Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat voi maksaa itse lapsenvahtinsa niin kuin on aina tehty. Ei se ole yhteiskunnan vastuulla maksaa sitä lapsenvahtia
Aina tehty? Aiemmin tosiaan isovanhemmat ovat voineet hoitaa ja lapsesta maksettu kotihoidontukea, kun lapsi ei ole kunnallisessa päivähoidossa, eli ei aina.
Edelleenhän näin voi tehdä, kotihoidontukea ei vain maksettaisi isovanhemman tilille vaan vanhemmille. Ei Kela sitä tiedä, kuka lasta todellisuudessa hoitaa. Mekin saimme kotihoidontukea, vaikka kävimme molemmat vanhemmat töissä ja tienasimme hyvin. Toinen lähti töihin, kun toinen tuli töistä, läpsystä vaihto.
Ei sitä koskaan ole isovanhemman tilille maksettu. Ja toki saa kotihoidontukea teidän tilanteessa, tuolloin tulee kyseeseen sitten se ihmisen moraali. Me emme olisi edes harkinneet kotihoidontuen nostoa tossa tilanteessa.
Mikä moraali? Kotihoitodontukeahan maksetaan - tai en nykyisin toki tiedä - jos lapsi ei ole kunnallisessa päivähoidossa. Tuolla ketjussa aiemmin oli jo tästä, että kyllä työssäkäyväkin voi saada kotihoidontukea, kunhan lapsi ei ole kunnallisessa päivähoidossa.
Juu, niin tehdään ja kuuluukin. Mutta, jos toinen vanhempi on lapsen kanssa toisen ollessa töissä, ei se ole sitä, että joku hoitaa lasta. Tuossa tapauksessa kotihoidontuen nostaminen on epäeettistä. Jos ihmiset nostaisivat tukia vain oikeasti tarpeeseen, niitä ei tarvitsisi leikata niin paljoa. Hyväpalkkaisissa töissä käyvien ei pitäisi nostaa lapsilisää, ei kotihoidontukea eikä (kuten eräät somettajat) asumistukea.
Ei se ole sen epäeettisempää kuin se, että ylipäätään hankkiutuu raskaaksi. Voihan ne kaikki neuvolapalvelut, sikiöseulonnat, äitiyslomat sun muutkin maksaa itse. Tai miksi työntekijälle pitäisi maksaa mitään sairauspäivärahaa (joko työntekijälle tai työnantajalle), jos se sairaslomalla olevan puolisokin pystyy palkallallaan elättämään? Tai miksi hyvätuloinen ei maksa oman lapsensa kouluruokia, oppikirjoja yms itse? Eikös sekin ole epäeettistä, että hyvätuloisen lapsi saa ilmaisen kouluruuan siinä missä köyhänkin lapsi, vaikka vanhemmillaan olisi varaa maksaa se kouluruoka?
Meistä jokainen hultyt noista. Kaikki mitä erikseen haetaan, todellakin pitäisi hakea vain tarpeeseen. Mitä hyödyttää nostaa kotihoidontukea se muutama satanen, jos tulot on hyvät? Tuollainen ” otan kun tarjotaan”-ajattelu on syöpä.
Mutta jotkut hyötyy enemmän kuin toiset. Joillain olisi varaa kustantaa nuo kaikki itsekin, mutta silti haluavat sen saman kuin nekin, joilla ei ole varaa itse kustantaa. Sainoit, että tuollainen "otan kun tarjotaan" - ajattelu on syöpä. Pitäisikö palata takaisin aikaan, jolloin vain kansakoulu oli maksuton ja oppikoulussa olisi niin lukukausimaksut, maksullinen ruoka kuin vanhempien omasta pussistaan maksamat koulukirjat ja muutkin koulutarvikkeet? Jopa opettajan koulussa ottamista monisteista tuli erillinen maksu vanhemmille? Jos jäisit työttömäksi, kehtaisitko hakea ansiosidonnaista, vaikka puolisosi tuloille tai vaikka säästöilläsi ja sijoituksillasi pärjäisit itsekin? Veikkaan, että kehtaisit etkä yhtään pitäisi sitä ansiosidonnaisen hakemista epäeettisenä.
