Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Ei jutussa mielestäni ollut kyse siitä, että pitäisi pysyä huonossa parisuhteessa tai hyväksyä mitä tahansa käytöstä ns. ystäviltä vaan puhe oli yhteisöllisyydestä suuremmassa mittakaavassa. Hänhän otti esimerkiksi esiin itsekkyyden veroasioissa ja totesi myös, että Ihminen voi olla yhteisöllinen, vaikka hän inhoaisi talkootöitä ja nauttisi yksinäisyydestä. Mutta tilanteen tullen hän on valmis ottamaan toiset ihmiset huomioon ja tekemään kompromisseja. Mun mielestä pointtina oli juuri se, että osaa nähdä itsensä ei vain yksilönä vaan osana ryhmää, on se sitten koululuokka, työpaikka, perhe tai koko yhteiskunta.

Toisaalta kun on vuosikymmeniä ottanut muita huomioon ja tehnyt milloin kenenkin takia kompromisseja, niin on aika ihanaa,  kun ei enää tarvitse.  No en mä sentään kadulla ketään päin kävele, kiilaa kaupan kassajonossa tai soita keskellä yötä nupit kaakossa Eldankajärven jäätä, mutta muiden huomioon ottamista on toisaalta sekin,  että antaa muiden olla ihan omassa rauhassaan. Ja omaa elämääni koskevat päätökset saan nykyisin tehdä itse eikä tarvitse kysyä kenenkään mielipiteitä. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä itsekin ihmettelen mihin omat ja mieheni vanhemmat (80 ikävuoden molemmin puolin) rahojaan oikein panttaavat. Onko se pankkitilin saldo itseisarvo? Sitä voi tuijotella ja myhäillä tyytyväisenä? 

Itse en rahaa tarvitse, tulen toimeen vähällä, mutta lapset on opiskelijoita ja elävät todella niukasti ja heillä on jatkuva stressi toimeentulosta etenkin nyt kun kesätöitä ei millään saa. Mun isovanhemmat auttoivat minua aikanaan mutta nyt tämä seuraava polvi ei tunnu välittävän lastenlapsistaan. 

Samoin kuin nuoret pelkäävät etteivät saa eläkettä aikanaan pelkäävät monet vanhukset sitä, etteivät parin vuoden päästä enää saa hoitoa jos eivät sitä itse maksa. 80-vuotias voi elää vielä 20 vuotta ja tarvita itse niitä rahojaan. Ymmärrän siis hyvin sekä nuoria että vanhoja tässä asiassa.

No onko oikeasti järkevää lahjoittaa ne rahat jonkun yksityisen hoivafirman kautta veroparatiisiin kuin auttaa omia jälkeläisiään? 

Meinaat että pitäisi vanhana kärsiä hoidotta, kituuttaa ja kuolla aiemmin, jotta jälkeläiset voisivat saada enemmän tukea...?

Toki jos on molempiin varaa, sekä omaan hoitoon vanhana, ja vielä lapsillekin, niin hyvä.

Suomessahan on nyt niin, että parempaa hoitoa saat jos olet rahaton ja varaton. Julkinen hoito on nykyään parempaa kuin yksityinen ainakin vanhusten suhteen. Jos sinulla on vähänkään omaa rahaa käytössä, niin julkinen puoli pesee sinusta kätensä ja joudut ostamaan palveluita yksityiseltä puolelta ja ne yritykset on pelkkiä rahantekokoneita. Luulet saavasi palvelua, mutta olet väärässä. Minä jaan rahani lapsilleni ennen kuin minusta tulee seniili, niin ei tarvitse joutua vanhusnappulaksi monikansallisiin pörssiyhtiöihin.

Ei kyllä se julkinen puoli on täysi vitsi nykyisin olit sitten nuori tai vanha. Yksityiseltä sitä kunnon hoitoa saa ainoastaan.

Oletko hoitoalalla? Minä olen. Siksipä pystynkin sanomaan, että kunnalla sentään hoidetaan, vaikka se hoito surkeaa onkin.

Jos on rahaa,  pystyy ostamaan monenlaisia palveluita kotiin.  Tai vaikka porrashissin,  jos asunnossa on portaat.  Hyvinvointialueet tarjoavat aika minimaalisen määrän mitään palveluita eikä nekään ilmaisia ole.  Liittyvät siis lähinnä vain vanhuksen perushoitoon,  mutta kodin siivoukset yms on ostettava yksityiseltä. Pointtini on,  että jos ei kyse ole muistisairaudesta,  niin varsin pitkään pystyy asumaan omassa kodissaan. Mun 96v isä on ollut tosi tyytyväinen yksityiseltä hoivapalveluyritykseltä ostamiinsa palveluihin.  Pyrkivät vielä siihen,  että aina kävisi samat työntekijät. 

Harvat vanhukset tilaa niitä palveluita kun ovat pihejä. Koko elämänsä olleet. Mieluummin valittavat etääntyneille sukulaisilleen, että pitäis saada palveluita ilmaiseksi.

