Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, mutta nythän kaikki on hyvin. Sait mitä halusit, etäisyyden ja (ikuisen) tauon. Nytkö jo mieli muuttui? Olisit tyytyväinen.

Mulla eräs ex-ystävä olisi halunnut musta ns. hauskat puolet. Ehdotti siis, että voidaan olla ystäviä niin, etten saisi kertoa murheistani hänelle, kun häntä ei kiinnosta olla tukena. Minua ei sattuneesta syystä kiinnostanut enää olla hänen ystävänsä.

Mulla taas yksi ex-ystävä halusi musta nimenomaan sen kuuntelijan ja ilmaisen terapeutin ja muiden ystäviensä kanssa oli sitten kaikki hauskat jutut.  Tutustumisen alussa esitti kyllä ihan muuta,  mutta reilun vuoden päästä selvisi,  mihin tarkoitukseen mua tarvitsi.  Ollaan kyllä ihan väleissä edelleen ja muutaman kerran vuodessa kysellään puolin ja toisin kuulumisia.  

Mä olen kyllä luonteeltani sellainen,  että mitä vaikeampaa elämäntilannetta elän, sitä mieluummin haluaisin iloista ja positiivista seuraa. Sellaista,  että voin edes hetkeksi unohtaa kaiken shitin.  Saada jotain ihan muuta ajateltavaa.  

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Ihmiset ovat erilaisia.  Jotkut ymmärtävät,  että elämäntilanteiden muuttuessa myös yhteydenpito voi muuttua.  Joillekin riittää vähempikin tai  erilainen (esim tapaamiset vaihtuu viesteihin) yhteydenpito ja jotkut taas haluavat lopettaa koko ihmissuhteen, jos se ei enää jatku sellaisena kuin oli aiemmin.  Sinä teit oman päätöksesi ja ystäväsi omansa. 

Olen eri mieltä. Toki yhteydenpito voi muuttua esim. elämäntilanteen muuttuessa. Mutta jos ystävyys on todellista, niin kyllä uudessakin elämäntilanteessa haluaa antaa toista varten aikaa tavalla tai toisella. Jos vaikka Anna ja Laura muuttavat 500 km päähän toisistaan ja näkevät harvoin, ei se ole ongelma, jos on yhä halua esim. soitella ja vaihtaa kuulumisia säännöllisesti. Mutta ei se ystävyyttä ole, jos muuton myötä ei enää viitsi toisen kanssa pitää yhteyttäkään. Yhteydenpito ei ole koskaan ollut helpompaa kuin nykyisin, mutta silti lankapuhelinaikana ennen kännyköitä ihmiset soittelivat enemmän.

Ei ole noin mustavalkoista.  Jos Annalla on elämässään raskas vaihe ja samoin on   Lauran ystävillä  Miialla ja Jonnallakin ja lisäksi ehkä  Lauralla itselläänkin ongelmia töissä tai parisuhteessa,  niin onko Anna edelleen se,  jota Lauran pitää jaksaa tukea? Tosin em tilanteessa Lauran on toki hyvä kertoa Annalle,  miksi ei jaksa.  Eli että on omiakin huolia ja lisäksi joutuu olemaan tukena parille muullekin. 

Vierailija kirjoitti:

Asennemuutosta tarvittaisi enemmän.

 Yrittäjille ymmärrys, että olemme osa EU:n sisämarkkinaa. Suomen lisäksi voit myydä noin 30 muuhunkin maahan ilman sen kummenpaa byrokratiaa kuin kotimaassakaan. EU ja Eta-alue on meidän kotimarkkina.

Työntekijöille ymmärrys, että työtä voi hakea ja ottaa vastaan noin 30 maasta ilman sen kummenpaa byrokratiaa. Rohkeutta ylittää se kielikynnys ja lähteä. EU maissa on myös paljon englanninkielisiä työpaikkoja. Ensimmäinen puoli vuotta on kielen kanssa vaikeinta, sen jälkeen helpottaa.

Totta tuo.  Ei ole mikään pakko myydä vain toisillemme.  Yleensä kuitenkin käy niin,  että kun suomalainen yritys saa jalansijaa Suomen rajojen ulkopuolella,  yritys myydään ulkomaalaisille sijoittajille. 

Ihmiset ovat erilaisia.  Jotkut ymmärtävät,  että elämäntilanteiden muuttuessa myös yhteydenpito voi muuttua.  Joillekin riittää vähempikin tai  erilainen (esim tapaamiset vaihtuu viesteihin) yhteydenpito ja jotkut taas haluavat lopettaa koko ihmissuhteen, jos se ei enää jatku sellaisena kuin oli aiemmin.  Sinä teit oman päätöksesi ja ystäväsi omansa. 

Koira käytetty iltalenkillä.  Riisiä ja mangocuryllä maustettua mandariinikanakastiketta. Lisäksi vähän salaattia.  Netflixiltä  sarja love&death.  Mietin tässä,  että avaisiko nyt minipullon Baileysia. 

Hyvää yötä!