Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukekaa se koko juttu ja vaikka tuo hänen kirjansa. Keltikangas-Järvinen ei sano "Siedä väkivaltaa tai hyväksikäyttöä", "Pysy suhteessa hinnalla millä hyvänsä", "Uhraa oma mielenterveytesi".
Vaan hänen sanoma on tämä: "Siedä sitä, että toinen on eri mieltä tai toimii eri tavalla kuin haluaisit", "Älä pakene heti, kun vastoinkäyminen vaatii vaivannäköä", "Haasta oma mukavuudenhalusi ja minäkeskeisyytesi".
Hän siis kritisoi sitä, että olemme muuttuneet "sosiaalisiksi kuluttajiksi", jotka vaihtavat ystävän tai kumppanin uuteen heti, kun vanhassa on "valuvika". Hän ei vaadi marttyyriutta, vaan vuorovaikutustaitoja.
Mihinköhän tuo arvostelu oikein perustuu? Ei vastaa mielestäni juurikaan todellisuutta.
Kyse ei ole siitä, etteivätkö yksittäiset ihmiset yrittäisi (jos sinä ja sattumalta kaikki ympärilläsi olevat ihmiset yrittävät), vaan siitä, että kulttuurinen ilmapiiri kannustaa nykyään helpommin luovuttamiseen kuin asioiden korjaamiseen.
Kyse on siitä, että 'oma rauha' on muuttunut itsekkääksi mukavuudenhaluksi. Todellisuutta on se, että yhteisöt murenevat, koska kukaan ei enää suostu joustamaan vain lähtemään.
Yhteisöt kyllä murenee myös siksi, että niihin pesiytyy hyväksikäyttäjiä. Siis niitä, jotka ovat vain saamapuolella, mutta eivät itse anna yhteisölle mitään. Sekin ehkä kannattaa muistaa, että nykyisin voi ostaa melkein mitä vain palveluita. Ei jää kenelläkään kiitollisuuden velkaan, kun maksaa rahalla.
Joskus vuosia sitten oli netissä Aikapankki. Siellä oli monenlaisia ihmisiä. Joku tarjosi vaikka remonttiapua, toinen autkokyytejä, kolmas lastenhoitoapua, neljäs koiranulkoilutuksia jne. Näistä palveluksista kerrytti itselleen "aikapalkkion" ja sillä taas pystyi hankkimaan joltain itse tavitsemansa palvelun. Mutta koska Suomessa ollaan, niin verottaja puuttui tuohon ja Aikapankki lopetti toimintansa.
Jos pelko hyväksikäytöstä johtaa siihen, että katkaisemme välit heti kun joku ei 'anna tarpeeksi', emmekö silloin itse toimi juuri niin kuin kritisoimasi hyötyajattelu opettaa? Jos suhde on arvokas vain silloin, kun se on tasan, se on kaupankäyntiä, ei välittämistä. Onko joku joskus joustanut sinun vuoksesi, vaikka et ole voinut antaa mitään takaisin?
Ehkä se suurin riski ei olekaan, että saattaa jollain prosentin mahdollisuudella tulla hyväksikäytetyksi, vaan enemmänki se, että tulee niin riippumattomaksi, ettei kukaan enää merkitse mitään. Itse en ainakaan halua elää sellaisessa maailmassa.
Kahdenväliset ihmissuhteet on tietenkin eri asia kuin yhteisöt. Tuossa edellisessä kommentissani puhuin nimenomaan yhteisöistä, en parisuhteista, ystävyyssuhteista tms. Yhteisöstä nimenomaan haetaan hyötyä. Ja siinä olisi myös tarkoitus antaa muille hyötyä.
Kysymykseesi onko joku joskus joustanut minun vuokseni, vaikka en ole voinut koskaan antaa mitään takaisin, niin ei ole. Joko olen antanut jotain jo aiemmin tai ainakin myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keltikangas-Järvinen antaa nyt hieman ristiriitaista viestintää. Hän on todennut mediassa, että narsistisia minä-minä -tyyppejä ei pysty parantamaan ystävyydellä ja suhteista kannattaa liukua pois hitaasti häipyen, valitellen kiirettä ja tapaamisia harventaen.
No haloo, mistä ihmeestä te päättelette että hän kehottaa pysymään tuhoisan ihmisen kanssa tekemisissä?
Tuossa on kyse siitä, että itseensä keskittynyt ihminen ei edes yritä ratkoa yksinkertaisia ristiriitoja, vaan pistää heti välit poikki jos ihmissuhde ei ole helppo ja mukava. Jos tulee edes hetkellinen ristiriita "ystävä" pistetään kiertoon koska "fiilis" meni ja uusiakin löytyy.