Tuo on toki ihan totta,  mutta kaikilla omaisilla ei ole mahdollisuutta käydä tekemässä asioita vanhuksen puolesta.  Aina ei ole kyse edes pihiydestä vaan vanhus haluaa omaisensa sinne seurakseen ja samalla tekemään asiat x, y ja z. Joku vieras työntekijä ei ole vanhukselle yhtä mieluista seuraa kuin lapset ja lapsenlapset. 

Aletuotteilla ilmeisesti tarkoitetaan punalaputettuja. Lähikaupassa niitä on yleensä aika vähän eli kauppias osannee aika hyvin arvioida menekin.  Ostan punalaputettuja vain silloin,  jos ko tuotetta ei ole lainkaan normaalihinnalla.  Mun ruuan kulutukseni on sen verran pientä,  että en tarvitse punalaputettuja.  Sen sijaan hyödynnän kyllä tarjouksia. 

Mun leveämpi elämäni oli seurausta hyvästä palkkakehityksestä sekä pääomatuloista.  Kun asuntolainan maksu aikoinaan loppui,  aloin säästää ja sijoittaa enemmän.  3 vuotta sitten päätin kokeilla elämää tulevien eläkepäivieni elintasolla  ja parin kuukauden kokeilun jälkeen lyhentää työaikaani. Viime vuonna elokuun viimeisenä päivänä sanoin lopullisesti heipat työelämälle. Eläkkeelle pääsen ensi elokuussa.  Nautin enemmän vapaa-ajasta kuin rahan kuluttamisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä itsekin ihmettelen mihin omat ja mieheni vanhemmat (80 ikävuoden molemmin puolin) rahojaan oikein panttaavat. Onko se pankkitilin saldo itseisarvo? Sitä voi tuijotella ja myhäillä tyytyväisenä? 

Itse en rahaa tarvitse, tulen toimeen vähällä, mutta lapset on opiskelijoita ja elävät todella niukasti ja heillä on jatkuva stressi toimeentulosta etenkin nyt kun kesätöitä ei millään saa. Mun isovanhemmat auttoivat minua aikanaan mutta nyt tämä seuraava polvi ei tunnu välittävän lastenlapsistaan. 

Samoin kuin nuoret pelkäävät etteivät saa eläkettä aikanaan pelkäävät monet vanhukset sitä, etteivät parin vuoden päästä enää saa hoitoa jos eivät sitä itse maksa. 80-vuotias voi elää vielä 20 vuotta ja tarvita itse niitä rahojaan. Ymmärrän siis hyvin sekä nuoria että vanhoja tässä asiassa.

No onko oikeasti järkevää lahjoittaa ne rahat jonkun yksityisen hoivafirman kautta veroparatiisiin kuin auttaa omia jälkeläisiään? 

Meinaat että pitäisi vanhana kärsiä hoidotta, kituuttaa ja kuolla aiemmin, jotta jälkeläiset voisivat saada enemmän tukea...?

Toki jos on molempiin varaa, sekä omaan hoitoon vanhana, ja vielä lapsillekin, niin hyvä.

Suomessahan on nyt niin, että parempaa hoitoa saat jos olet rahaton ja varaton. Julkinen hoito on nykyään parempaa kuin yksityinen ainakin vanhusten suhteen. Jos sinulla on vähänkään omaa rahaa käytössä, niin julkinen puoli pesee sinusta kätensä ja joudut ostamaan palveluita yksityiseltä puolelta ja ne yritykset on pelkkiä rahantekokoneita. Luulet saavasi palvelua, mutta olet väärässä. Minä jaan rahani lapsilleni ennen kuin minusta tulee seniili, niin ei tarvitse joutua vanhusnappulaksi monikansallisiin pörssiyhtiöihin.

Ei kyllä se julkinen puoli on täysi vitsi nykyisin olit sitten nuori tai vanha. Yksityiseltä sitä kunnon hoitoa saa ainoastaan.

Oletko hoitoalalla? Minä olen. Siksipä pystynkin sanomaan, että kunnalla sentään hoidetaan, vaikka se hoito surkeaa onkin.

Jos on rahaa,  pystyy ostamaan monenlaisia palveluita kotiin.  Tai vaikka porrashissin,  jos asunnossa on portaat.  Hyvinvointialueet tarjoavat aika minimaalisen määrän mitään palveluita eikä nekään ilmaisia ole.  Liittyvät siis lähinnä vain vanhuksen perushoitoon,  mutta kodin siivoukset yms on ostettava yksityiseltä. Pointtini on,  että jos ei kyse ole muistisairaudesta,  niin varsin pitkään pystyy asumaan omassa kodissaan. Mun 96v isä on ollut tosi tyytyväinen yksityiseltä hoivapalveluyritykseltä ostamiinsa palveluihin.  Pyrkivät vielä siihen,  että aina kävisi samat työntekijät.