Reipas ja tunnollinen lammas

Mielenkiintoisinta tässä on, millainen diili Trumpilla on Putinin kanssa.  Putinhan tukee Irania.  Onko diili se, että Venäjä lopettaa Iranin tukemisen ja USA Ukrainan tukemisen? 

Vierailija kirjoitti:

Tottahan tuo jollain tavalla on. Ihmisten arki on usein harmaata ja syyt ovat yksilöllisiä. Oma laajempi lähipiirini koostuu ylemmän keskiluokan perheistä ja monet meistä teemme asiantuntijoina töitä aloilla, jonne olemme kouluttautuneet. On talot, autot, mökit ja varaa harrastaa ja matkustaa. Teoriassa luulisi, että kaikki on hyvin ja ladidaa - ja varmaan kokoomusta äänestävillä onkin.

 

Mutta sitten ollaan me, jotka suree hyvinvointivaltion alasajoa. Sitä joille oman työn ja elämän merkityksellisyydessä on MYÖS kyse laajemmin yhteiskunnan tasa-arvo, kanssaihmisten pärjääminen osana yhteisöä, lapsista, nuorista, vanhuksista, köyhistä ja sairaista huolehtimisesta jne. Ei ne oman elämän hyvin olevat asiat tunnu niin mielekkäältä, kun tietää miten heikosti asiat useilla on.

 

En voi käsittää että tällaista yhteiskuntaa vartenko olen kouluttautunut ja tehnyt töitä! 

Puhutaan tyytymisestä. Itse koen sen enemmän jonkinlaisena voimattamuutena isomman koneiston edessä. Nykypolitiikka ei saa ainakaan itseäni motivoitua tavoittelemaan mitään enemmän. Kunhan pärjäilen muiden mukana ja toivon että joskus taas välitetään heikoimmissa asemissa olevista enemmän.

Mielenkiintoinen kommentti ja olen osittain samaa mieltä.  Kuitenkin jo pitkään on valitettu yhteisöllisyyden katoamista.  Niin,  yhteisöllisyys katosi,  kun yhteisöjen tehtävät siirrettiin yhteiskunnalle.  Siitä syntyi hyvinvointiyhteiskunta, kun kansalaisten hyvinvoinnista alkoi vastata julkisen sektorin työntekijät.  Palkkaansa vastaan tietenkin.

Nyt ollaan siirtymässä hyvinvointiyhteuskunnasta takaisin yhteisöllisyyteen.  Siirtymävaihe tulee kestämään pitkään ihan kuten kesti hyvinvointiyhteuskunnan rakentaminenkin. 

Yksittäinen ihminen ei voi koneistoa muuttaa, mutta yksittäisellä ihmisellä on tässä maassa varsin paljon mahdollisuuksia tehdä asioita muiden hyväksi.  On paljon yhteisöjä ja järjestöjä,  joissa vapaaehtoisia tarvitaan tekemään hyviä asioita niille,  joilla ei mene hyvin.  On myös kanavia,  joiden kautta voit vaikka käydä viemässä ruokakassin jollekin vähävaraiselle.  

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista tietää,  millaista se hyvä arki sitten on ja miksi sellaista arkea kaipaavat eivät sitten tee arjestaan hyvää? Ja mikä on syy,  että sellainen arki ei onnistu Suomessa,  mutta muualla onnistuu? Korkea verotus?  Ilmasto? Joku muu?

En muista tiedä, mutta itsellä ainakin on tämä vääränlainen arki ja elämä ehtinyt viedä kaikki mehut jo ennen kuin edes tajusi mistä se johtuu että kaikki on niin hirveän raskasta, hankalaa ja vääränlaista. Ei siis ole voimia tehdä mitään isoja muutoksia ja näillä pienillä ei juurikaan ole vaikutusta. Osa niistä on myös sellaisia, että ne vaan saa mielen aiempaakin matalammaksi kun nälkä tunnetusti usein kasvaa syödessä mutta sitä enempää ei ole saatavilla.

Pitäisi saada aloittaa ihan puhtaalta pöydältä ja niin, että kaikki tämän vääränlaisen elämän painolasti olisi ollutta ja mennyttä eikä se vaikuttaisi millään tavalla jaksamiseen eikä mihinkään muuhunkaan.

Tiedän, toivon mahdotonta joten näillä mennään jatkossakin.

Uskotko,  että tuo vääränlainen elämäsi johtuu nimenomaan Suomesta?  Missään muussa maassa et olisi tehnyt samoja valintoja vaan sellaiset,  joiden myötä elämäsi olisi ollut parempaa? 

Minusta Suomi on ihan hyvä maa.  Jos viihdyt kotona,  se on ihan ok. Jos viihdyt erilaisissa kulttuuritapahtumissa, se on ihan ok. Jos viihdyt kahviloissa ja ravintoloissa,  se on ihan ok. Jos viihdyt urheilemassa tai olet vain penkkiurheilija,  sekin on ihan ok. Ei ole sosiaalisia paineita elää juuri jollain tietyllä tavalla.  

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemuksen mukaan moni nauttii tuosta parjatusta harmaasta arjesta.

Itse olen lähes viisikymppinen yksineläjä ja nautin kotona olemisesta. Olen ennen mennyt ja tehnyt, mutta ei jaksa eikä huvita enää. Tässä iässä työpäivästäkin palautuminen on ihan toista kuin vielä nelikymppisenä.

En nauti enää ihmispaljoudesta enkä hälinästä. Muutaman kerran vuodessa käyn ravintolassa syömässä kavereiden kanssa. Tilaan jopa ruokaostokset Prismasta kotiin, koska en jaksa enää töiden jälkeen ihmispaljoutta ja ruuhkia ruokakaupoissa. Osa voi pitää elämääni tylsänä ja ankeana, koska elämäni on erittäin kotikeskeistä. Mutta mitä sitten! En koe tätä kurjuutena, vaan seesteisyytenä.

Miksi minun pitäisi riekkua kodin ulkopuolella, jos en halua? Olen introvertti suomalainen enkä todellakaan häpeä sitä!

Ja vielä sellainen pointti, että onhan se ihan toista muissa Euroopan maissa joissa ei ole pitkää kylmää pimeää talvea. Jo pelkästään tuo vie pohjoisen ihmiseltä vireystasoa aika alas. Fakta on se, että täällä elämä on varsinkin pimeään kylmään aikaan henkisesti välillä selviytymistä päivästä toiseen. Mutta näillä mennään, kun on tänne synnytty. :)

Myös mun tuntemani ihmiset vaikuttavat nauttivan tavallisesta arjesta.  Yllättävän moni alle viiskymppinenkin tuntuu viihtyvän hyvin mökillä viikonloppuisin ja lomilla.  Välillä ehkä joku ulkomaanmatka, mutta ei välttämättä edes joka vuosi.  Moni suomalainen viihtyy myös paremmin luonnon rauhassa kuin ihmisvilinässä.  En ole asunut ulkomailla enkä tiedä,  millaisia siellä ihmisten kodit on, mutta Suomessa koti on monelle se paikka, josta tehdään itselle mieluisa.  Ja siten myös viihdytään kotona.  Tosin eikös termi hyggeily ole peräisin Tanskasta?