Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä ketju, eikä ainuttakaan järkevää perustelua miksi opiskelijan pitäisi asua mahdollisimman epämukavasti.

Jotkut tuntuvat keksivän kaikenlaisia kauhutarinoita ja urbaaneja legendoja soluasumista. Samalla tavalla täällä haukutaan tavallista kerrostalossa asumista aivan kuin suurin osa naapureista olisivat jotain sekopäisiä huumehörhöjä, jotka särkevät ja sotkevat kaikki paikat.

Toivoisin, että omat kokemukseni olisivat urbaanilegendaa tai keksittyjä kauhutarinoita. Mutta ikävä kyllä minun silloin jo edesmenneeltä kummilta lahjaksi saamani astiat menivät palasiksi bileissä missä en ollut edes paikalla. Toisissa bileissä, joiden aikana en myöskään ollut kotona, joku keksi kusta vedenkeittimeeni. Kämppäkaveri ei korvannut näistä "vahingoista" senttiäkään.

No kyynel. 

Niinpä. Siis mitään tuollaista ei tapahdu koskaan missään kellekään muualla kuin soluasunnossa. 

Missä muualla voisi käydä niin että joku tuntematon kusee kotonani vedenkeittimeeni bileissä, mitä en ole itse järjestänyt?

No vaikkapa teinisi kavereiden toimesta. Anteeksi nyt, mutta jos tuo on kovinkin iso asia, niin trailienssisi on melko huono. 

Minulla ei ole teinejä. Ja jos olisi, niin tuollaisen tempun jälkeen kaverit eivät olisi enää meille tervetulleita. Ja anteeksi nyt, mutta ilkivalta on aika iso asia, vaikka se ilmeisesti toisten mielestä on hyvinkin hauskaa.

No niin on, mutta onhan tuo nyt aikamoista draamailua keskustelussa, jossa puhutaan  aika isoista asioista ja montaa ihmistä koskevasta järkeistämisestä maailmassa, jossa on aika paljon isompiakin asioita kuin tuo. Ei ole kovaa niin, mutta oikeasti ei kovinkaan hyvä argumentti siihen että onko soluasuminen ok. 

Sinun keittiöösi saa ilmeisesti tulla joku särkemään astioita ja pistämään muutakin palasiksi! Ei haittaa, pikku juttuhan se on! 

Voi sua. Eiköhän sulle löydy joku vertaistukiryhmä, jos tarvitset. Nyt keskustellaan ihan eri tasolla kuin sinun ikävistä kokemuksistasi. 

Minun astioitani ei solussa asuessani särjetty, silloin maailma oli kuitenkin vielä vähän toisenlainen! En ymmärrä vain sitä, että joku hyväksyy ilkivallan joka kohdistuu toisen omaisuuteen! Opiskelijoilla ei raha kasva puussa vaikka jotkut niin luulevat! 

Missä hyväksyttiin? 

Täällä jonkun mielestä se astioiden särkeminen oli pikku juttu! Get over it! 

Hän sanoi sen olevan tässä kontekstissa pieni asia, epärelavantti ja turha. Jos keskustelisimme ikävistä asioista koskien eikottuja asioita, tilanne olisi ihan erilainen. Toki siinäkin keskustelussa varmaati ikävämpiäkin ihmiset ovat kokeneet. 

Mulla kerran mun puoliso tiputti häälahjalasin. Ei siis kannata mennä naimisiin, asua puolison kanssa eikä ainakaan käyttää laseja! Pitäisi olla joku laki näihin. 

Vanhempasiko päättivät, kenen kanssa menet naimisiin? Vai valitsitko puolisosi itse?

En lukenut koko ketjua, mutta tuli mieleen parikin asiaa. 1990-laman aikaan, kun ihmisiä jäi paljon työttömiksi, haluttiin saada työttömäksi jääneitä käyttämään aikansa opiskeluun. Työtehtäviin, joihin aiemmin oli päässyt ilman mitään koulutusta ja joita oli ennen lamaa ehtinyt jo tehdä useita vuosiakin, tarvittiinkin laman jälkeen koulus. Pelkkä vuosien työkokemus ei riittänyt. Laman aikaan ruvettiin siis järjestämään monenlaista ammatillista koulutusta. Tavallaan tässä oli ideaa eli työttömäksi jääneet eivät passivoituisi, mutta osaamisen kannaltahan asialla ei ollut mitään merkitystä. Esimerkkinä vaikka sairaala-apulainen. Ennen lamaa ei tarvinnut mitään koulutusta ja laman jälkeen piti olla laitoshuoltajan tutkinto. 

Toinen asia sitten on automaatio ja digitalisaatio. Monia aiempia "kuka vaan oppii parissa päivässä tekemään" -töitä ei enää ollut. Moni työ muuttui sellaiseksi, ettei siihen ihmistä tarvittu. Tähän myös vaikutti se, että monenlainen itsepalvelu yleistyi. Ei tarvittu työntekijää, kun asiakas hoiti homman itse. Joskus aikoinaan esim pankkivirkailijan hommiin riitti 1-2 vuotta kestänyt kauppakoulu. Ja kesälomasijaisiksi pääsi ihan vaan ylioppilastutkinnon suorittanut nuori. Pankin konttoreita oli suunnilleen joka kulman takana, mutta enää ei ole. Ei tarvita enää, kun asiakkaat hoitavat pankkiasiansa verkkopankissa. 1980-luvulla oli sairaaloissa lähettejä. Kuskasivat niin sairaskertomuksia, lähetteitä ja lausuntoja kuin röntgenkuviakin paikasta toiseen. Siis ihan ihminen kipitti ympäri sairaalaa niitä viemässä oikeaan paikkaan. Sitten nuo siirtyivät digimuotoon eikä kenenkään tarvinnut kuskata mitään minnekään. 

