Reipas ja tunnollinen lammas

Iltapäivää nasut ja epänasut! Tämä päivä menikin vähän eri tavalla kuin olin eilen suunnitellut. Tosin ei tämä mitenkään yllättänyt. Odotettavissa oleva asia. Apteekkireissun sijasta hyppäsinkin taksiin ja sillä Peijakseen. Kotihoito oli kolmen aikaan yöllä löytänyt isän kotoa tajuttomana ja soittanut lanssin. Päivystyksessä oli todettu keuhkokuume ja nyt sitten, kun siellä olin paikan päällä, lääkäri tuli kertomaan, että löytyi myös sepsis eli verenmyrkytys. Lääkäri oli jo aamulla sanonut mun siskolleni, että isä tuskin tuosta enää toipuu, joten kannattaa tulla katsomaan nyt. Kun pääsin sinne asti ja silitin isän otsaa sanoen, että Lammas tässä, niin ihan kuin isä olisi jotenkin vielä kuullut ja ymmärtänyt, mitä sanoin. Ehkä kuuli ja ymmärsi tai sitten oli vai jokin refleksi otsan kosketukseen. Muutama tunti siellä meni, mutta koska kyseessä ei ole mikään saattohoitopaikka, niin vierailijoitakaan ei saa olla kovin paljon samaan aikaan, joten tulin kotiin, jotta muun suvun kanssa voitiin  vaihtaa paikkaa. Jos isä nyt tuosta jollain ihmeen tavalla vielä toipuisi, niin kotikuntoinen se ei tule koskaan enää olemaan. Siis edes kotihoidon turvin. Tajuttomuus on ehkä nyt oikeastaan aika hyvä juttu. Jospa se jo elämän rajamailla  juttelee 2 vuotta sitten kuolleen äitini kanssa? 

Mitä taas tulee puutarhanhoitoon, niin mun isälle se oli aina tosi paljon iloa tuottava asia. Tässä isossa rivitaloyhtiössä kenenkään piha ei ole koskaan ollut niin kukkaloistossa kuin mun vanhempieni piha. On monenlaista ruusua, liljaa, tulppaania, pionia  ja vaikka mitä monivuotista ja lisäksi joka kesä ruukuissa valtavat määrät kesäkukkia. Ei pidä väheksyä puutarhanhoidon merkitystä ihmisen elämään. Mulla itselläni on viherpeukalo keskellä kämmentä ja olen sekä huonekasvien että puutarhakasvien sarjamurhaaja. Ehkä nyt eläpäivillä pitäisi alkaa perehtyä asiaan?

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä ketju, eikä ainuttakaan järkevää perustelua miksi opiskelijan pitäisi asua mahdollisimman epämukavasti.

Jotkut tuntuvat keksivän kaikenlaisia kauhutarinoita ja urbaaneja legendoja soluasumista. Samalla tavalla täällä haukutaan tavallista kerrostalossa asumista aivan kuin suurin osa naapureista olisivat jotain sekopäisiä huumehörhöjä, jotka särkevät ja sotkevat kaikki paikat.

Toivoisin, että omat kokemukseni olisivat urbaanilegendaa tai keksittyjä kauhutarinoita. Mutta ikävä kyllä minun silloin jo edesmenneeltä kummilta lahjaksi saamani astiat menivät palasiksi bileissä missä en ollut edes paikalla. Toisissa bileissä, joiden aikana en myöskään ollut kotona, joku keksi kusta vedenkeittimeeni. Kämppäkaveri ei korvannut näistä "vahingoista" senttiäkään.

No kyynel. 

Niinpä. Siis mitään tuollaista ei tapahdu koskaan missään kellekään muualla kuin soluasunnossa. 

Missä muualla voisi käydä niin että joku tuntematon kusee kotonani vedenkeittimeeni bileissä, mitä en ole itse järjestänyt?

No vaikkapa teinisi kavereiden toimesta. Anteeksi nyt, mutta jos tuo on kovinkin iso asia, niin trailienssisi on melko huono. 

Minulla ei ole teinejä. Ja jos olisi, niin tuollaisen tempun jälkeen kaverit eivät olisi enää meille tervetulleita. Ja anteeksi nyt, mutta ilkivalta on aika iso asia, vaikka se ilmeisesti toisten mielestä on hyvinkin hauskaa.

No niin on, mutta onhan tuo nyt aikamoista draamailua keskustelussa, jossa puhutaan  aika isoista asioista ja montaa ihmistä koskevasta järkeistämisestä maailmassa, jossa on aika paljon isompiakin asioita kuin tuo. Ei ole kovaa niin, mutta oikeasti ei kovinkaan hyvä argumentti siihen että onko soluasuminen ok. 

Sinun keittiöösi saa ilmeisesti tulla joku särkemään astioita ja pistämään muutakin palasiksi! Ei haittaa, pikku juttuhan se on! 

Voi sua. Eiköhän sulle löydy joku vertaistukiryhmä, jos tarvitset. Nyt keskustellaan ihan eri tasolla kuin sinun ikävistä kokemuksistasi. 

