Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Selvennättekö hieman tätä ylläpitoon yhteydenottamista? Että minä 55v. aikuinen nainen laittaisin viestiä Sanoma oylle ja kertoisin että vauva palstalla riidellään? Koko ajatus on täysin absurdi. En ikinä kehtaisi tehdä noin, enkä missään nimessä tee.

Mä ymmärrän hyvin,  mitä tarkoitat.  Onhan nämä kuulumisketjut välillä kuin pahimmat naisvaltaiset työpaikat.  Joku joskus vuonna miekka ja kirves sanoi jotain ja sitten on se yksi tai muutama,  jotka ei ikinä unohda.  Yrittipä sitten kahvihuoneessa jutella ihan mistä tahansa,  niin...  "niin niin mutta kun Mirja 10 vuotta sitten sanoi,  että..... " ja sen jälkeen muilla paikalla olijoilla on tonnin seteli-ilme naamallaan ja juttelu loppuu siihen.  

Näissä ketjuissa ei enää ole kyse vain siitä tai niistä,  jotka veti aikoinaan herneen nenään ensimmäisen kuulumisketjun perustajasta vaan myös niistä,  jotka vetää herneitä nenään siitä,  että joku veti herneitä nenään.  Tulee ihan mieleen Meilahden sairaalan välinehuoltokeskus 1980-luvun alussa.  Onneksi sijaisuus siellä kesti vain kuukauden ja vaikka sijaisuuksia sinne tarjottiinkin myöhemmin,  toiste en  mennyt. 

Ja juu,  en minäkään tee mitään yhteydenottoja ylläpitoon.  Jos ketju lukitaan,   tulee uusi ketju ja kirjoittelu jatkuu. 

Jos talous on lähtenyt kasvuun,  niin sittenhän ekonomistejakaan ei pitäisi harmittaa säästäminen ja sijoittaminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoremmille varmaan vaikea käsittää.

Mutta paljon on meitä, joille tämä ei ole sillä tavalla uusi asia. Vielä 1970 luvulla ei ollut nykyisenlaista tukijärjestelmää ja toisen asteen koulutuskin maksoi. Helsingissä ei kaikissa kouluissa ollut edes ilmaista kouluruokaa lukiossa.

Surullistahan tätä syöksykierrettä on seurata, kun tuntuu, että hallituksen säästötoimet vain pahentavat tilannetta, lisäävät työttömyyttä ja sitä kautta valtion tulot pienevät entisestään, samalla veroja kevennetään.

Hölmöläisten touhua. 

70-luvulla oli töitä, lähes kaikille nykytilanteeseen verrattuna. Oli hiukan eri mahdollisuudet siihen itsensä elättämiseen. Nyt 10000 ihmistä hakee muutamaa kymmentä kesätyöpaikkaa Espresso Houselta. Tuollaiseen ihan perustasonkin hommaan pääsee käytännössä vain suhteilla. 

70-luvulla Suomesta lähti paljon porukkaa Ruotsiin,  Kanadaan,  Australiaan jne,  koska Suomessa ei ollutkaan kaikille töitä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei niin. Säästän kaiken ylimääräisen huonompia aikoja varten enkä halua kuluttaa mihinkään sellaiseen mikä ei ole välttämätöntä. Tällä ohjeella olemme koko perhe menneet jonkin aikaa, ja onneksi lapsetkin ovat jo sen verran vanhoja, että ymmärtävät, että kuluttaminen ei lisää onnellisuuttakaan. Jo vanha kansa tiesi, että ei vara venettä kaada.

Just tänään juttelin yhden kaverini kanssa aiheesta.  Mun elämäntapani ja elintasoni on nyt aika samaa kuin kasarilla.  Ei silloinkaan voinut ravata ravintoloissa syömässä tai maksaa kahvilassa kahvipaketin hintaa kupillisesta kahvia.  Itse värjättiin hiukset ja lakattiin kynnet. Puhuttiin siitäkin,  että ei elämä 1960-luvullakaan meillä mitään surkeaa ollut.  Osaan korjata vaatteita ja myös ommella ja neuloa uusia.  1960-luvun kotiruokakaan ei ole kallista. Ollaan  toki onnekkaita,  kun saatiin elää Suomen menestyksen vuodet, mutta ihan ongelmitta voidaan palata takaisin 1960-luvulle. 

En mennytkään kauppakeskukseen vaan pienempään kauppaan,  jonka vieressä on myös Alko.  Tosin pieni sellainen.  Mustaherukkalikööriä ei ollut ja muutenkin liköörivalikoima pieni.  Baileys ja kahvilikööri lähti ostoskoriin.  Nauratti,  kun juomasekoitushyllyssä oli pulloja,  joiden etiketissä  luki.... rumpujen pärinää... DORIS.  Hetken aikaa harkitsin,  että ostaisin sitä.  

Podcasteja kuunnellessa olen silpunnut pahvilaatikoita.  Kohta roskia viemään.  Koiran kanssa ulkona pärjäsi talvikengillä,  mutta jos yötä vasten alkaa pakastaa,  niin varmaan laitettava Icebugit jalkaan.