Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Pankit lainaavat on vitsi. Ei lainaa. En saa edes pikavippiä. Olen pienipalkkaisella alalla, enkä saa mitään tukia ja enkä ole ulosoton asiakas ollut koskaan. Todella tiukka budjetti.

Tässä on ollut lääkesaatavuuksien kanssa ongelmia. Itse olen budjetoinnut rahani lääkkeitä varten myös. Nyt kävikin niin, että viikon vajeen jälkeen tuli apteekkiin myyntiin isompaa pakkauskokoa kuin normaalisti ostan. Se maksoi 82 euroa enemmän! Se on mulle valtava raha. Toki auttaa pitkälle syksyyn, mutta tähän hetkeen oli hankala. 

Oli pakko pyytää työttömältä kaverilta lainaa ja onneksi häneltä onnistui. Ehdotti jopa, että maksan osissa takaisin. 

Yksikään pankki ei olisi mulle tuota summaa lainannut.

Outoa. Mun tytär sai opiskelijanakin luottokortin. Ei tietenkään mitään kymppitonnien luottokorttia, mutta 500 € luoton kuitenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla suoraansanottuna menee fiilikset kaveruuteen, jos kuvioihin astuu jatkuva rahanpyytely. On ollut kokemusta, ettei rahoja makseta takaisin tai sitten vain, jos on itse hirveän aktiivinen pyytämään takaisin. Ja muutenkin, vaikka maksaisi takaisin, niin lainatut rahat ovat kuitenkin pois sen hetken budjetista.

Surkeeta taloudenpitoa tuokin, kun lainaa vaikkei siihen olisi varaa.

Sitä varten onkin pankit. Niistä lainataan eikä kavereilta. Mutta jotkut ovat sellaisia manipuloijia, että saavat kaverinsakin lainaamaan. Kehittelevät sydäntäsärkeviä stooreja. Näihin surkutarinoiden runoilijoihinhan törmää jo ihan kaikissa hyväntekeväisyyskeräyksissäkin. Yuntemattomiin ihmisiin ei ehkä ihan niin helposti sepitellyt tarinat uppoa kuin johonkin läheiseen. 

Mä lainaan rahaa, mutten mä tarinoita kuuntele. Jos ei tule sovittuna päivänä takasin, niin se oli siinä sitten. Ei häävi ystävyys alunperinkään. Jos maksaa takaisin, niin lainaan toistekin - ilman tarinoita. Ei kiinnosta.

No mä taas en lainaa edes sellaisille itseäni parempituloisille, jotka maksaisivat lainansa takaisin. Olen mä itsekin joskus joutunut pankista ottamaan joustoluoton eikä olisi tullut mieleenkään kysellä lainaa keneltäkään kaverililtani. Varsinkaan sellaisilta, joilla on pienemmät tulot kuin mulla itselläni. Mutta ei itseäni suurituloisimmiltakaan. Pankit on olemassa sitä varten.  Niin ja luottokortit. 

Mikä pankki antaa rahaa lainaksi esim tänään.. Rahat meni ja nyt pitäisi päästä vaikkapa kotiin. Pankkilainat ja korot on remppoja tms varten. Kaverilta vipataan satanen tähän hetkeen, hätään. 

eri

No maksaa vaikka sillä Visa-kortilla. Ja missä helvetin kuusessa olet, jos tartvitset satasen päästäksesi kotiin? Ja luottokorttikin vedetty jo tapppiin?  Sitten on toki tollaseen talouden paskomiseen vielä olemassa pikavippifirmat.  Otat pikavipin, pääset kotiin ja kotiin päästyäsi maksat samantien sääströtililtäsi sen pikavipin pois. Ei ehdi kertyä pahemmin edes korkoja. Itseasiassa se satanen pitää olla jo lompakossakin ennenkuin lähtee yhtään minnekään, mistä kotiinpaluu maksaa satasen. Tai sitten ostaa sen paluulipun jo ennenkuin koko reissuun lähtee. 

Sinulle, joka vastasit jo kahdesti mun tän päiväiseen kommenttiini, niin ehdin lukea molemmat. Toiseen jo vastailinkin, mutta mikä lie Kostaja nyt keksi senkin poistaa ennenkuin ehdin edes painaa Lähetä-painiketta.  Mutta siis kiitos sanoistasi :)

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla suoraansanottuna menee fiilikset kaveruuteen, jos kuvioihin astuu jatkuva rahanpyytely. On ollut kokemusta, ettei rahoja makseta takaisin tai sitten vain, jos on itse hirveän aktiivinen pyytämään takaisin. Ja muutenkin, vaikka maksaisi takaisin, niin lainatut rahat ovat kuitenkin pois sen hetken budjetista.

Surkeeta taloudenpitoa tuokin, kun lainaa vaikkei siihen olisi varaa.

Sitä varten onkin pankit. Niistä lainataan eikä kavereilta. Mutta jotkut ovat sellaisia manipuloijia, että saavat kaverinsakin lainaamaan. Kehittelevät sydäntäsärkeviä stooreja. Näihin surkutarinoiden runoilijoihinhan törmää jo ihan kaikissa hyväntekeväisyyskeräyksissäkin. Yuntemattomiin ihmisiin ei ehkä ihan niin helposti sepitellyt tarinat uppoa kuin johonkin läheiseen. 

Mä lainaan rahaa, mutten mä tarinoita kuuntele. Jos ei tule sovittuna päivänä takasin, niin se oli siinä sitten. Ei häävi ystävyys alunperinkään. Jos maksaa takaisin, niin lainaan toistekin - ilman tarinoita. Ei kiinnosta.

No mä taas en lainaa edes sellaisille itseäni parempituloisille, jotka maksaisivat lainansa takaisin. Olen mä itsekin joskus joutunut pankista ottamaan joustoluoton eikä olisi tullut mieleenkään kysellä lainaa keneltäkään kaverililtani. Varsinkaan sellaisilta, joilla on pienemmät tulot kuin mulla itselläni. Mutta ei itseäni suurituloisimmiltakaan. Pankit on olemassa sitä varten.  Niin ja luottokortit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla suoraansanottuna menee fiilikset kaveruuteen, jos kuvioihin astuu jatkuva rahanpyytely. On ollut kokemusta, ettei rahoja makseta takaisin tai sitten vain, jos on itse hirveän aktiivinen pyytämään takaisin. Ja muutenkin, vaikka maksaisi takaisin, niin lainatut rahat ovat kuitenkin pois sen hetken budjetista.

Surkeeta taloudenpitoa tuokin, kun lainaa vaikkei siihen olisi varaa.

Sitä varten onkin pankit. Niistä lainataan eikä kavereilta. Mutta jotkut ovat sellaisia manipuloijia, että saavat kaverinsakin lainaamaan. Kehittelevät sydäntäsärkeviä stooreja. Näihin surkutarinoiden runoilijoihinhan törmää jo ihan kaikissa hyväntekeväisyyskeräyksissäkin. Yuntemattomiin ihmisiin ei ehkä ihan niin helposti sepitellyt tarinat uppoa kuin johonkin läheiseen.