Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Toiseksi viimeinen päivä ennen eläköitymistä. Siskoni lupasi lainata mulle kiikareitaan, niin voin lauantaista lähtien alkaa kyttäämään naapureita kiikareilla. Tarvitsen sinikantisen ruutuvihon, johon voin merkitä aina kellonajan ja kuka naapureista käveli pihasta mihinkin suuntaan. Ja aina, kun näen jonkun menevän roskapussien kanssa, sinkoan perään ja tarkistan, että naapuri on lajitellut roskansa oikein. Mitähän muuta noiden lisäksi eläkkeellä tekisi? Toimiikohan se muuten oikeasti, että jos laittaa juomalasin seinää vasten, kuulee naapuriasunnon äänet? Mulla on aika hiljaiset naapurit olleet jo vuosikausia ja ilman apuvälineitä en kyllä tiedä, mitä seinän takana tapahtuu. Joskus kauan sitten, kun seinän takana oli pieniä lapsia, kuulin lähinnä tänne omaan asuntooni sen, kun lapset juoksivat portaissa. Mutta ei se mua koskaan häirinnyt. Elämisen ääniä.
Mietin tuota kirjoitusta koirasta ja sen sairauksista. Nuo lemmikit kun eivät osaa puhua eikä ihminen aina tiedä, oisko nyt jotain oikeaa hätää vai ei. Tottakai tietyt jutut huomaa koiran tai kissan käytöksestä, mutta ei kaikkea. Mun kissa täyttää parin viikon päästä 19 vuotta ja mä olen jo pidemmän aikaa tarkkaillut sitä. Olen huolesta soikeana, jos se syö vähän. Keväällähän se lopetti syömisen kokonaan, kun sen viimeinenkin karvakamu lähti Sateenkaarisillalle. Ja nyt olen helpottunut, kun se taas syökin ihan hyvin. Jopa oudon hyvin. Mutta tällaista tämä lemmikin omistajana on.
Vierailija kirjoitti:
Teit parhaasi koirasi eteen. Se varmasti vaistosi kiintymyksesi. Jos koirien taivas on olemassa se muistelee sinua hyvällä.
Juuri näin!
Joo. Hammasalangalla. Olisi varmaan onnistunut ihan kynsisaksillakin.
Vierailija kirjoitti:
Tuossapa näkee isäsi vallankäytön. Yrittää hyppyyttää nyt siskoasi, onneksi hän soitti sinulle!
Ei ole helppoja kuvioita nuo.
Meillä oli lounastreffit siskon ja miehensä kanssa ravintolassa. He ovat siellä lapsuudenkodissani puuhommissa.
Sitten tulimme meille kahville.
Meitä on paljon sisaruksia ja olemme sopuisia keskenämme. Tuskin äitin kuoltuakaan perinnöstä tulee riitaa. Joitakin tavaroita jo olemme jakaneet.
Tosi mukava ilma on, puolipilvistä ja tuulee.
Jep. Mun sisko on vihdoin alkanut ymmärtämään isän vallankäytön. Ja siskoni on ihan aidosti pahoillaan siitä, että aikoinaan äidin musitisairauden aikana uskoi, mitä isä hänelle valehteli, Ja jätti mut yksin hoitamaan kaiken. Mä en ole luonteeltani mikään kostaja eikä vahingonilo ole mulle mitään iloa. Mieluummin tuen siskoani kuin näytän sille keskisormea.
Mulla kans tulossa kahdet lounastreffit. Lauantaina ja maanantaina. Sitten ei ensi vaan seuraavalla viikolla käyn hakemassa take away ruuat ja menen niiden kanssa yhden liikuntavammaisen ystäväni luokse. Syödään hänen luonaan, lörpötellään ja parannetaan maailmaa.
Mitä tulee perintöasioihin, niin tuskin meillekään tulee siskoni kanssa mitään riitaa. Ei tullut äidin perinnön kanssakaan. Mä olisin toki mieluiten ottanut kaiken rahana, mutta tein ihan vapaaehtoisesti kompromissin, jossa me nyt omistetaan siskoni kanssa kumpikin 1/4 isän asunnosta. Yleensä en tykkää mistään yhteisomistuksista. Varsinkaan sellaisista, mitä ei edes voi myydä pois. Perintöverot pitää kuitenkin maksaa ja näin oli järkevämpi. Isän omaisuudesta ollaan jo siskoni kanssa puhuttu ja siitä meillä on ihan selvät sävelet. Mä en halua yhtään mitään siitä, mitä taas siskoni ehdottomasti haluaa. Äidin kuoleman jälkeen isä kerran sanoi, että sitten kun Lammas tulet käymään haudallani.... keskeytin jo heti ja kysyin, meinaako isä ostaa mulle helikopterin lentäjineen vai miten kuvittelee, että tulisin käymään hänen haudallaan :D
Nyt kun puhuit kahvista, niin alkoi tekemään mieli Sacher-kakkua.
Annettiin myös tukkapöllyä, luunappeja ja Koivuniemen herraa.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/