Väitän että sekä sinä että Keltinkangas rakentelette tuossa olkiukkoa. Tasan kukaan ei katkaise oikeasti merkityksellistä ja tärkeää ihmissuhdetta minkään pienen, hetkellisen ristiriidan takia. Kyllä se on käytännössä aina pitkä ja hiton vaikea prosessi, jos joutuu katkaisemaan välit esimerkiksi omaan vanhempaan tai pitkäaikaiseen ystävään. Ja kevyemmän hyvän päivän tuttavuuden saa tosiaan lopettaa ihan mistä syystä vaan, miten pienestä syystä tahansa. Ei ole mitään syytä, miksi sellainen ei saisi olla nimenomaan "helppo ja mukava". Minkälainen masokisti kuvittelee muuta?
Olen eri, mutta olen ihmisiä kauan tarkkailtuani vähän eri mieltä. Ei kukaan katkokaan itselleen tärkeitä suhteita ilman syytä. Mutta kun "tärkeän" ja "merkityksellisen" määritelmä vaihtelee eri ihmisillä, ja joillekin ihmissuhteesta ihan oikeasti tulee ei-tärkeä, jos siitä ei ole enää hyötyä ja huvia.
Muutamia syitä, miksi tietämäni ihmiset ovat katkaisseet välejä:
- ystävä sairastui syöpään, joten seurasta tuli masentavaa
- ystävä jäi työttömäksi ja köyhtyi, joten seurasta tuli noloa
- ystävä masentui, joten seurasta tuli ahdistavaa
- vanhalla höperöllä äidillä on tylsät jutut
- naisen vanhemmat eivät suostuneet lainaamaan uudelle miesystävälle rahaa
- ei halua kuunnella masentavia juttuja kuolemasta, kun ystävä koki ison menetyksen
- ystävä sai lapsen eikä voinut matkustella kuten ennen
Ovatko nämä luettelemasi siis huonoja/vääriä syitä lakata pitämästä yhteyttä?
On täysin yksilökohtaista, miten paljon (ylimääräistä, tahatonta, muiden tuottamaa) ahdistusta kukin jaksaa sietää ja kantaa.
Toiset mieluusti haluavat jakaa (😏) kaiken ikävän, mitä omaan elämään kuuluu. Toiset pitävät omana tietonaan. Sitten luullaan, että heillä ei ole mitään murheita ja saavat toimia likaämpärinä muille.
Hyvä pointti tuo. Jos ei valita, niin kuvitellaan, että kaikki on vallan mainiosti ja toinen tietenkin jaksaa kuunnella muiden valituksia. Mä pyrin käsittelemää vastoinkäymiseni, suruni ja murheeni itse tai jossain vertaistukiryhmässä. Jos se ei riitä, niin ammattilaiset on seuraava taho.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukekaa se koko juttu ja vaikka tuo hänen kirjansa. Keltikangas-Järvinen ei sano "Siedä väkivaltaa tai hyväksikäyttöä", "Pysy suhteessa hinnalla millä hyvänsä", "Uhraa oma mielenterveytesi".
Vaan hänen sanoma on tämä: "Siedä sitä, että toinen on eri mieltä tai toimii eri tavalla kuin haluaisit", "Älä pakene heti, kun vastoinkäyminen vaatii vaivannäköä", "Haasta oma mukavuudenhalusi ja minäkeskeisyytesi".
Hän siis kritisoi sitä, että olemme muuttuneet "sosiaalisiksi kuluttajiksi", jotka vaihtavat ystävän tai kumppanin uuteen heti, kun vanhassa on "valuvika". Hän ei vaadi marttyyriutta, vaan vuorovaikutustaitoja.
Mihinköhän tuo arvostelu oikein perustuu? Ei vastaa mielestäni juurikaan todellisuutta.
Kyse ei ole siitä, etteivätkö yksittäiset ihmiset yrittäisi (jos sinä ja sattumalta kaikki ympärilläsi olevat ihmiset yrittävät), vaan siitä, että kulttuurinen ilmapiiri kannustaa nykyään helpommin luovuttamiseen kuin asioiden korjaamiseen.
Kyse on siitä, että 'oma rauha' on muuttunut itsekkääksi mukavuudenhaluksi. Todellisuutta on se, että yhteisöt murenevat, koska kukaan ei enää suostu joustamaan vain lähtemään.