Mutta joo, sinällään ymmärrän kyllä ajatuksesi. Tämä yhteiskunta säästäisi kyllä tosi paljon, jos ihan kaikki yhteiskunnan tarjoama palvelu laitettaisiin tulosidonnaiseksi.Itseasiassa en usko että hakisin yleistukea tossakaan tilanteessa. Toki en koskaan voisi jäädä työttömäksi, joten tää on nyt vain mutu-ajatus.
No mä hypäsin pois oravanpyörästä 11 kk ennen alinta eläkeikääni. Olisin ollut oikeutettu ansiosidonnaiseen, mutta en hakenut sitä. Olisin ollut siihen oikeutettu, mutta koska en sitä elääkseni tarvinnut, jätin hakematta. Elelin säästöillläni. Vasta sitten eäkettä hain. Tosin olisin pärjännyt jonkin aikaa vielä ilman sitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, paitsi omaisuuteni olen jo osin jakanut lapsille. Loput on testamentattu. En oikein tajua tätä kuolinsiivousta; perilliset voivat palkata jonkun siivomaaan/tyhjentämään asunnon, kun ovat ottaneet haluamansa.
N69
Se on turvallisuusriski jos on liikaa tavaraa, pinoja ja kasoja jotka voi kaatua päälle tai joihin voi vanhana kompastua ja mennä lonkka. Kuolinsiivouksella valmistaudutaan omaan vanhenemiseen, siihen että jos tulee vakava sairaus vaikka viisikymppisenä, eikä sitten olekaan enää voimia siivota sitä kaikkea mikä siihen mennessä on nurkkiin kertynyt. Ja on se ikävä perillisille kun tärkeät paperit perukirjaa varten on jossain metrien korkuisten paperisäläpinojen seassa, samoin tärkeät arvokkaat esineet ties missä jotka haluaisi pitää. Ja kyllä se asunon tyhjennys turhasta paskasta maksaa aika paljon, eri asia on jos on talo täynnä arvokasta antiikkia, ja jotain muumimukeja joissa on tarrat kiinni, kyllä niille nopeasti ottaja löytyy.
No hyvänen aika, tuommoinen kuuluu jo hoitolaan ja edunvalvonnan piiriin.
Itse asun normaalissa ihmisasumuksessa, missä ei ole tavaravuoria ja kaatuilevia pinoja. Kuulostaa kauhealta.
Olen välillä lyhytaikaisvuokrannut kotiani tiettyjen musiikkitapahtumien aikaan. Vieraat olleet nuoria aikuisia ja kehuneet kotiani viihtyisäksi.
N70
Kyllä se on ollut varsinkin sota-ajat eläneillä hyvin yleistä, että kaikki tavara tuntuu tarpeelliselta, ja niitä voi vielä tarvita, kun ovat eläneet ajan kun kaikkea oikeasti tarvittiin kun sodan aikana ja sen jälkeen ei ollut mitään saatavilla. Ja kun tavaraa vaan kertyy, ja voimat vähenee siivousta ajatellen, on tilanne huono, jos ei satu olemaan lapsia jotka tulevat siivoamaan ja turvaamaan vanhempansa elämää omassa kodissaan.
Puhut nyt meidän 7-kymppisten vanhemmista, joista suurin osa jo vaihtanut hiippakuntaa. Ne kaiken-varalta-kaiken-säilövät jugurttipurkkien pesijät eivät enää ole keskuudessamme. Sotavuodet olivat 1939-1945.
No me just 71v siskoni kanssa tyhjennetään yhden elokuussa edesmenneen kämppää, jonka keittiön kaapista löytyi pestyjä jugurttipurkkeja ja vaatekomerosta laatikoita, joissa on kaikki vanhat pankkikirjat jo 1960-luvulta lähtien sekä ikivanhoja veroilmoituksia, tiliotteita ja ties mitä. Jumalaton määrä erilaisia pöytäliinoja. Laatikkokaupalla erilaisia johtoja ja latureita. Laitteisiin, joita heillä ei ole varmaan yli kymmeneen vuoteen enää edes ollut. Keikenlaista "tätä voi vielä tarvita" -tavaraa. Mun siskoni nyt sitten kantaa sieltä kaikenlaista tavaraa omaan kotiinsa, vaikka sillä on vielä kodisssaan edelleenkin 35 vuotta sitten kuolleen miehensä tavarat. En tajua, mihin se aikoo omassa kämpässään kaiken vanhempieni asunnosta haalimansa tavaran laittaa, kun ei se pääse eroon edes niistä omistakaan vanhoista tavaroista. Mutta toisaalta asia ei kuulukaan mulle.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tulevaisuudessa olisi hyvä tehdä jo 20-25 -vuotiaana. Jos edessä ovat ne paljon puhutut ruuhkavuodet ja eläkeikä nostetaan 70 tai jopa 74 vuoteen, ei myöhemmin ehkä ole enää aikaa.
