Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakin huolestuttavaa, jos ei enää kestetä mitään erilaista ystävyyssuhteissa. Usein nämä ovat näitä milleniaaleja. Ihmiset ovat heille pelinappuloita, eivät ystäviä. Kaikkialla huudetaan omien rajojen laittoa suvaitsevaisuuden sijaan.

Tuo suvaitsevaisuus tässä ajassa onkin niin erikoista. Samaan aikaan huudetaan vähemmistöjen oikeuksista ja suvaitaan ihan kaikkea marginaaliryhmiltä. Tavallinen kaverisuhde onkin ongelmajätettä, jota ei suvaita hetkeäkään...

Jos sinusta vähemmistöillä ei pitäisi olla samoja oikeuksia kuin muilla, ei ihme että ystävyytesi on ongelmajätettä.

Olen eri, mutta "suvaitaan ihan kaikkea marginaaliryhmiltä" on vähän eri kuin "samat oikeudet kuin muilla". Aiheen vierestä, mutta tällainen näpäyttely ja tahallinen väärinymmärtäminen varmasti tekee ystävyyssuhteistakin nykyään vaikeampaa. Muiden sanoista haetaan jatkuvasti piilomerkityksiä ja virheitä.

Minusta kyse on perustanlaatuisesta erosta konservatiivisen aivon ja liberaalin aivon välillä. Konservatiiveillä on taipumus narsistisiin piirteisiin jolloin pyritään kontrolloimaan muita ja miten nämä saavat elää. Mottona ihmisillä on täysi vapaus elää juuri niin kuin minä määrään. Liberaali ihmettelee miten konservatiivi ei ymmärrä että todellista vapautta on että kaikki saavat elää juuri niin kuin haluavat silloin kun eivät vahingoita muita. Saavat olla juuri niin hölmöjä tai omituisia tai erilaisia kuin haluavat. Liberaali aivo kääntää mt-ongelmat sisäänpäin ja kärsii masennuksesta.

Muistelin juuri aikoja, kun kirjoitin julkisesti facebookiin että tarvitsen printteriä, onko jollakin tutulla. Ja aina näihin löytyi joku, jolla oli mitä tarvitsin, eikä se kuormittanut ketään. Oikeistolaisilla taas on ajatus, että kaikki pitää omistaa ja perseverellä ostaa kaikki mahdollinen, tuottaen maailmaan järkyttäviä määriä ylimääräistä paskaa, eikä tällaista yhteistaloutta voi olla. Kaikilla pitää olla oma printteri. Jne. 

Enpä yleistäisi.  Mulla ja  siskollani on aika paljon sellaisia tavaroita,  jotka toinen omistaa ja toinen sitten tarvitessaan lainaa.  Oleellista mun mielestä lainaamisessa on se, voiko luottaa, että se lainattu tavara palautuu takaisin ja vieläpä samassa kunnossa kuin mitä oli ennen lainaamista. Tai  mikäli se lainatessa meneekin rikki,  lainaaja joko korjauttaa sen tai ostaa uuden tilalle.  Tuttuihin ihmisiin yleensä voi luottaa,  mutta tuntemattomiin ei välttämättä.  Ei tällä ole mitään tekemistä sen kanssa,  mitä puoluetta äänestää. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvin on saanut kananmunia paikallisesta City-Marketista, ei mitään ongelmaa.

Samoin myös lähellä olevasta pienestä K-marketista 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ystävien kanssa ei tarvitse setviä ristiriitoja. Puoliso on eri juttu. Jos ystävän kanssa menee sukset ristiin, en tarvitse sellaista ihmistä elämääni eikä hänkään minua. Energianhukkaa.

Riippuu varmasti siitä, millaisista ristiriidoista on kyse, kuinka vaikeaa niiden selvittäminen olisi yms. Joku voi dumpata pitkäaikaisen ystävän jonkun naurettavan pikkuasian tähden, kun taas toinen koittaa hammasta purren sietää mitä tahansa. Jossain menee raja, mutta missä?

Mun mielestä jokainen määrittelee rajansa itse.  Ja se raja voi riippua ihan sen hetkisestä tilanteestakin.  Siis jos on omassakin elämässä jotain vastoinkäymisiä tai vaikka samaan aikaan  useampikin ystävä, jotka tarvitsevat tukea ja kuuntelijaa.  Mulla oli parisen vuotta tilanne,  että kotona oli vesivahinko ja mä olin 8 viikkoa kissan ja koiran kanssa siskoni luona evakossa.  Nukuin patjalla siskoni yhden huoneen lattialla.  Samaan aikaan muistisairas karkaileva äiti naapurissa ja kaksi hyvää ystävääni sairaalassa.  Jos jonkun muun kanssa olisi silloin tullut jokin ristiriita,  niin valitettavasti olisin todennäköisesti dumpannut sen.  En yksinkertaisesti olisi jaksanut alkaa vielä jotain ristiriitaa selvittämään.  Onneksi sellaista ristiriitaa ei tullut. 

Olisitko siis todella dumpannut kaverisi suht pienenkin ristiriidan takia vai todennut, että voidaan selvitellä tilannetta sitten kun oma elämäntilanne tästä helpottaa? 

En tietenkään,  jos tälle olisi riittänyt,  että ristiriita selvitetään joskus hamassa tulevaisuudessa.  Mutta jos olisi esimerkiksi alkanut tivaamaan, että no milloin sitten selvitetään asia,  olisin dumpannut.  Ei mulla ole mitään kristallipalloa,  josta olisin nähnyt,  milloin me päästään takaisin kotiin,  milloin ystäväni pääsevät sairaalasta ja milloin äitini kuolee.  