Minun astioitani ei solussa asuessani särjetty, silloin maailma oli kuitenkin vielä vähän toisenlainen! En ymmärrä vain sitä, että joku hyväksyy ilkivallan joka kohdistuu toisen omaisuuteen! Opiskelijoilla ei raha kasva puussa vaikka jotkut niin luulevat! 

Missä hyväksyttiin? 

Täällä jonkun mielestä se astioiden särkeminen oli pikku juttu! Get over it! 

Hän sanoi sen olevan tässä kontekstissa pieni asia, epärelavantti ja turha. Jos keskustelisimme ikävistä asioista koskien eikottuja asioita, tilanne olisi ihan erilainen. Toki siinäkin keskustelussa varmaati ikävämpiäkin ihmiset ovat kokeneet. 

Mulla kerran mun puoliso tiputti häälahjalasin. Ei siis kannata mennä naimisiin, asua puolison kanssa eikä ainakaan käyttää laseja! Pitäisi olla joku laki näihin. 

Vanhempasiko päättivät, kenen kanssa menet naimisiin? Vai valitsitko puolisosi itse?

Vanhemmatko opiskelijan asumisen järjestää tai päättää? Ja miten tämä nyt astioihin liittyy?

Mä en niinkään puhunut vain astioista. Mä puhuin siitä, että on aivan  eri asia asua sellaisen kanssa, jonka itse on valinnut asuinkumppanikseen. Soluasunnoissa joku muu kuin sinä itse päätät, millaista sakkia ne sun kämppiksesi ovat. Jos ne kämppiksensä saisikin valita itse, tilanne olisi ihan toinen. Mä asun isossa asunnossa kissani kanssa ja olen oikein tyytyväinen. Mulla on ylimääräisiä makuuhuoneita. Mutta en mä ihan ketä tahansa randomia tänne majoittaisi alivuokralaiseksikaan. On muutama itseäni nuorempi, joille voisin tarjota asuinpaikan. Mutta olen tuntenut heidät jo vuosia ja tiedän, että tulisin heidän kanssaan toimeen ja he mun kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on jo koulutus ja omalta alalta vuosien työkokemus, niin kynnys on korkea, että heittäisi kaiken huolella rakentamansa romukoppaan ja lähtisi uudelleen nollasta. 

Miksi niin edes pitäisi tehdä? Sehän olisi sekä inhimillisten että yhteiskunnan resurssien haaskaamista. 

Siis täh? Mitenkä se on haaskausta jos oman alan töitä ei saa et tekee toisen alan töitä? Hassu ajatus. Juuri sehän on vikana et insinööri mieluiten on Vauvapalstalla kuin tekisi jotain muuta hommaa. vaikka ommoo hommoo!

Olen sun kanssasi sekä samaa että eri mieltä. Moni työnantaja arvostaa sitä, että CV:ssä ei ole aukkoja. Parempi siis insinöörin olla vaikka kaupan kassalla kuin kotona pyörittelemässä peukaloitaan. Mutta vain tilapäisesti. Jos siellä kaupan kassalla on ollut jo vuosia, niin ei kukaan sitä insinööriä enää oman alansa hommiin palkkaa. Jotta palkkaisi, insinöörin pitää pystyä työnhakutilanteessa todistamaan työnantajalle, että kaupankassan hommista huolimatta on koko ajan ylläpitänyt ja kehittänyt omaa osaamistaan. Suorittanut vaikka avoimesssa yliopistossa lisää kursseja, kirjoittanut tutkielmia ja esseitä alan uusimmista jutuista  tai kehitellyt kotona jonkun uuden jutun ja siitä prototyypin. Mun isä oli aikoinaan varsinainen Pelle Peloton ja vaikka koskaan ei työtön ollutkaan, niin ainahan se vapaa-ajallaan kotona kehitteli jotain työhönsä liittyvää. Vain pitkäperjantaina ja joulupäivänä se oli vaan perheen kanssa. Toisaalta isä oli aikoinaan opiskellut alalle, joka oli sen intohimo. En siis nyt tällä tarkoita, että jokaisen pitäisi käyttää kaikki vapaa-aikansa oman uransa edistämiseen ja kaikenlaisen uuden tutkimiseen ja kehittämiseen, mutta jos menee johonkin muuhun työhön kuin omalle alalleen ja silti haluaisi vielä päästä takaisin omalle alalle, niin osaamistaan pitää koko ajan kehittää. 

En tiedä, mitä tarkoitit tuolla "ommoo hommoo". Jos tuota, mitä edellä kirjoitin, niin ok. Jos taas tarkoitit jotain omaa yrittäjähommaa (edes kevytyrittäjyyttä) , niin Suomessa on kyllä aika nihkeetä yrittää työttömän tienata yhtikäs mitään ylimääräistä yrittäjänä. Sen "ommoo hommoon" tuottavat tulot voi olla pienempi kuin työttömyysraha, mutta silti menetät koko työttömyyspäivärahan, kun katsotaan, että oletkin yrittäjä. Erittäin riskaabelia hommaa ellei sulla sitten ole sellainen kuningasidea, jota kukaan muu ei ole vielä keksinyt. 

