Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieleinen työ, kavereiden kans ryyppääminen, krapulointi, penkkiurheilu niin livenä katsomossa kuin telsusta, matkustaminen, metallifestarit ja keikat, nukkuminen ja himassa ihan ittekseen oleilu.
M50
Kuulosta mieleiseltä ja varmasti tylsyyttä tappavalta. Miks naisten elämä ei voi olla yhtä rentoa, spontaania ja "paineetonta"?
N51
Mikä estää? Mua ei ryyppääminen kiinnosta, mutta voin mä välillä lasillisen viiniä juoda. Urheilukaan ei kiinnosta, mutta kaikki true crime -sarjat kylläkin sekä monet dokumenttiohjelmat ja -podcastit. Tuska-festareilla kävin kesällä. Nyt, kun työelämä ei enää ole rasitteena, käyn välillä ystävieni kanssa jossain ravintolassa lounaalla. Viihdyn hyvin kotona kissani kanssa, ensi viikolla mulle mahdollisesti tulee vielä koirakin. Se ei ole vielä ihan varmaa, kun ei ole tietoa, tuleeko koira toimeen mun kissani kanssa. Jos koira tulee, niin se laittaa sitten ulkoilemaankin kolme kertaa päivässä.
Noista lyhytaikaisista kalustetuista huoneistoista, niin onpa kyllä melko kova hinta. Yksi yö maksaa Nolilla Vantaan Myyrmäessä 81 € Tai kova ja kova, mutta siis opiskelijalle. Hinta per yö laskee hieman, jos on pidempään. Forenomilla halvin pääkaupunkiseudulla näyttää olevan 57 €/yö. Kun meillä 3 vuotta sitten oli se vesivahinko ja piti lähteä evakkoon, niin hetken aikaa harkitsin Nolia. Mutta kun ei ollut aavistustakaan, kuinka pitkäksi aikaa sen asunnon olisi tarvinnut. Olisi voinut olla mitä tahansa parista viikosta muutamaan kuukauteen. Noh, lopulta oli 8 viikkoa, mutta kun en etukäteen voinut tietää, päädyin majoittumaan patjalle siskoni lattialle. Oli kyllä selkä niiden 8 viikon jälkeen aika kipeä.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tilanteessa se hoitavataho nimenomaan on se fysioterapeutti. Luurinlyömisestä korvaan ei tosin ole mitään hyötyä. Mutta niin ei tuskin ole tuossa tilanteessa tapahtunut kun se fysioterapeutti on ehtinyt selvityämmän asian noinkin perusteellisesti. Ehkä olisi kannattanut jo heti alussa sanoa että et hoida tädin asioita, kiitos ja hei.
No niinhän sanottiinkin ja luurin korvaan lyömiset on taas palstakeksintöjä. Täällä kun juttu alkaa heti elää omaa elämäänsä ja keksitään typeryyksiä. Tulee mukaan meilläkin mies-jutut ja kaikilla on sama kuin itsellä.
Itse en olisi kuunnellut niinkään kauan että fysioterapeutti olisi selvittänyt mitä pitäisi tehdä. Vain ystävälllisesti ilmoittanut että asia ei minulle kuulu.
Normikohtelias ihminen kuuntelee loppuun, mitä toisella on asiaa, jos kerran puhelimeen vastaa. Sitten sanoo, kuten ap teki, oman kantansa asiaan.
Ensinnäkin minusta ei ole kohteliasta käyttää kenenkään työaikaa turhaan. Kun joku soittaa ja kertoo että asia koskee henkilön x asiaa. Toiseksi minusta kohteliasta on kertoa että minä en hoida hänen asioitaan kuin kuunnella niitä terveysasioita yhtään pidempään.