Yhteisöt kyllä murenee myös siksi, että niihin pesiytyy hyväksikäyttäjiä. Siis niitä, jotka ovat vain saamapuolella, mutta eivät itse anna yhteisölle mitään. Sekin ehkä kannattaa muistaa, että nykyisin voi ostaa melkein mitä vain palveluita. Ei jää kenelläkään kiitollisuuden velkaan, kun maksaa rahalla.
Joskus vuosia sitten oli netissä Aikapankki. Siellä oli monenlaisia ihmisiä. Joku tarjosi vaikka remonttiapua, toinen autkokyytejä, kolmas lastenhoitoapua, neljäs koiranulkoilutuksia jne. Näistä palveluksista kerrytti itselleen "aikapalkkion" ja sillä taas pystyi hankkimaan joltain itse tavitsemansa palvelun. Mutta koska Suomessa ollaan, niin verottaja puuttui tuohon ja Aikapankki lopetti toimintansa.
Vierailija kirjoitti:
Lukekaa se koko juttu ja vaikka tuo hänen kirjansa. Keltikangas-Järvinen ei sano "Siedä väkivaltaa tai hyväksikäyttöä", "Pysy suhteessa hinnalla millä hyvänsä", "Uhraa oma mielenterveytesi".
Vaan hänen sanoma on tämä: "Siedä sitä, että toinen on eri mieltä tai toimii eri tavalla kuin haluaisit", "Älä pakene heti, kun vastoinkäyminen vaatii vaivannäköä", "Haasta oma mukavuudenhalusi ja minäkeskeisyytesi".
Hän siis kritisoi sitä, että olemme muuttuneet "sosiaalisiksi kuluttajiksi", jotka vaihtavat ystävän tai kumppanin uuteen heti, kun vanhassa on "valuvika". Hän ei vaadi marttyyriutta, vaan vuorovaikutustaitoja.
Tuo viimeinen kappale... edellyttää, että molemmilla on sekä vuorovaikutustaitoja että halua ratkaista ongelmat tai ristiriita. Mä koen kuormittaviksi sellaiset ihmiset, joilla sama levy pyörii koko ajan ja joilla ei ole aikomustakaan tehdä mitään, jotta voisivat vaihtaa levyä. Lähinnä ovat olleet ihmisiä, jotka käyttävät mua vain terapeuttinaan. Mulla on ystäviä, joiden kanssa ollaan monistakin asioista eri mieltä, mutta jos asia jotenkin liittyy meidän ystävyyssuhteeseen, ei erimielisyydet haittaa. Sitten on yksi ystävä, jonka kanssa meillä on erilaiset elämänkatsomukset. Hänen kanssaan en puhu elämänkatsomuksiin liittyvistä asioista.
Olet oikeassa. En pidä kauppakeskuksessa tai bussissa olevia ihmisiä yhteisönä, joho kuuluisin. Ovat vain satunnaisia ihmisiä, jotka kukin omista syistään ovat sattuneet samaan aikaan samaan paikkaan. Heidän kanssaan ei edes ole tarkoitus olla tekemisissä. Peruskohteliaisuuteen toki kuuluu pitää vaikka vanhukselle ovea auki tai auttaa jotain lastenvaunujen kanssa, mutta ei tällainen pieni apu ole mielestäni yhteisöllisyyttä vaan peruskohteliaisuutta.
Yhteisöön kuuluva on antanut yhteisölle jo ennenkuin tulee vanhaksi ja sairaaksi. Tietenkään häntä ei heitetä ulos. Ja korostan nyt vielä, että puhun yhteisöistä enkä kahden välisistä ihmissuhteista. Minä ja ystäväni tai minä ja siskoni emme muodosta yhteisöä. Sen sijaan meidän lähisuku muodostaa ja jokainen sukuun syntyvä tai parisuhteen kautta siihen tuleva antaa jossain vaiheessa yhteisölle jotain. Ei ketään ole heitetty pois sen vuoksi, että syystä tai toisesta ei pysty yhteisölle antamaan mitään. Sitten yhteisönä voidaan ajatella vaikka naapurusto. Jos joku ei ole koskaan pistänyt tikkua ristiin kenenkään toisen vuoksi, niin aika turha odottaa muilta apua, jos itse sellaista jonain päivänä tarvitsee.
Yhteisöistä voi yleensä myös poistua itse, jos kokee yhteisöön kuulumisen liian työlääksi ta turhaksi. Tai ainakin olla yhteisön jäsenten kanssa vähemmän tekemisissä.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/