Reipas ja tunnollinen lammas

Taas takana huonosti nukuttu yö. Millähän ton "sairaanhoitajan lakin" saisi lopullisesti revittyä pois päästään? Kellään vinkkejä? 

Kun mietin elämääni taaksepäin, mulla ei pitäisi olla yhtään ainoaa syytä, miksi välittäisin siitä, mitä isälleni tapahtuu. Mutta kun isä myöhään eilen illalla soitti, niin ei mulla ollut sydäntä jättä sitä oman onnensa nojaankaan. Turvapalvelu oli kyllä käynyt, mutta nostaneet isän vaan lattialta ylös istumaan paikkaan, josta isä ei olisi ilman mun apua päässyt yhtikäs minnekään. Eikä edes kunnolla selkä suorana  istumaan vaan oli rojautettu puolimakuulle tuolille. Illalla sanoin isälle, että pidän poikkeuksellisesti yöllä kännykässä äänet päällä. Joten jos taas joutuu hälyttämään turvapalvelun ja ne nakkaa sen taas samalla tavalla, niin mä sitten tulen yölläkin auttamaan. Aamulla isä sitten taas soitti mulle. Kun nyt vaan ei lähes 100-vuotriaalla enää jalat kanna oikeastaan yhtään. Menin laittamaan aamiaista ja huolehdin, että saa viikko sitten aloitetut lääkkeensäkin.  Miksi minä taas? No koska siskoni on taas siellä mökillä. 

Mutta mä olen kaikesta huolimatta tänään iloinen. Ensimmäistä kertaa kohta koko 65-vuotisen elämäni aikana isä oli kerrankin 100%:sti samaa mieltä mun kanssani. Jääräpäisyys oli vihdoinkin poissa. Taisi vihdoin ja viimein tajuta, että Lammas on oikeassa. Siitä mulla hyvä mieli :)

Vierailija kirjoitti:

Teille, jotka kritisoitte näitä laihdutusruokavalioita: kun pudotettavaa on paljon, on se paino saatava jollakin laskemaan. Harvalla on motia laihduttaa 20 kiloa kolme vuotta. Tiukemmalla kuurilla saa kilot nopeasti pois.

Mun mielestä onkin aika oleellista, miksi on kiire saada 20 kg pois.  Ymmärrän, jos syynä on jokin sairaus tai vaikka se, että ortopedi ei leikkaa ennenkuin BMI on alle jonkun tietyn rajan. Silloin toki on tärkeää saada paino mahdollisimman nopeasti alas erilaisin laihdutuskuurein, mutta ongelma on sitten juuri tuo kuin aloittajalla, että mitäs nyt sitten, kun tavoite on saavutettu. Pitää löytää se loppuelämän ruokavalio. Siis jolla ei liho, mutta ei enempää laihdukaan. 

Minäkin olen elämäni aikana kokeillut vaikka mitä laihdutuskuureja, mutta lopulta päätin, että en jaksa enää mitään jojoilua. Päätin tehdä loppuelämän ruokavaliomuutoksen samantien. Laskin, paljonko kulutan sitten, kun olen tavoitepainossani. Ja aloin syömän vain sen verran. Periaatteessa en luopunut yhtään mistään, mutta pienensin vain annoskokoja. Jo muutamassa kuukaudessa huomasin, että en mä enää edes jaksaisi syödä isompia annoksia. Yksi hyvä lisäetu tässä oli, että ravintolassa syöminen loppui lähes täysin. Ei viitsi maksaa täyttä hintaa, jos syö annoksesta vain 1/3. Joskus haen takeawayna kotiin annoksen, mutta kun on siitä syönyt 3-4 ateriaa, niin tökkii jo ravintolaruoka. Sen muutoksen kyllä tein, että suhteessa lautasellani olevaan annokseen vähensin viljojen ja perunan  määrää ja lisäsin proteiinin ja rasvan määrää. Proteiini ja rasva kun pitää paremmin nälkää... ainakin omalla kohdallani.  En ollut aiemminkaan mikään sokerihiiri eli makeat jugurtit tai rahkat, jätskit, limsat (ei edes sokerittomat)  yms ei olleet mulle erityisen tärkeitä. Juhlapäivinä voin tehdä pienen jälkiruuan, mutta sen pitää olla tosi pieni, koska mun mahalaukkuuni ei vaan enää mahdu. Ja myös silloin pitää syödä määrällisesti vähän vähemmän pääruokaa. 