Kenelläkään ei ole kristallipalloa, sehän on selvää. Mielestäni kuulostaa kuitenkin siltä, ettet olisi dumpannut ystävääsi minkään suht pienen ristiriidan takia vaan siksi, ettei ystävä olisi hyväksynyt sitä ettet pysty poikkeuksellisen kuormittavassa elämäntilanteessa venymään kaikkeen. 

Olet aivan oikeassa.  

Olen elämäni aikana tutustunut sellaisiinkin ihmisiin,  jotka olettavat,  että heidän elämänsä top 1 asia olisi myös mun top  1 asia.  Ikäänkuin asettaisin ne omat top 1 - 10 asiaa sivuun ja nostaisin hänen asiansa ensimmäisellä sijalle.  Ymmärrän sen,  että oma tärkeä asia on itselle tärkeä,  mutta ei voi olettaa,  että se on toisellekin.  Pitää hyväksyä,  että toisella on tärkeämpiäkin asioita sekä muitakin ihmissuhteita.  Yksi syy siihen,  miksi en ystävysty nopeasti.  Haluan ensin tutustua rauhassa ja siten selvittää,  kuuluuko tämä ihminen niihin,  jotka haluavat päästä toisen elämänsä  "kalifiksi kalifin paikalle". Jos kuuluu,  niin ystävyyttä ei synny. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ystävien kanssa ei tarvitse setviä ristiriitoja. Puoliso on eri juttu. Jos ystävän kanssa menee sukset ristiin, en tarvitse sellaista ihmistä elämääni eikä hänkään minua. Energianhukkaa.

Riippuu varmasti siitä, millaisista ristiriidoista on kyse, kuinka vaikeaa niiden selvittäminen olisi yms. Joku voi dumpata pitkäaikaisen ystävän jonkun naurettavan pikkuasian tähden, kun taas toinen koittaa hammasta purren sietää mitä tahansa. Jossain menee raja, mutta missä?

Mun mielestä jokainen määrittelee rajansa itse.  Ja se raja voi riippua ihan sen hetkisestä tilanteestakin.  Siis jos on omassakin elämässä jotain vastoinkäymisiä tai vaikka samaan aikaan  useampikin ystävä, jotka tarvitsevat tukea ja kuuntelijaa.  Mulla oli parisen vuotta tilanne,  että kotona oli vesivahinko ja mä olin 8 viikkoa kissan ja koiran kanssa siskoni luona evakossa.  Nukuin patjalla siskoni yhden huoneen lattialla.  Samaan aikaan muistisairas karkaileva äiti naapurissa ja kaksi hyvää ystävääni sairaalassa.  Jos jonkun muun kanssa olisi silloin tullut jokin ristiriita,  niin valitettavasti olisin todennäköisesti dumpannut sen.  En yksinkertaisesti olisi jaksanut alkaa vielä jotain ristiriitaa selvittämään.  Onneksi sellaista ristiriitaa ei tullut. 

Olisitko siis todella dumpannut kaverisi suht pienenkin ristiriidan takia vai todennut, että voidaan selvitellä tilannetta sitten kun oma elämäntilanne tästä helpottaa? 

En tietenkään,  jos tälle olisi riittänyt,  että ristiriita selvitetään joskus hamassa tulevaisuudessa.  Mutta jos olisi esimerkiksi alkanut tivaamaan, että no milloin sitten selvitetään asia,  olisin dumpannut.  Ei mulla ole mitään kristallipalloa,  josta olisin nähnyt,  milloin me päästään takaisin kotiin,  milloin ystäväni pääsevät sairaalasta ja milloin äitini kuolee.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ystävien kanssa ei tarvitse setviä ristiriitoja. Puoliso on eri juttu. Jos ystävän kanssa menee sukset ristiin, en tarvitse sellaista ihmistä elämääni eikä hänkään minua. Energianhukkaa.

Riippuu varmasti siitä, millaisista ristiriidoista on kyse, kuinka vaikeaa niiden selvittäminen olisi yms. Joku voi dumpata pitkäaikaisen ystävän jonkun naurettavan pikkuasian tähden, kun taas toinen koittaa hammasta purren sietää mitä tahansa. Jossain menee raja, mutta missä?

Mun mielestä jokainen määrittelee rajansa itse.  Ja se raja voi riippua ihan sen hetkisestä tilanteestakin.  Siis jos on omassakin elämässä jotain vastoinkäymisiä tai vaikka samaan aikaan  useampikin ystävä, jotka tarvitsevat tukea ja kuuntelijaa.  Mulla oli parisen vuotta tilanne,  että kotona oli vesivahinko ja mä olin 8 viikkoa kissan ja koiran kanssa siskoni luona evakossa.  Nukuin patjalla siskoni yhden huoneen lattialla.  Samaan aikaan muistisairas karkaileva äiti naapurissa ja kaksi hyvää ystävääni sairaalassa.  Jos jonkun muun kanssa olisi silloin tullut jokin ristiriita,  niin valitettavasti olisin todennäköisesti dumpannut sen.  En yksinkertaisesti olisi jaksanut alkaa vielä jotain ristiriitaa selvittämään.  Onneksi sellaista ristiriitaa ei tullut.