Mä olen onneksi jo eläkkeellä, mutta jos olisin edelleen työikäinen insinööri, alkaisin todella, todella paljon perehtyä robotiikkaan ja  tekoälyyn ja niiden suomiin mahdollisuuksiin. On totta, että miljoonat muutkin tällä planeetalla  perehtyy koko ajan eli kilpailu tulee jatkossakin olemaan kovaa. Mutta jos olisin vain insinööri kaupan kassalla eikä muuta, tipahtaisin kyllä nopeasti kyydistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulu nykypäivään mitkään solut, paitsi jossain kehitysmaissa kuten Yhdysvallat.

Niin, nykypäivään kuuluu se, että opiskelijat ovat yksinäisiä ja masentuneita. Ei me mitään vanhanaikaista sosiaalista meininkiä kaivata.

Sosiaaliset suhteet muodostetaan ihan muiden kuin sattumanvaraisesti valittujen kämppisten kanssa.

Et vissiin juuri ole opiskellut tai töissä käynyt 😂

Ja mitähän tämä on tarkoittavinaan?

No sitä, että jos rajoitat piirisi niin että et tuntemattomien kanssa voi sitä tehdä, et varmaankaan voi työskennellä tai opiskellakaan. Heitä kun et voi valita. Etkä siellä yksiössäsikään naapureitasi voi valita. 

En jaa asuntoani kenenkään kollegani kanssa! Minun ei tarvitse katsella hänen puolisoaan, seurustelukumppaniaan, ystäviään, baarihoitojaan ym.kotonani! Olen hänen kanssaan tekemisissä vain ja ainoastaan työpaikalla! Ymmärrätkö! 

Mitä sä huuat? Sä puhut nyt ihan eri asiasta kuin mistä oli puhe. 

En puhu eri asiasta! Työpaikalla kanssakäyminen rajoittuu työntekoon! Solunaapurin kanssa joutuu usein jakamaan muitakin elämään kuuluvia asioita! Ymmärrätkö? 

Työkavereiden kanssa tosiaan harvemmin tarvitsee jakaa suihkuvuoroja tai jääkaappia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulu nykypäivään mitkään solut, paitsi jossain kehitysmaissa kuten Yhdysvallat.

Niin, nykypäivään kuuluu se, että opiskelijat ovat yksinäisiä ja masentuneita. Ei me mitään vanhanaikaista sosiaalista meininkiä kaivata.

Sosiaaliset suhteet muodostetaan ihan muiden kuin sattumanvaraisesti valittujen kämppisten kanssa.

Et vissiin juuri ole opiskellut tai töissä käynyt 😂

Ja mitähän tämä on tarkoittavinaan?

No sitä, että jos rajoitat piirisi niin että et tuntemattomien kanssa voi sitä tehdä, et varmaankaan voi työskennellä tai opiskellakaan. Heitä kun et voi valita. Etkä siellä yksiössäsikään naapureitasi voi valita. 

Työskentely ja muu kanssakäyminen on ihan eri asia kuin asunnon jakaminen ja edelleenkään se yksiönaapuri ei sotke minun keittiötäni eikä syö minun ruokiani! 

Samaa mieltä. Työkavereiden kanssa on tekemisissä vain sen työpäivän ajan - ja pääasiassa vain työasioissa -  ja sen jälkeen saa mennä kotiin. Opiskelukavereiden kanssa sen koulupäivän. On opiskelijan oma valinta, haluaako olla opiskelukavereiden kanssa tekemisissä myös vapaa-ajalla eli osallistua erilaisiin opiskelijarientoihin. Ei ole pakko vaan voi mennä tapaamaan muita kavereitaan. Tai mennä vain kotiin lukemaan tenttiin tms. 

Kirjoitin jo aiemmin, että ennen sentään kirjastoissa saattoi hiljaisuudessa keskittyä koulutehtäviin ja opiskeluun, mutta nykyisin kirjastotkin ovat jotain kohtaamispaikkoja, "olohuoneita"  ja mölytä saa miten paljon vaan haluaa. Koita sellaisessa nyt sitten keskittyä. 

Tiimityötaidot kyllä kehittyvät ihan opiskellessakin, kun monia asioita tehdään nykyisin ryhmätyönä. En tosin tiedä, miten nykypäivänä tarkistetaan, että työ on tosiaan tehty ryhmänä eikä vain yhden tai kahden tekemänä ja muiden nimi vaan laitetaan mukaan. Olen opiskellut viimeksi vuosituhannen vaihteessa ja aika usein kävi niin, että minä tein koko homman ja muiden nimet vaan mukaan. Mulla oli yksinhuoltajana 2 alakouluikäistä lasta, iso koira, 2 kissaa ja 2 hamsteria sekä työpaikka, niin ei ollut aikaa eikä kiinnostusta vitkutella milloin milläkin verukkeella. Halusin valmistua nopeasti ja oli jo 20 vuotta työelämää takanakin.