Mummoilusta.... mulla ei ole lapsenlapsia ja tuskin tuleekaan. "Lapsenlapseni" ovat olleet kaikki karvaisia ja nelijalkaisia. Osa sanoo hau ja osa miau. Mutta mulla on hyviä lapsuusmuistoja omasta mummolastani. Olin vasta 9v, kun mummo lyhyen sairastelun jälkeen kuoli. Mutta sitä ennen, kun vanhempani ja isosiskoni halusivat  kesälomalla lähteä telttailemaan tai asuntovaunun kanssa kiertämään Eurooppaa, mä halusin aina siksi aikaa mummolaan. Mummo oli kunnollinen tapakristitty. Joka sunnuntai huivi päähän ja kirkkoon. Todellisuudessa mummon elämänkatsomus oli ihan muuta. Mulle hän kertoi paljon suvun tarinoita ja suvun historiaa. Kertoi myös Ahdista, Tapiosta, maahisista jne. Saattaisin jopa vieläkin osata kävellä yhdelle lähteelle, jossa mummon mukaan Näkki asui. Ihan varhaisimpia muistikuvia mulla on lapsuudestani yksi aurinkoinen kesäpäivä. Olin aika pieni ja mummon piti itse kitkeä kasvimaata. Laittoi mut istumaan kasvimaan viereen tyynyliinan päälle ja antoi mulle käsin veivattavan kahvimyllyn. Siinä mä sitten istua kökötin ja jauhoin kahvipapuja. Aina, kun myllyn ääni hiljeni - eli kahvipavut alkoivat olla jauhoa - mummo tyhjensä myllyn säiliön ja kaatoi uudet pavut tilalle. Kun tulin täysi-ikäiseksi, äitini antoi mulle kirjeen. Mummo oli kirjoittanut sen mulle vähän ennen kuolemaansa ja pyytänyt äitiä antamaan sen mulle sitten, kun olen aikuinen. Se kirje on mulla edelleen. Joka ainoa vuosi, kun teen kekrivalmisteluja, tunnen mummun läsnäolon. Tunnen mummon läheisyyden ja sen, miten hän katselee, mitä tyttärentytär tällä kertaa kekripäivälliselle  kokkailee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauska mielleyhtymä tuli. Jos joku joskus haluaisi riidellä, tässä ketjussa saa riidan aikaan vaikka tyhjästä ja nanosekunneissa. Loppumaan sitä ei sitten saakaan. Väittely on täällä joillekin  täysin tuntematon käsite. Jos olet eri mieltä, se on selvä sodanjulistus. Täällä eivät asiat riitele, vaan kirjoittajat. Opinpa taas tänään jotain uutta.

Samaa mieltä olen. Eipä tälläistä muissa ketjuissa tapahdu. Useimmat riidat täällä mielestäni alkaa siitä, kun luullaan kirjoittajaa joksikin toiseksi. Intetään, väitetään, eikä uskota, vaikka virhe korjataan. Sitten vielä katoaa keskeiset viestit.

Toinen syy riitoihin on varmaan se, kun ei kuule äänenpainoja, ei ymmärretä leikinlaskua ja vitsailua, ollaan tosikoita. Monet tykkää hassuttelusta, toisille ei kerrassaan käy.

Joku totesi aiemmin, että täällä on liian eritasoisia kirjoittajia; jotkut puhuu käytännön arkielämästä, toiset harrastaa abstraktimpaa ajattelua. Voi olla. Tätä kaikki ei siedä. Tulee kateutta ja riitaa vaikka sivistyssanoista. Todellisuudessa vain yksi kirjoittaja suuttuu tästä. Muut kirjoittelee tasavertaisina ja sovussa välillä arjesta, välillä  korkealentoisemmista jutuista, mikä tuo monipuolisuutta keskusteluun. 

Väärinkäsitykset viestin lähettäjistä korjautuisi sovussa helposti. Ongelmaksi tulee taas saman kirjoittajan harrastamat ajojahdit, joissa hän arvuuttelee erimieltä olevia ja niputtaa heidät yhdeksi kirjoittajaksi. Hän ei hyväksy muitten mielipiteitä tai huumoria. Tuomitsee ja arvostelee. 

Kauhea tavallaan sanoa tämä, kun hän on oletettavasti iäkäs ja yksinäinen, mutta jos hän olisi vaikka lomalla ja poissa ketjusta, muut kirjoittelisi sovussa, mitään ongelmaa ei olisi. Ketjun ilmapiiri pysyisi hyvänä.

Mikään kaunis puhe ei tässä auta. Hän ei ota vastaan palautetta.

Kuinka olet päätynyt tähän arvioosi, että yksi iäkäs ja yksinäinen henkilö täällä aiheuttaa ketjuun riitoja, suuttuu, tuomitsee ja arvostelee ja harrastaa ajojahteja?

Mielenkiintoista. Itselläni on tutkijakoulutus, niin alkoi kyllä kiinnostaa tämä analyysisi. Vähän nyt haastan sinua.

Mihin tarvit tätä tietoa? Minkä alan tutkijakoulutus?

Kansakoulu, puutarha-apulainen.

Luetellaanko täällä nyt omia ammatteja ja koulutuksia? Onko se päivän teema? Sopii toki.

Lammas tiedetäänkin jo ja P:n opinnot.

Onnea vaan vikaan tenttiin.

Olen Yo-puutarhuri

 

Mukavaa päivää, kiva kuulla ammatteja

Kaksi tutkintoa suoritin loppuun, kolme tutkintoa jätin kesken. Hetken aikaa opiskelin kauppaopistossa. Jäi kesken. Sitten oli aikoinaan Heinolassa ammattikoulussa yo-pohjainen paperiprosessinhoitajan koulutus. Siellä olin muutaman kuukauden ja jätin kesken. Noh, sitten taas Helsingissä opiskelin matkailualaa, mutta  tulikin yllättäen peruutuspaikka sairaanhoito-opistoon ja vaihdoin sinne. 

Vierailija kirjoitti:

Huomenta

Yks nasu täällä muistuttaa Eläkekortin hankinnasta. Ja siitä, että muistaa aina ja joka paikassa kysyä alea.

Kaunis pilvipouta näyttää olevan, eipä osunut eilinen sadekuurokaan tähän. Siispä kasteluhommia on tänään luvassa ja vuohenputken kitkemistä. 

Kiitos muistutuksesta!