Reipas ja tunnollinen lammas

Nuorena olin kiinnostunut muodista ja vaatteista, mutta iän myötä oppi, että eipä palkankorotuksia koskaan tullut ulkonäön perusteella vaan ihan muilla perustein. Samoin ei kaupassa, apteekissa tai missään muuallakaan saanut alennusta sen vuoksi, että näytti hyvältä. Saman verran sitä joutui maksamaan kuin joku laitapuolenkulkijakin. 

On toki työtehtäviä, joihin kuuluu erilainen edustaminen erilaisissa tilaisuuksissa ja silloin on tietysti merkitystä, miten pukeutuu. Aika moni on kuitenkin ihan vaan rivityöntekijä ja vaatteiden mukavuus ja käytännöllisyys on se ykkkösjuttu, kun aamuvarhaisella tuulisessa räntäsateessa odottelee pysäkillä bussia. Käytännöllisyyteen liittyy myös se, että vaatteen voi heittää pesukoneeseen eikä tarvitse kiikuttaa pesulaan, ja se, ettei housunlahkeissa ole näkyviä kuraläiskiä, vaikka ohi ajavat autot roiskuttaa kuraista loskaa jalankulkijan kintuille. Ja tosiaan kuten joku ketjussa jo mainitsikin, niin kun kantaa ruokakaupasta ostokset kotiin, niin matalat ja jalkaan hyvät kengät on järkevämpi valinta kuin korkkarit. 

Väittäisin myös, että Suomessa ei niinkään lähdetä ulos näyttäytymään muille ihmisille vaan siirtymään vaan paikasta toiseen, kun pitää hoitaa jokin asia (mennä töihin, käydä kaupassa jne). Poikkeuksena ehkä kesä, kun voi vaikka kierrellä terasseilla  ja tavata ystäviä, mutta suurin osa vuodesta ollaan tavalla tai toisella sisätiloissa tai sitten ulkoilemassa, mutta ulkoillessa käytetään sitten siihen sopivia vaatteita (juoksulenkeillä erilaiset vaatteet kuin hiihtolenkillä jne). 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä pitäisi jollain lyhytkoulutuksella kouluttaa hoitajia vaikka apulääkäreiksi?

Tällainen mahdollisuus joskus aikoinaan olikin. Kokeilu ei tainnut kestää kuin muutaman vuoden. 

Nro 415: "Nyt on huono aika alkaa yrittäjäksi. Hyvinvointialueet säästää myös ostopalveluista."

Pointtini olikin nyt lähinnä niissä asiakkaissa, jotka maksavat palvelut omasta pussistaan eikä maksuseteleillä. Nyt tosin eletään jonkinlaista murrosvaihetta, kun kovin moni tuntuu uskovan, että kyllä niitä palveluita saa jatkossakin julkiselta. Ja joo, olen ilahtunut, jos jonain päivänä saakin. Toistaiseksi ei ole mitään merkkiä siitä, että saisi. Tulevaisuudessa entistäkin vähemmän. Ihmisten on pakko alkaa miettiä sitä, että joko olen kokonaan ilman tai ihan paskojen palveluiden varassa tai sitten maksan palvelusta itse. Käärinliinoissa kun ei ole taskuja. 

Vierailija kirjoitti:

Irtisanotaan, mutta keikkatöitä on niin paljon, kuin viitsii tehdä.

Julkisella puolella saa apua entistä huonommin.

Hoito siirtyy yksityiselle puolelle.

Apua saa, jos on varaa maksaa.

Jenkkien malli.