Mun mielestä joka kymmenes vuosi olisi ihan hyvä tehdä omassa kodissaan "kymmenvuosisiivous" ja heittää pois kaikki se, mitä ei enää tarvitse. Ei edes kertyisi mitään sellaista, minkä aika meni jo.
Pitäisi muuttaa tasaisin väliajoin, niin tulisi tehtyä ihan pakostakin.
Ei tuokaan aina auta, jos joka kerta muutat isompaan asuntoon. Kaikki mahtuu siihen uuteen kämppäänkin. Ja lisäksi riippuu siitä muuttajastakin. Mun vanhemmat muutti 1995 pienempään asuntoon. Edellinen asunto oli 6h+k, uusi asunto 3h+k. Nyt kun siellä sitten käydään isän nkin kuoltua jäämistöä karsimassa, niin löytyy kaikki vanhat pankkikrjatkin jo 1960-luvulta. Kaikki vuoden 1980-luvun veroilmoitukset. Ja paljon paljon muuta.
Joku ketjussa kirjoitti, että palkkaa vaan jonkun tyhjentämään koko huushollin. Näin mäkin aikoinaan ajattelin vanhempieni asunnon kohdalla. Että ensin käytäisiin me lapset hakemassa sieltä se, mitä me halutaan, ja sitten lapsenlapset hakisivat sen, mitä haluavat. Ja sen jälkeen joku firma heivaamaan kaiken lopun sieltä pois. Mulla olisi mennyt siellä ehkä korkeintaan 15 minuuttia, mutta siskoni taas on samanlainen käpistelijä kuin vanhempani. Ollaan saatu tästä jo pariin otteeseen kunnon riitakin siskoni kanssa aikaiseksi. Mä olen käynyt siellä siskoni kanssa katsomassa joitain tavaroita tyyliin sulle vai mulle, mutta mulla menee hermot, kun istun siellä tuntikausia odottamassa, kun siskoni lukee jotain vanhoja kirjeitä, katselemassa vanhoja valokuvia tms ja miettii, haluaisko hän ne. Mun mielestä niitä ei tarvitsisi jäädä sinne tutkiskelemaan vaan keskittyä niihin tavaroihin, jotka me heti tiedetään, haluaako ehkä jompikumpi vai ei missään tapauksessa. Sen verran viimeisen riidan jälkeen päästiin sopuun, että siskoni saa siellä nyt ihan kaikessa rauhassa tuumailla kaikkea ja sen, mitä päättää jättää vanhempieni asuntoon, mä käyn sitten yksinkertaisesti vaan kippaamassa loput jätesäkkeihin ja heitän roskikseen. Tai jos on jotain painavampaa tavaraa, niin niille tilataan se kuljetusfirma.Ne kirjeet ja valokuvat on juuri niitä tärkeitä jälkipolville, historiaa. Joten sinun siskosi on ihan oikeassa. Mistä teidän lapset ja lapsenlapset aikoinaan kun suvun historia alkaa kiinnostamaan saa tietoa, kun sinä olet kipannut kaiken kaatopaikalle?
