Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset lihovat niin, että kohta ei löydy poliiseiksi ja pelastajiksi tarpeeksi hyväkuntoisia työntekijöitä, Vasankari kertoo tutkimustuloksissaan. Normaalipainoiset katoavat, muuttuvat ylipainoisiksi ja ylipainoiset lihaviksi. Tämä suunta on ollut jo 40 vuotta ja koko ajan pahenee. Syynä elämän kaikenlainen helpottuminen, fyysistä tekemistä ja liikkumista ei ole tarpeeksi  ja  syödään ja juodaan liikaa.

Huolestuttavaa. Kyllä tämä näkyy jo katukuvassa ja kouluissa ja jopa päiväkodeissa.

Mutta kun tämä pitäisi hyväksyä, on kehopositiivista, kehorauhaa ja mistään ei saa tuomita, mitään ei saa vaatia.  Kaiken sallivuudella on hintansa.

Mitenköhän nuo: tuomita ja vaatia, toimisivat, en usko niillä keinoin lisättävän muuta kuin ahdistusta, jota nykyiselläänkin tuntuu olevan ihan tarpeeksi. HH

Tupakanpolttokin on saatu vähenemään rajusti terveyskampanjoilla, rajoituksilla ja yleisellä asennekasvatuksella. Lihavuus pitää nähdä koko yhteiskunnan haasteena ja korjattavana asiana. Ehkä nykyiset lihavat ovat jo menetetty, mutta lapset ja perheet voidaan vielä pelastaa.

Nykyisin herkut ovat arkea.  Mä sain lapsena karkkia vain pääsiäisenä, jouluna ja kun oli jonkun synttärit.  Kun kasarin lopulla kävin neuvolassa,  terveydenhoitaja oli ihmeissään,  kun mun lapsella ei ollut kerran viikossa karkkipäivää.  Kysyin,  miksi lapsen pitää syödä kerran viikossa karkkia.  

Sitten sekin,  että kun katsoo minkä tahansa kaupan tarjouksia,  niin suurin osa on lihottavaa.  Varsinkin,  kun tarjoushinta on vain,  jos ostaa useamman.  Jos ostaa vain yhden,  maksaa normaalihinnan.  Näin oli kyllä jo kasarin lopullakin.  Kauppojen valikoimat erityisesti erilaisten herkkujen suhteen aika valtavat ja joitain tuotteita mainostetaan ikäänkuin terveellisinä,  vaikka ovatkin kaloripommeja. 

Ihmisillä on monesti ruuanlaittoon varsin vähän aikaa ja on helppo sitten ostaa kaupasta jotain hampurilaisia tai pizzaa.  Päälle vielä pullo Coca-Colaa ja vaikka proteiinivanukas. 

Iso ongelma kyllä on siinä,  että tämä vuosikymmeniä kestänyt suuntaus saataisiin käännettyä toisinpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kuormittavaksi koetaan mm seuraavat asiat: keskustelu, katsominen, istuminen, seisominen, työnteko, työttömyys, koulunkäynti, opiskelu, jonottaminen, kaupassa käyminen...

Eli melko heikossa hapessa näköjään ihmiskunta kokonaisuudessaan on, kun kaikesta tekemisestä (ja tekemättömyydestä) pitäisi päästä eroon.

Myös niistä toisista ihmisistä...

Tämä on kyllä niin totta.

En ymmärrä, miten ihan kaikki tuntuu nykyään niin kuormittavalta? Ei sillä, onhan työelämä vaikka todella kuormittavaa ja elämässä muutenkin kuormittavia vaiheita, mutta silti.

Onko ihmisistä kasvatettu perfektionistejä, vai miksi ihmeessä ihan normaali elämä kuormittaa niin paljon? Perfektionistillehan kaikki on hankalaa, koska kaiken pitäisi olla juuri hänen mielensä mukaisesti ja kun se ei vaan ole mahdollista, niin elämä on pettymyksiä pettymysten perään ja ihan kaikki stressaa.

Jonkinlainen suorituskeskeinen yhteiskunta.  Lisäksi pitäisi aina olla valmis kilpailemaan milloin mistäkin.  Lapsilla pitää olla jo pienestä pitäen harrastuksia ja lukea pitää osata jo ennen kouluun menoa.  Vanhempien pitää olla täydellisiä vanhempia.  Ja puolisona tietenkin myös.  Osa näistä yksilölle asetetuista vaatimuksista on kuitenkin vain median  - some mukaanlukien - luoma illuusio.  Elämän ei pitäisi olla oravanpyörä,  jossa juostaan ja juostaan. Varsinkaan,  jos ei ole luonteeltaan kilpailuhenkinen tai mikään suorittajatyyppi.