Tähän nimenomaan ollaan menossa. Jos on kyse vanhuksesta ja hyvätuloisesta sellaisesta, oikeasti kyllä kannattaa laskea, mikä kannattaa ja mikä ei. Tarkoitan nyt vielä kotonaan asuvaa vanhusta. Hyvinvointialueethan laskuttavat tulojen mukaan ja se käynti voi sitten olla vain just joku 5 minuuttia ja tulee maksamaan vanhukselle pahimmillaan jopa enemmän kuin 60 minuutin käynti yksityiseltä ostettuna. Kun muutama vuosi sitten sain vanhempani puhuttua ympäri siihen, että hyvinvointialueen palvelutarpeenohjaaja tulisi käymään, tämä ohjaaja tilanteen kartoitettuaan (huonosti liikkuva mies ja täysin töttöröö oleva muistisairas vaimo) sanoi ihan suoraan, että heidän tuloillaan ja heidän tarpeeseensa nähden palveluiden ostaminen yksityiseltä tulee heille jopa halvemmaksi kuin jos hyvinvointialue alkaisi tuottaa heille ne palvelut. Tilanne siis oli jo sellainen, että olisivat saaneet palvelut hyvintontialueeltakin ja laskutus tulojen mukaan. Toki mun vanhempieni tilannetta auttoi sekin, että etätöitä tekevä  ex-sairaanhoitajatytär asui naapurissa ja vaikka en nyt oman terveyteni puolesta enää pystynytkään äitiä viemään suihkuun tms, niin sillä oli kyllä erittäin suuri merkitys, että mä pystyin juoksemaan päivin ja öin etsimässä muistisairasta äitiäni. Kun isä soitti, että nyt se taas lähti, mulla meni 30 sekuntia ja olin jo tuolla ulkona. Äiti ei koskaan ehtinyt kovin kauas ja monesti isä soitti mulle jo silloin, kun siellä oli nk tilanne päällä eli äiti aikeissa lähteä "kotiin". Vasta sitten äidin viimeiset 3 elinviikkoa, kun oli saattohoidossa ja tarvitsi jo kotisairaalaa, oli taloudellisesti järkevämpää ottaa palvelu hyvinvointialueelta kuin yksityiseltä.  

Jotkut tässä ketjussa - ja ymmärrän kyllä miksi - puhuvat omaisten vastuusta, mutta mä voin ihan omasta kokemuksestani kertoa, että ei se nyt niin yksinkertainen juttu ole kuin mitä jotkut tuntuvat kuvittelevan. Mun vanhempani älysivät muuttaa tähän samaan taloyhtiöön jo noin 70-vuotiaina ja vasta päälle 90-vuotiaina alkoivat tarvita apua. Sekin olisi ollut mahdollista, että mä olisin joutunut muuttamaan jonnekin muualle - ja itseasiassa vanhempieni vuoksi aikoinaan kieltäydyinkin todella hyvästä työtarjouksesta, joka olisi edellyttänyt muuttoa Bostoniin - , mutta kyllä se vaan vaatii aika paljon sekä niiltä vanhuksilta että omaisilta (ja omaisten työnantajilta), että järjestely toimii. 

Joten jokaisen 50-vuotiaan pitää viimeistään nyt laittaa kulutuksensa minimiin ja säästä ja sijoittaa rahansa siten, että tulevaisuudessa pääsee edes kerran kuukaudessa suihkuun ja saa muutaman kerran viikossa ruokaa. 

En nyt löydä ketjusta enää sitä kommenttia, missä joku kyseli, voisko hoitaja ryhtyä yrittäjäksi. Kyllä voi. Onhan näitä nähtykin ja joku itäsuomalainen lähihoitajahan aikoinaan perustikin oman hoivakodin vanhuksille ja sittemmin myi sen bisneksensä ...oliko nyt Attendolle vai Mehiläiselle vai mille ... ja sai siitä mukavan hinnan. Hoitoalalla toimii myös joitakin paikkoja, joissa voi isomman nimen alla ryhtyä yrittäjäksi. Vähän kuten R-Kioskin pitäjät tai K-kauppiaat. Alina on yksi tällainen ja mulla ja mun vanhemmillani on ollut oikein hyviä kokemuksia Alinasta. Toki se on yksityinen ja asiakas itse maksaa (ellei sitten ole niin vähävarainen, että sattuisi saamaan palvelusetelin hyvinvointialueelta) . Alina ei laskuta käyntien lukumäärästä vaan käynnillä käytetystä ajasta. Kun isä on ostanut 60 minuuttia ja hommaan on sitten mennytkin vain puoli tuntia tai kolme varttia, niin Alinan hoitaja on sitten vaikka katsellut isän kanssa vanhoja valokuvia tai vaihtanut olohuoneen huonekasveihin mullat tms. Ja ollut sen sovitun 60 minuuttia ja vasta sitten lähtenyt seuraavan asiakkaan luokse. Nämä yksityiset, joiden palveluista  asiakas maksaa itse, eivät buukkaa työvuoroon enempää käyntejä kuin mitä sillä työntekijällä on aikaa.