Reipas ja tunnollinen lammas

Huomenta maailmanmestarit :) Kylläpä väsyttää. Ensin valvoin 24 tuntia ja sitten nukuin 4 tuntia.  Tänään pitäisi jaksaa lähteä taloyhtiön yhtiökokoukseen. Toivottavasti se ei kestä kamalan pitkään. Viimeksi kesti, kun jotkut asukkaat ottivat esille asioita, jotka eivät kuuluneet sen kokouksen asialistalle. Kirjaimellisesti "kaivelivat vanhoja" eli narisivat asioista, jotka jo vuosia sitten oli äänestyksellä päätetty ja jo toteutettukin. Turha niihin asioihin on enää jälkeenpäin käyttää aikaa. Ihmisillä on elämässään muutakin tekemistä kuin istua tuntikausia kuuntelemassa asioista, joille ei voi enää mitään. 

Oli hauska katsoa illan matsia Kyylän kanssa. Se seurasi katseellaan kiekkoa keskittyneen näköisenä. Yhden kerran, kun kiekko siirtyi ihan kuvaruudun reunaan, se hyppäsi lattialle ja alkoi etsiä sitä kiekkoa. Kun ei löytänyt, hyppäsi takaisin mun viereen sohvalle ja jatkoi matsin seuraamista. 

Mukavaa alkanutta viikkoa ja alkanutta kesää kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Tavalliset vierastarjoilutkin  on ruokarajoitusten vuoksi niin hankalia, ettei tee mieli kutsua ketään käymään. Kun kutsuu, tarvii miettiä, ketä kutsuu yhtäaikaa, että pääsee vähemmällä erikoisruokavaliovalikoimalla. Ymmärrän kyllä, ettei voida syödä, suunnittelua kuitenkin vaatii.

Mä muistan yhden juhlapäivän, kun tein munattoman-maidottoman-lihattoman-kalattoman-viljattoman-pähkinättömän-palkokasvittoman-marjattoman-hedelmättömän tarjottavan. Siis kaikille samaa. Käytännössä se oli vaan vuokaan aseteltu sekoitus kukkakaalia, parsaa, rypisöljyä ja mausteita. Sitten uuniin ja pinta rapeaksi. Eihän sitä kukaan syönyt. En edes minä itse. Onneksi kaikki osattiin nauraa asialle ja juotiin sitten vaan kahvia, teetä, vettä ja limsaa. Mun vanhemmat lakkasi järjestämästä  yhtään mitään sukujuhlia jo neljännesvuosisata sitten eli kun tulivat seitsemänkymppisiksi. Kokivat, että liian vaivalloista. Joulut muuttuivat heille liian vaikeaksi jo aikaisemmin eli minä ja siskoni sitten viimeiset 30 vuotta ne järjestettiin. Nuorempi sukupolvi ei edes halua ryhtyä koko hommaan. Ymmärrän hyvin. Ei heillä olisi edes tilaa kodeissaan näin isolle porukalle eikä varsinkaan rahaa rtuveta tekemään kaikille kaikenlaista Mun tytär puolisoineen livat ekat, jotka jättäytyi pois sukujouluista. Sitten mun poikani. Tosin hän kyllä kävi sitten viel muutamia vuosia siellä joulupukin roolissa, mutta ei muuten. 6 vuotta sitten mun vanhempieni joulut muuttuivat eli ei ollutkaan enää jouluja, joissa kaikki heidän jälkeläisensä puolisoineen olisivat olleet paikalla. Äiti on jo poissa eikä äidin siunaustilaisuuden jälkeen olla oltu kertaakaan vanhalla kokoonpanolla yhdessä. Maaliskuussa ajattelin ilahduttaa isää sillä, että järkkäsin hänelle nimipäiväjuhlat ravintolaan ja sain kaikki mukaan. Lapsenlapsensakin. Mutta isä oli lähinnä ärsyyntynyt koko hommasta. Ei kertaakaan edes katsonut mua, vaikka hyvin tiesi, että minä tämän hänelle järjestin ja maksoinkin koko lystin. Kieltämättä tuli aika paska fiilis. Mutta ei niinkään isää kohtaan vaan itseäni. Että mä jumankekka vielä kohta 65-vuotiaana vielä kuvittelin, että isä olisi edes kerran elämässään  jollain tavalla iloinen jostain mitä mä hänen vuokseen teen. 

Yhteinen vappulounas järjestettiin 6 vuoden tauon jälkeen. Miellähän se oli perinne suunnilleen siitä lähtein, kun mä täytin 3 vuotta. Isä ei enää halunnut osallistua. Joten mentiin me muut. Löydettiin uusi paikka ja kun sieltä lähdettiin, niin parkkipaikalla puhuttiin, että otettaisiinko tämä uudeksi perinteeksi. Siinä missä äiti ja isä oli aikoinaan ne perinteiden tekijät, me voidaan nyt alkaa tehdä omia perinteitä itse. Meillä on tämä lähisukukin nyt vähän hajonnut, mutta varsinkin nuorempi sukupolvi on taas ihan innoissaan, että ne heidän lapsuutensa perinteet voisivat sittenkin vielä tulla takaisin. 