Joku jo mainitsikin sen, että työnantajan ei ole järkevää palkata "hanttihommiin" työntekijää, jolla on koulutus johonkin muuhun hommaan. Koska tosiasia on, että tällainen henkilö kyllä katselee koko ajan niitä koulutustaan vastaavia työpaikkoja ja lähtee heti, kun sellaisen saa. Rekrytointikin vie työnantajan aikaa. Olen ollut  mukana muutamassa rekrytoinnissa ja kerran haettiin ihan vaan "rivityöntekijää". Yksi hakijoista olisi koulutuksensa, osaamisensa ja aiemman uraputkensa puolesta voinut hakea vaikka firman toimitusjohtajan paikkaa, jos se olisi ollut avoinna. Työhaastattelussa halusin tietää, miksi hän haluaa tällä tavalla downgreidata. Hän kertoi ja mielestäni syy oli varsin hyvä ja perusteltu, joten koska muuten oli työtehtävään ja työyhteisöön sopiva tyyppi, sai paikan. 

Mä mietin, lähtiskö parin tunnin päästä ulos ihmettelemään osittaista auringonpimennystä. Ja mikä olisi tässä lähialueella paras paikka sen ihmettelyyn. Meinaako joku muu mennä sitä ihmettelemään?

Ei, mutta alakerran kylpyhuone on kissan ja yläkerran kylpyhuone on mun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska monet naiset eivät hyväksy puolisokseen kuin tietynlaisen tyypin. Toivon, että nää kaikki ylimieliset ja liikaa itsestään kuvittelevat naiset saavat lopulta vain luun käteen. 😆

Koettakaa nyt miehet vaan kestää se, että teillä pitää nykyään olla jotain annettavaakin naiselle. Kehitä itseäsi, että joku nainen haluaa sinut. Se ei enää riitä, että olet sattunut syntymään mieheksi. 

Enempi se ongelma taitaa nykyään olla, ettei naisilla ole niin paljon annettavaa miehille että luopuisivat vapaudestaan. Naisilla ei ole tarpeeksi arvoa, jotta miehet sitoutuisivat. Naiset ovat liian itsekeskeisiä nykyään, mikään ei riitä.

Ehei, enempi se on ongelma juuri siinä, mitä tuo toinen sanoi: miehet eivät suostu liian usein ymmärtämään sitä, että heidän itsensä on kyettävä tarjoamaan jotain, pelkkä miehen oleminen ei riitä. Miehet ihan itse asettavat vähintään yhtä kovia vaatimuksia naisille, usein kovempiakin ja useimmat liittyvät seksuaalisuuteen (naisen pitäisi olla ikinuori seksipommi joka antaa käskettäessä) ja paapomiseen (naisen pitää hoitaa koti, mahdolliset lapset ja vielä miehenkin tarpeet itsensä sivuuttaen), samalla kun kuvitellaan että nainen vaatii mahdottomia, kuten elättämistä (siitäkin huolimatta, että nyky-Suomessa naiset elättävät jo itse itsensä). 

Turhaan yrität kääntää asetelmaan väärin päin, koska liian monen miehen oma asennevamma on syy siihen, ettei naista löydy rinnalle, ei niinkään naisten itsekeskeisyys. Sen näkee jo siitä, että paljon enemmän on miehiä vinkumassa naisen puutteesta kuin toisin päin.

Kuinkas paljon mediassakin on taas viime aikoina ollut juttuja, että Kallion vihervasemmiston feministit eivät löydä miestä? Kumpi sukupuoli siis taas valittaa enemmän, että niitä 'hyviä' ei ole olemassa?

Onko näillä naisilla asennevamma, kun ei löydy miestä vai ovatko he taas vaan itseään tuntevia naisia vai onko syynä miesten itsekeskeisyys?

 

 

 

 

 

Ehkä he eivät tosiaan löydä omanlaistaan miestä. Luuletko että heidän unelmamiehensä on joku persu? Itsekin naisena välillä mietin, että ei ole niin helppoa löytää miestä joka ei olisi rasse tai jolla ei olisi jotain ongelmaa seksuaalivähemmistöjä kohtaan.

Mutta eikös tuo koske molempia sukupuolia? Nuo em Kallion feministinaiset eivät löydä omanlaistaan miestä eikä Kainuun poikamiehet omanlaistaan naista. 

Kainuun poikamiehet eivät saisi valittaa siitä, että omanlaistaan naista ei löydy, mutta Kallion feministinaiset saavat kyllä valittaa, kun omanlaistaan miestä ei löydy? Parisuhde on aina kompromissi, jossa kumpikin tulee toistaan vastaan. Jos tietää, että toista ärsyttää asia X, niin sitten siitä ei puhuta kumppanin kanssa vaan vaikka kavereiden kanssa, jos kokee pakottavaa tarvetta puhua asiasta. Yhteiseen kotiin ei ole tarpeellista tuoda sen paremmin sateenkaarilippua kuin hakaristilippuakaan. Ystävyyssuhteissakin huomioidaan tietyt eroavaisuudet eikä oteta puheeksi asioita, jotka aiheuttavat vain riitaa tai mielipahaa. Silti voidaan olla ystäviä. 

Ymmärrän kyllä tuon toiveen "omanlaisesta", mutta jos sellaista ei kerran mistään löydy eikä kuitenkaan haluaisi sinkkunakaan koko elämäänsä olla, niin pitäisikö hieman laskea sitä rimaa? Olla enemmän realisti eikä etsiä jotain sellaista, jota ei ole saatavilla?