Reipas ja tunnollinen lammas

Katherine.Rosemary kirjoitti:

Viikko on mennyt töissä rauhallisesti.

ärsyttää halloween hössötys jota en juhli.

Vietän pyhäinpäivää sytyttämällä kynttilän kuolleille läheisilleni.

töihin on palkattu uutta nuorta porukkaa alle 30v kahvihuoneessa heidän jutut on lähinnä ryyppäystä ja biletystä. itselle me ajat takanapäin.

Mä huomasin tänään parin naapurin pihassa kurpitsan. Minäkään en vietä halloweenia vaan kekriä. Kekriin liittyy samoja edesmenneiden muisteluita kuin pyhäinpäiväänkin. Tai meksikolaiseen Dia de los Muertosiiin. Mua ei kuitenkaan ärsytä se, että joku viettää jotain muuta juhlaa kuin minä. Yksi parhaimmista ystävistäni on muslimi eikä mua ärsytä hänen juhlansa eikä häntäkään mun juhlani. Kun vuonna 2019 sain tietää, että olen 3,9%:sti irlantilainen, olen sen jälkeen joka vuosi viettänyt myös Pyhän Patrikin päivää maaliksuun 17 päivä. Se mikä nyt vähän ärsyttää on kauppojen kaikenlainen teemahypetys. Varsinkin, jos se alkaa jo pari kuukautta ennen varsinaista juhlaa. Kuulun niihin ihmisiin, jotka tykkää elää tässä ja  nyt. En mä joulunakaan ala miettiä pääsiäistä. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt mä jo tipahdin kärryiltä, että missä ne Lampaan sukulaisten koirat ja kissat vietti joulua. 🤦

Jos alkaisin kertoa ihan alusta, tästä voisi tulla melkein trilogia :D  No ei sentään, mutta ihan alussa sukujouluissa ei ollut kissoja eikä koiria. Paitsi silloin, kun sukujoulut vietettiin meillä (eli joka toinen vuosi), niin oli mun kissat ja mun koira. Kun tuo nuorempi sukupolvi sitten aikuistui ja muutti omilleen, niin niillekin tuli kissoja ja koiria. Kissathan ei ole mikään ongelma, ne pärjää ihan hyvin kotonaankin, kun ihmiset ovat jossain joulunvietossa. Kuitenkin me kaikki ollaan aina asuttu pääkaupunkiseudulla eli ei ole ollut mitään yön yli jouluja. Mutta kun aaton aikatauluihin alkoikin tulla kaikenlaista säätämistä muutenkin, niin koirien ulkoilutuksia ei voinut enää laittaa yhdeksi säätämisperusteeksi. Toisaalta kuitenkin, kun mitkään aikataulut ei koskaan oikein pitänyt kunnolla, niin ei sekään olisi ollut kivaa, että joku olisi joutunut lähtemään kotiin jo ennen lahjojen jakamista. Vain siksi, että koira pitää viedä ulos. Mun tyttärelläni on nyt jo uusi koira, alle vuoden ikäinen ja se on sen verran leikkisä ja villi, että jos se olisi samassa huoneessa yli kymmenen ihmisen sekä erityisesti huonosti liikkuvan isäni kanssa, niin isähän ei pysyisi pystyssä ja meidän aattoilta menisikin sitten isän takia Peijaksen päivystyksessä. Nyt mun siskon lapsenlapset on jo sen verran isoja, ettei enää tarvitse jouluun aikatauluttaa vielä joulupukkiakin.

Mutta joo...kun pitää yhdistää monen suvun jouluperinteet, niiden muut aaton aikataulut (kuten koirien ulkoilutukset) ja kaikki muu, niin mitä vanhemmaksi tulen, sitä stressaavammaksi koen sen kaiken säästämisen. 

Vierailija kirjoitti:

Joulua vietämme perinteisesti mökillä. Tunnelma hirsimökissä jouluvaloineen on vain niin pehmeä ja pesämäinen, ettei muuta voi ajatellakaan. Ollaan aina koko joululoma ihan kuin omassa maailmassa siellä vilttien alla, hyvää ruokaa syöden, lukien ja pelaillen sekä elokuvia katsellen. Toivon aina valkeaa joulua, mutta saaristo-Suomessa sellaisia on harvemmin. Mukavaa ja rentouttavaa on silti. 