En ole ollut omaishoitaja, koska kieltäydyin siitä hommasta. Toki Vantaa-Kerava hyvinvointialue mulle sitä pestiä kovasti yritti kaupata, koska olen aiemmalta ammatiltani sairaanhoitaja.  Asun vanhempieni - tai nyt siis enää isän, koska äiti kuoli 2 vuotta sitten - naapurissa ja tein viimeiset 13 vuotta työelämässä etätöitä. Äidin muistisairauden pahennuttua lyhensin työaikaani vain 3:een päivään viikossa. Mulle tuli tästä sun aloituksesta mieleen, että jos olet työikäinen ja nyt työtön, niin miten hoidat työnhakuvelvoitteesi, kun käytönnölisesti katsoen et voisi mennä edes työhaastatteluun? Ellei sitten joku muu tule siksi aikaa vanhempaasi vahtimaan? Ja miten toimisit, jos saisitkin työpaikan?  Oletko ihan virallisestikin omaishoitaja eli saat omaishoidontuen? Sehän sitten vähentää yleistukea, jos et saa enää ansiosidonnaista vaan tipahdat peruspäivärahalle eli nyt tän kuun alusta lähtien yleistuelle. Ilmeisesti vanhempasi asuu sun luonasi? 

Muistisairaudet ovat siitä ikävä juttu, että vaikka joku lääkitys aloitettaisiinkin, niin nehän ei itse sairautta paranna vaan ainoastaan hidastavat  sairauden etenemistä. Muistisairaan kunto ja toimintakyky heikkenee koko ajan. Muistan oman äitini kohdala sen vaiheen, kun äiti vielä jotain tajusi, mutta eli silti ihan eri maailmoissa. Jalat toimi, mutta ei pää. Helpotti, kun jalatkaan ei enää toimineet eikä mun tarvinnut päiovin ja öin juosta tuolla ulkona etsimässä sitä. Vaikka aika raastavaa katsottavaahan se on, kun itselle rakas ihminen hitaasti mutta varmasti alkaa hiipua rajan taakse. Toisaalta se antaa aikaa sopeutua luopumiseen. 

Ymmärrän, että et halua laittaa vanhempaasi vielä laitoshoitoon. Mutta oisko teillä mahdollisuutta sitten hommata jotain muita arkea helpottavia palveluita? Ostosten kotiinkuljetus, viikkosiivous jne?  Jotkut yksityiset hoivapalveluyritykset vie vaikka vanhuksen pyörätuolilla pariksi tunniksi ulos tai tulee sinne höpöttelemään ja katsomaan parin tunnin ajaksi vaikka vanhoja valokuvia vanhempasi kanssa. Toki se maksaa, mutta eipä se halvaksi tule sekään, jos sinä saat vaikka aivoinfarktin tms. 

Noin muuten muistisairaan kohdalla sanoisin, että pieniä valkoisia valheita voi hyvin käyttää. Jos on huolissaan vanhan kotitalonsa myynnistä, niin hyvin voit sanoas, että NO EI TIETENKÄÄN OLE...justhan Pekka ja Jukka sitä remontoi. Mutta remontti ei valmistu hetkessä, koska Jukka ja Pekka on päivisin töissä. Tai siitä perunkirjoituksesta voit sanoa, että Riitta just hoitaa sitä perunkirjoitusta, joten "nou hätä". Ja sen jälkeen koitat kääntää vanhempasi ajatukset ihan johonkin muuhun. Vaikka telkkariohjelmaan, joka just tulee. Tai laitat vanhempasi lempimusiikkia soimaan ja sanot, että kylläpä muuten on tällä kaunis lauluääni tai jotain. Tai alatte katsoa vnhoja valokuvia. Äitini viimeisinä aikoina hänelle nousi aina hymy huulille ja nauroikin ääneen, kun näytin hänelle kännykästäni hauskoja kissavideoita. 

Tesmppia!

Mäpäs otankin kieleltyt aiheet eli lätkän ja Mummola-elokuvan kuitenkin puheeksi. Ehdin vilkaista aamulla ketjua ja huomasin kirjoituksen tuosta leffasta. Ajattelin, että senhän mä voisin sohvalla laiskotellessani katsoa. Ehdin katsoa noin 5 minuuttia ja ajattelin, että ei, ei ja vielä kerran ei.  Meidän sukujouluissa ei koskaan ryypätty eikä tapeltu, mutta heti tuli mieleen se hemmetinmoinen työmäärä, kun niitä jouluja järjesti isolle porukalle. Kaikkien allergiat, muut erikoisruokavaliot ja jokaisen "pakko olla joulupöydässä tarjolla" -toiveet. Kuitenkin tällaisissakin rivariasunnoissa keittiöt on tarkoitettu lähinnä omalle perheelle valmistettaviin ruokiin eikä ole mitään suurkeittiöitä. Aikoinaan noita sukujouluja varten mulla oli olohuoneessa toinen iso jääkaappi. Ei ollut jatkuvasti käytössä, mutta just sukujuhlien aikaan oli pakko olla, jotta kylmäketju ei katkennut. Olen enemmän kuin helpottunut, että sellaisia jouluja mun ei tarvitse koskaan enää järjestää.

Mä en ole mikään varsinainen lätkäfani, mutta onhan Suomi pelannut nyt aika älyttömän hyvin.  Katson finaalin, jos vaan jaksan valvoa. Mutta pari kertaa olen kyllä ollut torilla, kun suomi on voittanut MM-kultaa. Ja tietenkin olin yksi niistä 80 000:sta, jotka oli torilla silloin, kun Lordi voitti Euroviisut. 

Jaahas ja ei mennyt mun kommentti karpaloista ja kekriperinteistä läpi :D  Jäi odottamaan hyväksyntää. Noh, en jaksa kirjoittaa uudestaan pitkää juttua ja kokeilla, mikähän sana siinä nyt oli väärin, mutta mun yksi suosikkijälkiruokani kekrinä on piparkakkurahka ja sen päälle karpaloita ja kinuskikastiketta.