Tämä ei tosiaan ole mikään yksiselitteinen asia. Äitini muistisairauden viimeisinä kuukausina mut merkittiin äidin tietoihin yhteyshenkilöksi ja isä oli edelleen äidin lähiomainen. Minut siksi, että entisenä sairaanhoitajana sekä isäni että siskoni katsoi parhaimmaksi, että mulle soitetaan, jos on jotain äidin vointiin liittyvää asiaa. Siis mieluummin minulle kuin kummallekaan heistä. Kuten muistisairauksissa usein loppuaikoina käy, vanhus ei enää syö eikä juo. Joten äiti oli sitten taas kerran kärrätty päivystykseen nesteytettäväksi ja sieltä siirretty akuuttipaikalle hoivakotiin. Ei äiti syönyt ja juonut sielläkään ja kun päivystyksessä annetun nesteytyksen vaikutus alkoi hävitä, äiti meni taas huonompaan kuntoon. Hoivakodista oli konsultoitu lääkäriä ja lääkäri sitten soitti mulle. Halusi mun mielipiteen, miten äitiä hoidetaan. Jo lääkärin ensimmäisestä lauseesta tiesin, mitä hän aikoo multa kysyä, joten keskeytin hänet ja sanoin, että vaikka minä olenkin yhteyshenkilö, niin isäni on kuitenkin se, joka tästä asiasta päättää. Ja kehotin soittamaan isälle. Soittivat ja niin äiti päätyi taas kerran päivystykseen nesteytettäväksi. Minä kyllä tiesin äidin hototahdon, kun oli jo kauan sitten siitä mulle kertonut, mutta koska mulla ei ollut mustaa valkoisella asiasta, niin tätä nesteytyshommaa jatkui sitten useamman kerran, kunnes lopulta joku päivystyksen lääkäri uskalsi tehdä saattohoitopäätöksen.
En katsonut siis tarpeelliseksi tuhlata lääkärin aikaa kuuntelemalla häntä.Aloituksessa oli kai kyse tädistä jota aloittaja ei edes juurikaan tuntenut. Joten minusta kohteliasta olisi kertoa heti että hän ei hoida asiaa.
Ymmärrän hyvin että sinun äitisi tilanteessa toimittiin niin että sinä toimit yhteyshenkilönä. Ja todennäköisesti myös teit niin. Aloittajalla todennäköisesti ei edes ollut tarkoitus hoitaa mitään asioita edes yhteyshenkilön ominaisuudessa.
Se miten aloittaja on päätynyt yhteyshenkilöksi ei mun nähdäksseni täysin ole ketjussa selvinnyt. Ilmeisesti täti on tiedot antanut kysymättä toimikko aloittaja yhteyshenkilönä vai ei. Se ei kuitenkaan ole hänen vastuulla vaain tädillä on vastuu siitä mitä tietoja itsestään antaa. Viisainta ehkä olisi valita yhteyshenkilöksi sellainen henkilö joka yhteyshenkilönä haluaa toimia ja joka teitää asioistasi edes jotakin.
Mä otinkin kommentillani kantaa siihen, pitääkö tuhlata soittajan (lääkäri, sairaanhoitaja, fyssari tms) aikaa kuuntelemalla vai voiko keskeyttää ja sanoa, että tämä asia ei koske minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tilanteessa se hoitavataho nimenomaan on se fysioterapeutti. Luurinlyömisestä korvaan ei tosin ole mitään hyötyä. Mutta niin ei tuskin ole tuossa tilanteessa tapahtunut kun se fysioterapeutti on ehtinyt selvityämmän asian noinkin perusteellisesti. Ehkä olisi kannattanut jo heti alussa sanoa että et hoida tädin asioita, kiitos ja hei.
No niinhän sanottiinkin ja luurin korvaan lyömiset on taas palstakeksintöjä. Täällä kun juttu alkaa heti elää omaa elämäänsä ja keksitään typeryyksiä. Tulee mukaan meilläkin mies-jutut ja kaikilla on sama kuin itsellä.
Itse en olisi kuunnellut niinkään kauan että fysioterapeutti olisi selvittänyt mitä pitäisi tehdä. Vain ystävälllisesti ilmoittanut että asia ei minulle kuulu.
