Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa lukea näitä rajoja selittäviä järjen ääni -kommentteja läheisriippuvaisille. Itse en osaisi yhtä hyvin selittää, mutta olo huojentuu aina kun joku muu sanoo jotain fiksua. Läheisriippuvaisuuden, vaativuuden, tunnistan jo intuitiolla. Tulee vahva pakene-reaktio. 

Erilaiset tarpeet ystävyyssuhteissa eivät ole mitenkään väärin tai sairaita. Se, että haluaa nähdä ystäviään useammin tai olla muuten yhteyksissä EI ole läheisriippuvuutta. Näiden kanssa pitää vain oppia jotenkin sumplimaan, eikä tarvitse sanoa ketään läheisriippuvaiseksi...

En mäkään sanoisi läheisriippuvuudeksi, mutta erilaiset tarpeet kyllä varsin usein estää ystävystymisen.  Tai ei niillä tarpeilla sinällään ole merkitystä,  jos ne ei kasaannu yhdelle ihmiselle vaan jakaantuu useammalle.  

Mun ystäväni ja kaverini ovat keskenään hyvin erilaisia.  Yksi on pyörätuolissakin eikä ilman avustajaa pääse minnekään.  Lisäksi lähtemistä jonnekin rajoittaa se,  että hänellä on vain tietty määrä invataksin palveluita kuukaudessa.  Ollaan nähty viimeksi toissa kesänä,  mutta viestitellään monta kertaa viikossa.  Jos edellyttäisin,  että jossain kahvilassa tms pitäisi käydä edes kerran kuukaudessa,  emme voisi olla ystäviä.  Myös maantieteelliset etäisyydet voi rajoittaa.  Jos toinen asuu Suomessa ja toinen Kanadassa,  niin ei siinäkään kovin usein tavata.  Eikä tarvitse olla niinkään pitkä etäisyys.  

Oleellisempaa on,  että miten ja kuinka usein pidetään yhteyttä sopii molemmille eikä kumpikaan odota enempää eikä vähempää. 

Kiitos samoin! Mä keitin just aamuksi kananmunia.  Tiskit on tiskikoneessa ja pyykit pesukoneessa.  Menee vielä tovi ennenkuin ovat puhtaat.  Sen aikaa loikoilen sohvalla ja katselen telkkaria. 

Mielipiteen ilmaisun vapaus on ohittanut käytöstavat. Ennen supistiin vain selän takana eikä lauottu päin naamaa, koska oli käytöstavat. 

Olisi mielenkiintoista tietää,  millaista se hyvä arki sitten on ja miksi sellaista arkea kaipaavat eivät sitten tee arjestaan hyvää? Ja mikä on syy,  että sellainen arki ei onnistu Suomessa,  mutta muualla onnistuu? Korkea verotus?  Ilmasto? Joku muu?

Liika innokkuus uuden tuttavuuden kohdalla antaa mielikuvan, että haluat ykköspaikalle ko henkilön elämässä.  Eli hänen muut ihmissuhteet taka-alalle ja sinä ensin. Et välttämättä tarkoita näin,  mutta annat tuon mielikuvan.  

Miten kiinnostavaa seuraa on toisen ihmisen mielestä,  niin se on täysin yksilöllistä. Jos et ole kiinnostunut urheilusta, ei kannata etsiä uusia ystäviä lätkämatseista. Näin kärjistetysti sanottuna.  Oleellista on,  millaisissa asioista sinä itse olet kiinnostunut.  Siis keskustelemaan ja tekemään.  Sen jälkeen koittaa etsiä ihmisiä,  joilla samoja kiinnostuksenkohteita.  Ja kaiken ei tietenkään tarvitse mätsätä,  koska ystäviä ja kavereita voi olla useampia.  Jonkun kanssa tehdään asiaa x, toisen kanssa asiaa y jne.  Tutustuminen kannattaa tehdä ihan rauhassa eikä kiirehtiä. Kaikista tuttavista ei tule kavereita eikä kaikista kavereista ystäviä.  Aika näyttää,  mitä tapahtuu.