Kuulostaa ihanalta <3 Mun tän joulun toiveissa on itselleni mieluista ruokaa, joulukuusi, tunnelmallinen valaistus ja joulurauha. Jos ulkona olisi vielä lunta, niin se olisi aika luxusta. 

Mä tykkäsin aikoinaan meidän sukujouluista, mutta kun porukan koko kasvoi, tuli yhä enemmän kaikenlaisia allergioita ja erikoisruokavalioita. Lisäksi jokaisella oli jotain, mitä pitää joulupöydässä ehdottomasti olla, tai muuten joulu ei tunne joululta. Eikä se kokkailukaan lopulta niin hankalaa ollut, kun vuosikymmenten varrella oppi rutiinit ja osasi tehdä kaiken niin, että on valmista samaan aikaan. Se, mikä alkoi väsyttää, oli aikauatulujen säätäminen. Mitä useammasta suvusta tulee joulun viettäjiä, sitä enemmän pitää kyetä sovittamaan erilaisia jouluperinteitä toisiinsa. Yhdelle joulusauna on ihan ykkösjuttu, toisella isovanhempien luona käynti (tai omien vanhempien, jos oli suvun miöniöitä tai vävyjä) , kolmannelle hautausmaalla käynti jne. Kun sitten piti vielä huomioida pienten lasten päiväunet ja ruoka-ajat, niin alkoi muuttua melkoiseksi härdelliksi sovittaa kaikki jouluaattoon. Oli sitten niitä viiimeisiä "ihan kaikki yhdessä" -jouluja niin, että mun tytär puolisonsa kanssa toi oman koiransa meille ja mentiin sitten mun siskoni luokse joulua viettämään. Kun asutaan naapureina, niin sieltä oli helppoa käydä hakemassa koira meiltä, käyttää lenkillä ja palata sen jälkeen takaisin joulunviettoon. Sitten sukuun tuli yksi koira lisää ja koska se oli uusi tuttavuus muille koirille  ja myös mun kissoille, niin ei uskaltanut jättää niitä kaikkia keskenään meille. Mun tytär puolisonsa kanssa tipautti silloin heidät pois sukujoulusta ja ostivatkin sitten aivan ihanan asunnon, jossa on oikea takkakin ja saa mahtavan joulutunnelman. Nuorin koirista sitten oli mukana sukujoulussa ja mun koira kissojen kanssa kotona. Viime jouluna otin oman koiravanhukseni mukaan siskolleni ja vaikka siellä oli 2 isokokoista koiraa, niin mun koiralla on mahtavan rauhtoittava vaikutus tähän nuorempaan uroskoiraan. Makoilivat vaan siellä ja katselivat, kun ihmiset viettävät joulua. Mun isäni ei ole koskaan erityisemmin pitänyt koirista, mutta tästä mun nykyisestä koirastani se on tykännyt. En tiedä, miksi tuo rescue-rekku osaa toimia niin hyvin vanhojen ja huonosti liikkuvien ihmisten parissa. Ihan kuin se jotenkin vaistoaisi, että nyt ei säädetä ja häslätä vaan ollaan nätisti ja rauhallisesti :D 

Varmasti sairaala- ja tapauskohtaista, mutta jos tässä casessa kotona oleva omainen tietää, että puolisonsa on mennyt päivystykseen, niin harvemmin sieltä päivystyksestä mitään tilannetietoja omaiselle soitellaan. Jos päivystys ja vuodeosasto on samassa sairaalassa, niin omaisenkaan kannalta sillä ei ole merkitystä ennenkuin siinä vaiheessa, kun menee potilasta katsomaan ja asia selviää kyllä siellä paikan päällä sitten. Pääsääntöisesti homma menee niin, että kun on tarpeeksi aikaa kulunut, niin omainen soittaa itse päivystykseen ja kyselee potilaan vointia. Jos potilas on sillä välin siirretty jo vuodeosastolle, kertovat sen kyllä. 

Mulle ilmoitettiin aikoinaan Peijaksen päivystyksestä, että muistisairas äitini siirretään toiseen hoitopaikkaan. Tosin mä olin sitä ennen kysellyt jo äitini vointia ja sovittiin (koska oli jo myöhäinen ilta), että laittavat mulle sieltä tekstiviestin, jos äiti siirtyy yön aikana toiseen hoitopaikkaan. Sen sijaan osastolta (päivystyskin on osasto)  toiselle siirtämisestä ei yleensä mitään ilmoiteta. 

Nro 21600: "Miten isäsi viettää joulun?"

Oletan, että menee mun siskolle.