Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri niin. Miten lääkäri voi kieltää kipujen perusteella hoidon sellaiselta ihmiseltä, joka kykenee kommunikoimaan ja kertomaan ihan itse, pitääkö hän kipujaan liiallisina vai ei? Mielestäni hoidon voi evätä kipujen perusteella vasta siinä vaiheessa, kun kyky kommunikointiin on menetetty. Silloin voi ajatella, että nyt on aika sammuttaa valot jottei kenenkään kärsimyksiä pitkitetä turhaan. 

---

Kuule, maailma on nykyisin aika brutaali. Jo 60-vuotiaille sanotaan että ei me leikata asiaa X koska olet jo tuon ikäinen. Oman iäkkään sukulaisen syövästä lääkäri totesi suoraan että sitä ei tulla hoitamaan koska elinkaari ko. syövän kanssa on n . 5 vuotta ja tuolloin potilas on jo niin iäkäs että ei maksa vaivaa.

On ihan eri asia sanoa, että jäät ilman haluamaasi hoitoa koska olet niin vanha, kuin

Iso ongelma mun mielestä on se, että Suomessa on kivunhoidon osalta palattu takaisin keskiajalle. Joskus aikoinaan viisaudenhampaan poiston yhteydessä määrättiin mietoa opiaattia kuten esimerkiksi Panacodia, mutta nykyisin sitten esimerkiksi polven tekonivelleikkauksen jälkeen saat Panacodia. Mä olen kokenut molemmat ja voin kertoa, että se polven tekonivelleikkauksen jälkeinen kipu oli paljon pahempi kuin viisaudenhampaan poiston jälkeinen kipu. Eikä se Panacod edes auttanut siihen tekonivelleikkauksen jälkeiseen kipuun.  Mun yhdelle tutulle tehtiin nyt syksyllä isohko leukaluuhun yltävä hammasoperaatio ja sai lääkkeeksi vain Buranaa. 

Ymmärrän kyllä USAn opiaattiongelman, mutta ei Suomessa lääkärit ole koskaan kirjoittaneet kipulääkereseptiä muuhun kuin kipuun. Leikkauksen jälkeiseen kipuun lääkkeen on saanut viikosta tai parista korkeintaan kahteen kuukauteen. Jos senkään jälkeen ei ole pärjännyt, on selvitetty, mikä meni leikkauksessa pieleen tai mikä on se syy, joka kipua edelleen aiheuttaa. Toki on ollut varmaan niitäkin lääkäreitä, jotka ovat hövelisti uusineet vuodesta toiseen vahvojen kipulääkkeiden reseptejä, mutta veikkaan, että koko lääkärikunnasta he ovat olleet poikkeus. Nyt ei edes järkevät ja vastuuntuntoiset lääkärit uskalla määrätä potilailleen potilaan tarvitsemaa lääkitystä. Ja vain siksi, että jenkit on hölmöjä.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Juttu oli maksumuurin takana ja tästä ketjustakin luin vain pari ekaa sivua. Mä ajattelen niin, että vaikka ALS onkin parantumaton sairaus ja johtaa vääjäämättä kuolemaan, niin mikäli sairastuneella on alaikäisiä lapsia, jokainen lisäpäivä on tärkeä. Olettaen tietenkin, että sairastunut itse haluaa niitä lisäpäiviä. 

Jokainen lisäpäivä on toki jollain tavalla tärkeä, mutta kyse on siitä kuinka tärkeitä ne on? Onko ne tärkeämpiä kuin se mitä samalla rahalla saataisiin jossain muualla aikaan? 

Olet oikeassa, mutta itse kyllä ajattelen niin, että jos mulle nyt tulisi jokin vastaava sairaus, niin koska lapseni ovat jo aikuisia, mun hoidostani voisi mieluummin säästää kuin jonkun sellaisen, jonka lapset ovat vielä alaikäisiä. En mä pitänyt kovin järkevänä toimintana sitäkään, että muistisairas 96v äitini, joka siis ei enää syönyt eikä juonut mitään ja oli täysin vuodepotilas, kärrättiin 3 kuukauden aikana 4  kertaa sairaalaan suonensisäistä nesteytystä varten. Kun se ei ollut edes äidin oma toivekaan. Kyllä me päälle kuuskymppiset lapset ja äitini päälle kolmekymppiset lapsenlapset oltaisiin kestetty se, että äiti kuolee 3 kuukautta aikaisemmin kuin mitä sitten kuoli. Sen sijaan noiden artikkelin ihmisten lapsille kolmekin kuukautta olisi tärkeää. Toki hintaluokka tuossa nesteytyksessä oli jotain ihan muuta kuin artikkelin ALS-potilaiden kohdalla, mutta jos ja kun pitää priorisoida, niin mun näkemys on, että karsitaan mieluummin ikähaitarin ylimmästä päästä. 

Juttu oli maksumuurin takana ja tästä ketjustakin luin vain pari ekaa sivua. Mä ajattelen niin, että vaikka ALS onkin parantumaton sairaus ja johtaa vääjäämättä kuolemaan, niin mikäli sairastuneella on alaikäisiä lapsia, jokainen lisäpäivä on tärkeä. Olettaen tietenkin, että sairastunut itse haluaa niitä lisäpäiviä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soitetaan esim. ambulanssista jo puolisolle ja työpaikalle, jos potilas haluaa että soitetaan. Osastolta voi soitella itse. Teholta soittelut myös hoidetaan potilaan pyynnöstä.

Älä jauha paskaa. Yhtään mistään ei soiteta työpaikalle. Ei ne edes tiedä, missä potilas on töissä. Ja ambulanssissa on pikkaisen parempaakin tekemistä kuin soitella omaisille. 

Voi kuule, montakin kertaa soittanut omaisille potilaan pyynnöstä. T. Ensihoitaja

Omaiset on varmaan kuitenkin vähän eri asia kuin työnantaja. Toki tuo aiempi kirjoittaja puhui myös omaisista. 

Vierailija kirjoitti:

Ei sen sairaan ihmisen tilanne ihan hirveästi kiinnostele, jos kaikessa rauhassa odotellaan huomiseen ennen kuin uskalletaan edes soittaa ja kysyä mitään. Kuten todettu, ei se tilanne täällä pyörittelemällä muutu.

Näinpä. Ja jos kerran omainen tietää, että puolisonsa on päivystyksessä, niin edes jollain tasolla on tiedossa syy, miksi puoliso sinne päivystykseen meni. Kuka ylipäätään ilmoitti, että puoliso meni päivystykseen? Ap:lle edelleen sanon, että käskee tämän naapurinsa vai kuka nyt olikaan soittamaan itse sinne päivystykseen ja kysymään tilannetta.