuorokauteen nukkunut kuin ehkä tunnin tai kaksi yössä, sain ottaa palkattoman vapaapäivän ja yrittää edes vähän kuitata univelkojani. Kuinka monella on yhtä hyvä työnantaja? Reumalääkitykseni jouduin lopettamaan ja se onkin sitten nyt kostautunut, mutta ei voi mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskinpa sitä huoli-ilmoitusta otetaan sen paremmin, vaikka tekijänä olisi lapsi eikä naapuri.

Lapset tappelee ne palvelut ja hoivapaikat vanhemmalleen ennen kuin huoli-ilmoitusta edes tarvitaan. Ainakin minä ja mieheni ollaan tehty niin. 

Ei tämäkään asia ole aina niin yksinkertaista. Voit tapella vanhuksen kanssa vaikka miten paljon, mutta jos hän on vielä oikeustoimikelpoinen ja kieltäytyy kaikista palveluista ja ylipäätään kaikesta, mitä ehdotat, niin minkäs teet. Been there, done that. 

Oi, en tarkoittanut että tappelee vanhuksen kanssa vaan tappelee ne palvelut vanhukselle. 

Ymmärrän. Mä jouduin tappelemaan asioista vanhempieni kanssa, palvelut olisi kyllä järjestyneet, mutta kun mikään ei koskaan kelvannut. Hetken luulin saaneeni erävoiton, kun vanhempani sentään suostuivat hyvinvointialueen palvelutarpeenohjaajan käyntiin. Mutta ihan kaikesta, mitä tämä ohjaaja esitti ratkaisuksi, vanhempani jääräpäisesti kieltäytyivät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskinpa sitä huoli-ilmoitusta otetaan sen paremmin, vaikka tekijänä olisi lapsi eikä naapuri.

Lapset tappelee ne palvelut ja hoivapaikat vanhemmalleen ennen kuin huoli-ilmoitusta edes tarvitaan. Ainakin minä ja mieheni ollaan tehty niin. 

Ei tämäkään asia ole aina niin yksinkertaista. Voit tapella vanhuksen kanssa vaikka miten paljon, mutta jos hän on vielä oikeustoimikelpoinen ja kieltäytyy kaikista palveluista ja ylipäätään kaikesta, mitä ehdotat, niin minkäs teet. Been there, done that. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä on se syy miksi ihmiset eivät enää keräänny yhteen kuten joskus 50-luvulla vierailtiin naapureissa ja jäätiin juttelemaan porukalla kyläkaupalle? Uupumus ja kiire? Itsekkyys? Ylenkatse kanssaeläjiä kohtaan et ei jakseta liian erilaisia ihmisiä kuin mitä itse on? Eli arvottaminen?

Miks katellaa mieluiten sohvalla kännykkää kuin istuttaisiin kaunista iltaa kerrostalojen yhteisillä penkeillä jutellen maailman asioista hetkisen verran monenlaisten eri ihmisen kanssa, perheenäitien, vanhusten?  Moni saisi purkaa huoliaan ja ymmärryksemme laajentuisi toisten tilanteista.

Jokuhan tässä muuttui, kun nykyään tietää ettei ole mitään asiaa mennä istumaan mihinkään porukkaan jota ei entuudestaan tunne, eikä sittenkään. Miksi emme enää hyväksy toisia? 

Jos kuvittelen millainen maailma olisi jos kaikki olisi luonnollisesti eikä vinksinvonksin, kerääntyisimme yhteen emmekä vihaisi toisiamme kuten nyt. Viha on pelkoa. Miksi pelkäämme toisiamme? Oikeasti en ymmärrä mikä tämän aiheutti.

Mikä on se vuosikymmen, jolloin istuttiin  kerrostalojen yhteisillä penkeillä? Siis aikuiset, jotka eivät siinä samalla vahtineet pihalla leikkiviä pieniä lapsiaan?