Reipas ja tunnollinen lammas

Täällä tänään aika surkuhupaisa päivä. KÄÄKkä on alkanut nyt soitella mun siskontytölle, Soittelee siis sille töihinkin. Pitää tulla auttamaan vessaan ja tuomaan pakastimesta paahtoleipää sulamaan. 4 kertaa vuorokaudessa käy kotihoito, mutta  nyt sitten tämä. Oikeestiko se kuvittelee, että mun siskontyttö voi jättää liudan lapsia keskenään päiväkotiin ja lähteä viemään ukilleen paahtoleipää? Taitaa olla aika ruveta hommaamaan hoivakotipaikkaa. Onneksi isällä on rahaa ja yksityiseltä saa hoivakotipaikan vaikka heti ensi maanantaina. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhoissa elokuvissa oli talonkulmassa katupeili, siitä näki eri suunnista tulevat. Kyllä olisi kätevä omaan ikkunanpokaan sellainen kiinnittää. Näkisi kaiken kurkottelematta ja ulos syöksymättä. Kukaan ei pääsisi livahtamaan. Sarjassamme Kyyläilyn apuvälineitä.

Loistava idea!!!!

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa katsoa youtubesta Kummeli-sarjan Kyylä. Hannele Lauri vetää roolin mahtavasti. Minuutintarkka kirjanpito naapureiden tekemisistä.

Kiitos vinkistä!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kesäistä huomenta. Täälläkin joskus mainittu, miten tuo huumori ja sen käyttö on tosiaankin taitolaji...Olimme lapsen perheen kanssa kesäretkellä sellaisessa kotieläinpaikassa ja mummokin pääsi mukaan. Katselimme siinä possujen syömistouhua ipanoitten kanssa ja varsinkin pienempi, joka kova eläinfani, oli innoissaan possuista. Siihen tuli myös vanhempi pariskunta rattaissa istuvan pikkuisen kanssa. Sitten tuo ilmeisesti pappa sanoi naureskellen possuja katsellessaan: "syö syö possu jouluna tapetaan..." Harmittomaksi vitsiksi varmaankin sanomaansa tarkoitti, mutta kyllä sai mummo selittää ja käyttää kaikki taitonsa ja vähän ylikin, kun vajaa viisvuotiaalle possujen ystävälle asiaa yritin pehmentää ja selitellä ettei setä näitä possuja tarkoittanut...

Olipas siinä juntti ukko, siis tuo joka pilasi mukavan eläinkohtaamisen lapsilta ja kaikilta teiltä muiltakin. Oikein moukka, huh, puistattaa oikein. Jos hän yritti esittää kovista siinä teidän muiden aikuisten nähden, noloa.

Pöh. Noin juuri ennen tehtiin, maalaislapset tottuivat tapaan.

Annettiin myös tukkapöllyä, luunappeja ja Koivuniemen herraa. 

Toiseksi viimeinen päivä ennen eläköitymistä. Siskoni lupasi lainata mulle kiikareitaan, niin voin lauantaista lähtien alkaa kyttäämään naapureita kiikareilla. Tarvitsen sinikantisen ruutuvihon, johon voin merkitä aina kellonajan ja kuka naapureista käveli pihasta mihinkin suuntaan. Ja aina, kun näen jonkun menevän roskapussien kanssa, sinkoan perään ja tarkistan, että naapuri on lajitellut roskansa oikein. Mitähän muuta noiden lisäksi eläkkeellä tekisi? Toimiikohan se muuten oikeasti, että jos laittaa juomalasin seinää vasten, kuulee naapuriasunnon äänet? Mulla on aika hiljaiset naapurit olleet jo vuosikausia ja ilman apuvälineitä en kyllä tiedä, mitä seinän takana tapahtuu. Joskus kauan sitten, kun seinän takana oli pieniä lapsia, kuulin lähinnä tänne omaan asuntooni sen, kun lapset juoksivat portaissa. Mutta ei se mua koskaan häirinnyt. Elämisen ääniä. 

Mietin tuota kirjoitusta koirasta ja sen sairauksista. Nuo lemmikit kun eivät osaa puhua eikä ihminen aina tiedä, oisko nyt jotain oikeaa hätää vai ei. Tottakai tietyt jutut huomaa koiran tai kissan käytöksestä, mutta ei kaikkea. Mun kissa täyttää parin viikon päästä 19 vuotta ja mä olen jo pidemmän aikaa tarkkaillut sitä. Olen huolesta soikeana, jos se syö vähän. Keväällähän se lopetti syömisen kokonaan, kun sen viimeinenkin karvakamu lähti Sateenkaarisillalle. Ja nyt olen helpottunut, kun se taas syökin ihan hyvin. Jopa oudon hyvin. Mutta tällaista tämä lemmikin omistajana on.