Mä olen tällä palstalla ja muuallakin lukenut,  miten jotkut kaipaavat kovastikin yhteisöllisyyttä.  Tyypillisesti nämä ovat olleet ihmisiä,  jotka itse tarvitsisivat yhteisöltä milloin mitäkin.  Ei niinkään niitä,  jotka olisivat yhteisölle lähinnä vain antavana osapuolena.  Suomessa on vaikka kuinka paljon erilaisia järjestöjä, joihin voi mennä auttamaan muita. Usein vaan tämä ei käy,  koska haluttaisiin itse muilta apua. 

Entisaikojen miniät joutuvat kestämään anopeiltaan vaikka mitä,  mutta ei se heille mitään mukavaa ollut.  Pakko vaan oli,  kun ei ollut päiväkoteja.  Miniä tarvitsi anoppiaan ja siten valta oli anopilla.  Jos anoppi eli tarpeeksi pitkään ja oli vanhana huonokuntoinen tarviten miniäänsä,  valtasuhde kääntyi toisinpäin. 

Ei yhteisöllisyydessä mitään vikaa ole,  mutta sen on syytä olla kaikkiin suuntiin vapaaehtoista eikä jäädä kenellekään kiitollisuuden velkaa.  

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Mutta jos ei halua yhteisöllisyyttä? Toki käytöstavat on silti oltava, siitä samaa mieltä.

Usein täälläkin valitetaan, ettei ole varaa muuttoon kun ei ole kavereita kantoavuksi tai lapselle lapsenvahtia edes satunnaisesti. Osa yhteisöllisyyttä on nimenomaan se, että autetaan toinen toisiamme. Nostetaan ylös tuntematon mummo joka on liukastunut kadulla, tehdään naapurin lumityöt kun tämä on murtanut jalkansa tai kuskataan työkaveria pari päivää kun hänen autonsa on huollossa. Elämä on paljon helpompaa ja mukavampaa kun tulee toimeen muiden ihmisten kanssa.

Olet periaatteessa oikeassa,  mutta aika moni odottaa vastavuoroisuutta.  Ei se kaatunut mummo tule sulle muuttoavuksi. Oletus on,  että kun minä tulen sulle muuttoavuksi,  sinäkin tulet mulle.  Tai vuorotellen ollaan toistemme lapsille lapsenvahtina.  Satunnaiset eri henkilöiden auttamiset ei tarkoita,  että kun itse tarvitsisit muuttoapua tai lapsenvahtia,  joku auttamistasi ihmisistä tulisi sulle avuksi. Siis ihan ok olla avuksi muille  - itsekin olen,  mutta vain silloin,  kun se mulle itselleni sopii - mutta en odota saavani vastapalveluksia.  Monet odottavat. 

Tavallaan, mutta ei vastavuoroisuuden tarvitse olla kahden nimetyn henkilön välistä. Jos minä muutan ja minulle tuntematon naapuri auttaa sohvan kantamisessa niin minä voin puolestani auttaa jotakuta muuta naapuria kastelemalla hänen kukkiaan loman ajan. Eli sellaista yleistä yhteisöllisyyttä. 

Ymmärrän pointtisi kyllä.  Mutta sä voit kastella naapurin kukat,  vaikka toinen naapurisi ei olisikaan auttanut sua sohvan kantamisessa.  Sun ajattelutapa on vissiin vähän sellainen  "laittaa hyvän kiertämään " ja se on ihan hieno ajattelutapa.  Valitettavan usein vaan käy niin,  että muita saa kyllä lähes loputtomiin auttaa eikä siltikään kukaan tuntematon naapuri auta sohvan kantamisessa.  Ts ei voi laskea sen varaan,  että joku tulee auttamaan,  ellei auttaminen ole ollut vastavuoroista.  

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Mutta jos ei halua yhteisöllisyyttä? Toki käytöstavat on silti oltava, siitä samaa mieltä.

Usein täälläkin valitetaan, ettei ole varaa muuttoon kun ei ole kavereita kantoavuksi tai lapselle lapsenvahtia edes satunnaisesti. Osa yhteisöllisyyttä on nimenomaan se, että autetaan toinen toisiamme. Nostetaan ylös tuntematon mummo joka on liukastunut kadulla, tehdään naapurin lumityöt kun tämä on murtanut jalkansa tai kuskataan työkaveria pari päivää kun hänen autonsa on huollossa. Elämä on paljon helpompaa ja mukavampaa kun tulee toimeen muiden ihmisten kanssa.

Olet periaatteessa oikeassa,  mutta aika moni odottaa vastavuoroisuutta.  Ei se kaatunut mummo tule sulle muuttoavuksi. Oletus on,  että kun minä tulen sulle muuttoavuksi,  sinäkin tulet mulle.  Tai vuorotellen ollaan toistemme lapsille lapsenvahtina.  Satunnaiset eri henkilöiden auttamiset ei tarkoita,  että kun itse tarvitsisit muuttoapua tai lapsenvahtia,  joku auttamistasi ihmisistä tulisi sulle avuksi. Siis ihan ok olla avuksi muille  - itsekin olen,  mutta vain silloin,  kun se mulle itselleni sopii - mutta en odota saavani vastapalveluksia.  Monet odottavat.