Niin, ne on tärkeitä mun siskolleni, mutta ei minulle. Ei siskoni tarvitse niitä kaikkia käydä isän asunnossa läpi silloin, kun haluaa mun olevan paikalla. Voi joko kantaa omaan kotiinsa ja katsoa niitä sitten siellä tai vaihtoehtoisesti jatkaa tavaroiden "sulle vai mulle" -karsimista ja tulla sitten joskus myöhemmin isäni asuntoon niitä katselemaan. Mutta tämän siskoni on nyt muutaman aika pahankin riidan jälkeen hyväksynyt, että hän ei tarvitse minua sinne katselemaan, kuinka hän lukee jotain kirjeitä tai katsoo valokuva-albumeja. En mä vaadi, että ne kipataan kaatopaikalle vaan sitä, että mun ei tarvitse olla siellä tuhlaamassa omaa aikaani katsellen, kun siskoni tutkii niitä. Omat lapseni ovat jo keski-ikäisiä ja jos heitä nyt kauheesti kiinnostaisi noi kaikki kirjeet ja valokuvat, niin he voisaivat ihan itsekin mennä sinne niitä hakemaan. Mä en kuitenkaan tule ottamaan sieltä ensimmäistäkään kirjettä tai valokuvaa, joten mun on turha tuhlata aikaani siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, paitsi omaisuuteni olen jo osin jakanut lapsille. Loput on testamentattu. En oikein tajua tätä kuolinsiivousta; perilliset voivat palkata jonkun siivomaaan/tyhjentämään asunnon, kun ovat ottaneet haluamansa.
N69
Se on turvallisuusriski jos on liikaa tavaraa, pinoja ja kasoja jotka voi kaatua päälle tai joihin voi vanhana kompastua ja mennä lonkka. Kuolinsiivouksella valmistaudutaan omaan vanhenemiseen, siihen että jos tulee vakava sairaus vaikka viisikymppisenä, eikä sitten olekaan enää voimia siivota sitä kaikkea mikä siihen mennessä on nurkkiin kertynyt. Ja on se ikävä perillisille kun tärkeät paperit perukirjaa varten on jossain metrien korkuisten paperisäläpinojen seassa, samoin tärkeät arvokkaat esineet ties missä jotka haluaisi pitää. Ja kyllä se asunon tyhjennys turhasta paskasta maksaa aika paljon, eri asia on jos on talo täynnä arvokasta antiikkia, ja jotain muumimukeja joissa on tarrat kiinni, kyllä niille nopeasti ottaja löytyy.
No hyvänen aika, tuommoinen kuuluu jo hoitolaan ja edunvalvonnan piiriin.
Itse asun normaalissa ihmisasumuksessa, missä ei ole tavaravuoria ja kaatuilevia pinoja. Kuulostaa kauhealta.
Olen välillä lyhytaikaisvuokrannut kotiani tiettyjen musiikkitapahtumien aikaan. Vieraat olleet nuoria aikuisia ja kehuneet kotiani viihtyisäksi.
N70
No mutta sähän et mitään kuolinsiivousta edes tarvitse. Kun isäni liikuntakyky katosi lähes kokonaan, niin ei hän enää silloin itse pystynyt siirtelemään sänkyään yläkerran makkarista alakertaan olohuoneeseen ja heivaamaan olohuoneesta sohvaa ja muitakin tarpeettomiksi jo aikaa sitten käyneitä huonekaluja pois, jotta sängyn sai siihen tilalle ja olohuoneeseen niiin paljon vapaata lattiatilaa, että pystyi edes portatiivilla käymään. Tai heittämään kaikkia tasoilla olevia kehyksissä olevia valokuvia ja koriste-esineitä pois, jotta niiden päälle sai sitten laitettua lääkepurkit, vesipullot yms. Isän - ja siis aiemmin äidin - kohdalla ongelmana oli myös se, että kun kaikki kaapit oli täynnä mitä lie jonninjoutavaa, niin sitten niitä 24 pullon vichy-pakkauksia, vessapaperipakkauksia yms joutuikin säilyttämään lattioilla. Kaappeihin kun ei mahtunut.
Ehkä termin "kuolinsiivous" tilalla pitäisikin käyttää ihan jotain muuta termiä? Vaikka "kuinka varaudun asunnossani pärjäämiseen ja asuntoni siivoamiseen sitten, kun en pysty enää nousemaan keittiötikkaille tai kyykistymään tai kuljen jo kyynärsauvojen, rolllaattorin tai pyörätuolin kanssa" -siivous.
Ja mitenkään ei ole mahdollista, että sairastuisit tai vammautuisit niin, että et olisikaan enää työkykyinen, mutta sairaspäiviesi jälkeen Kelan asiantuntijalääkärit suuressa viisaudessaan katsoisivat, että kyllähän sä ihan työkykyinen olet, joten työkyvyttömyyseläkkeellekään et pääsisi? Mutta joo, lienet aika lähellä jo sitä kuuskymppisen ikää, jos saikkupäiväsi riittäisivät eläkkeelle asti.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/