Normikohtelias ihminen kuuntelee loppuun, mitä toisella on asiaa, jos kerran puhelimeen vastaa. Sitten sanoo, kuten ap teki, oman kantansa asiaan.
Ensinnäkin minusta ei ole kohteliasta käyttää kenenkään työaikaa turhaan. Kun joku soittaa ja kertoo että asia koskee henkilön x asiaa. Toiseksi minusta kohteliasta on kertoa että minä en hoida hänen asioitaan kuin kuunnella niitä terveysasioita yhtään pidempään.
Tämä ei tosiaan ole mikään yksiselitteinen asia. Äitini muistisairauden viimeisinä kuukausina mut merkittiin äidin tietoihin yhteyshenkilöksi ja isä oli edelleen äidin lähiomainen. Minut siksi, että entisenä sairaanhoitajana sekä isäni että siskoni katsoi parhaimmaksi, että mulle soitetaan, jos on jotain äidin vointiin liittyvää asiaa. Siis mieluummin minulle kuin kummallekaan heistä. Kuten muistisairauksissa usein loppuaikoina käy, vanhus ei enää syö eikä juo. Joten äiti oli sitten taas kerran kärrätty päivystykseen nesteytettäväksi ja sieltä siirretty akuuttipaikalle hoivakotiin. Ei äiti syönyt ja juonut sielläkään ja kun päivystyksessä annetun nesteytyksen vaikutus alkoi hävitä, äiti meni taas huonompaan kuntoon. Hoivakodista oli konsultoitu lääkäriä ja lääkäri sitten soitti mulle. Halusi mun mielipiteen, miten äitiä hoidetaan. Jo lääkärin ensimmäisestä lauseesta tiesin, mitä hän aikoo multa kysyä, joten keskeytin hänet ja sanoin, että vaikka minä olenkin yhteyshenkilö, niin isäni on kuitenkin se, joka tästä asiasta päättää. Ja kehotin soittamaan isälle. Soittivat ja niin äiti päätyi taas kerran päivystykseen nesteytettäväksi. Minä kyllä tiesin äidin hototahdon, kun oli jo kauan sitten siitä mulle kertonut, mutta koska mulla ei ollut mustaa valkoisella asiasta, niin tätä nesteytyshommaa jatkui sitten useamman kerran, kunnes lopulta joku päivystyksen lääkäri uskalsi tehdä saattohoitopäätöksen.
En katsonut siis tarpeelliseksi tuhlata lääkärin aikaa kuuntelemalla häntä.
Mä tiedän, missä Kalle on. Se on Kyöstin kanssa baarissa. Tulee kotiin, kun ehtii ja jaksaa. Jos ei eksy matkalla tai huku jonkun oluttuoppiin. Lähetti muutaman banaanikärpäsen kertomaan mulle asiasta, jotta en suotta huolestu.
Kun esikoinen aikoinaan muutti omilleen, mulla oli yksi huone vierashuoneena. Sille oli kuitenkin niin vähän käyttöä. että heivasin sieltä sängyn pois ja tein huoneesta erilaisen. Hetken harkitsin pienempään asuntoon muuttamista, mutta en nyt ainakaan toistaiseksi. Elämässäni on kaksi ihmistä, joiden kohdalla - jos huonosti käy - tilanne voi muuttua hyvinkin nopeasti. Molemmat sairauksiensa vuoksi olleet jo pitkään työkyvyttömiä, mutta koska työttömyyspäiväraha - tai nykyisin siis yleistuki - on pienempi kuin pieninkin työkyvyttömyyseläke, niin yhteiskunnan kannalta on parempi pitää nämä ihmiset työttöminä ja jatkuvassa epävarmuudessa. Pienikin heilaus ihmissuhteissa voi tarkoittaa, että ei olekaan enää kattoa pään päällä. Molemmat tietävät, että jos huonosti heille käy, mun luota löytyy ainakin vähäksi aikaa majoitus, mutta joutuvat sitten auttamaan mua uuden Ikea-sängyn kasaamisessa, koska sellainen pitäisi sitten hankkia.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/