Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Ei ole talouskasvua ilman kulutusta. Eli tuet suuremmiksi ja avustavia työntekijöitä voi palkata vaikka tuhansia koska ne rahat menee kokonaan kiertoon. Siten kyllä jotkut rikastuisi vähemmän mutta monet voisivat paremmin. Aku ankassakin se tiedettiin: mahtavia miehiä on jo maailmassa tarpeeksi. Hyväsydämisiä perin vähän
Toisaalta 100 € katoaa aika nopeasti pelkästään arvonlisäveroon, jos mä kulutan ostamalla sun keittämääsi kahvia ja sä vastavuoroisesti pesetät pyykkisi mulla. Ja siis aina maksetaan toisillemme sen verran, mikä alvien jälkeen jäi jäljelle eikä kumpikaan ota siitä rahasta itselleen yhtään mitään. Vai ajattelitko, että sitten, kun se satanen on alvien muodossa takaisin valtiolla, se annetaan taas jommalle kummalle meistä ja taas sama rumba?
Ymmärrän kyllä pointtisi, mutta kuluttaminen valtion rahoilla ei luo sellaista talouskasvua, mitä Suomi tarvitsee. Saman setelin siirtäminen taskusta toiseen ei luo talouskasvua. Me tarvittaisiin sitä, että joku maan rajojen ulkopuolella haluaisi ostaa meiltä jotain. Siten saataisiin lisää rahaa Suomeen.
Jaahas, lukitus taas pois. Olipas yö. Siinä missä monena yönä nousin ylös klo 3, niin viime yönä pääsin nukkumaan vasta klo 3. Onneksi en ole enää työelämässä.
Käytin äsken koiran päivälenkillä ja juttelin yhden naapurin kanssa. Heillä mietinnässä, että kun muutaman vuoden päästä jäävät eläkkeelle, pitäisikö muuttaa yksikerroksiseen asuntoon. Vielä kun jaksaa muuton tehdä. Itsekin olen asiaa monesti miettinyt, mutta viihdyn tässä kodissani. Ja koska tilaa on, niin voinhan mä jonain päivänä asua vain alakerrassa. Yläkertaan voin vaikka jemmata kaikki ruumiit. Niin ja joo, true crime-sarjoja taas sohvalla maaten katselen.
Kyylä lähettää terveisiä kaikille nasuille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei arvosteta kaveruuksia ja tuttavuussuhteita. Monille nähtävästi on 100% läheinen ystävyys tai välit poikki. Aika raskasta.
Useimmilla niitä liibalaaba tuttuja on luontaisesti, esim työkaverit, ex-työkaverit, naapurit... Sellaisia ihan ok ihmisiä joiden kanssa voi vaihtaa pari sanaa just muutaman kerran vuodessa, kun se suhde on koko ajan ollut sellainen pinnallinen. Mutta näitä tuttavuuksia harva tarkoituksellisesti haalii lisää, ne on enemmän sellaisia "ei niin väliksi näenkö tätä tyyppiä enää ikinä". Ja joskus suhde luonnollisesti muuttuu sellaiseksi.
Mutta muutos, jossa on oltu (ainakin toisen mielestä) ystäviä, ja sitten toinen sanookin että haluaa ns downgradata ystävyyden tällaiseksi hälläväliä tuttavuudeksi, on ihan eri asia. Siinä ihmissuhde muutetaan yksipuolisella päätöksellä ilman konkreettista syytä (esim muutto tai työpaikan vaihto) vähemmän merkitykselliseksi. Kontrasti on vielä suurempi, jos syynä on "sinulla on nyt vaikeaa enkä halua tukea sinua kuin ystävä". Eihän tällaiseen ihmiseen voisi luottaa enää ollenkaan.
Mä ajattelen toisin. Mulla on sekä ystäviä, kavereita että tuttavia. Kukaan ystävistäni ei asu kävelymatkan päässä, mutta kavereista useampikin. Kavereilleni voin laittaa viestin, että lähdetkö varttin päästä mun kanssa viemään piskin ulos. Kiva, jos lähtee, mutta ei haittaa, jos ei lähde. Tai kysyä, lähteekö paikalliseen syömään tai lasilliselle viiniä tai vaikka käymään mun luona kahvilla. Heidän kanssaan voi tehdä kaikenlaista spontaania, mutta ystävien kanssa ei. Kaksi ystävistäni on pyörätuolissa, joten heidän kanssaan vieläkin hankalampaa sopia mitään. Meille he eivät edes pääse, koska pihassani on rappuset. Toisella heistä käy kotihoito, joten ajankohdat tapaamisille riippuu myös kotihoidon aikatauluista. Ja jos jonnekin kahvilaan tai ravintolaan mennään, niin paikan pitää olla esteetön. Mulla ei ole autoa eikä ajokorttiakaan ja kummankin heistä luokse mulla menee julkisilla 1,5 tuntia yhteen suuntaan. Eli vaatii aina etukäteen suunnitelman, missä ja milloin tavataan.
Asun rivitalossa ja vastapäätä asuu 70+ nainen. Hänkin liikkuu huonosti. Ollaan ihan vaan naapureita ja tuttavia. Hän tykkää kesäisin istua pihallaan. Mulle ei ole ongelma kantaa omasta pihasta pöytä ja itselleni tuoli hänen pihaansa. Viime juhannuskin vietettiin yhdessä. Grillasin omalla pihallani ja kannoin tarjottavat hänen pihaansa. Istuttiin siellä melkein keskiyöhön asti.
Mulle jokaisen ihmisen, jonka kanssa viihdyn, ei tarvitse olla ystävä. Kaverit ja tuttavatkin on ihan jees.
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinua hävetä? Sanoit julmasti päin naamaa toiselle, että hän on rasittava, et jaksa häntä, eikä sinua kiinnosta tavata kuin joskus ihan pinnallisesti. Jos käytöstapasi ja empatiakykysi ovat tuota luokkaa, eivätköhän loputkin ihmiset kaikkoa ympäriltäsi.
Olen periaatteessa samaa mieltä. On kuitenkin ihmisiä, jotka nimenomaan haluavat, että heille sanotaan suoraan. Tälläkin palstalla olen monesti lukenut, miten pitää sanoa suoraan, jos jokin asia ystävyyssuhteessa rassaa tai ei syystä tai toisesta enää jaksa pitää yhteyttä kuten aiemmin. Läheskään kaikki eivät pidä hyvänä vaihtoehtona, että toinen alkaa pitää yhteyttä harvemmin, vastaa viesteihin pidemmällä viiveellä jne eli alkaa yksipuolisesti ottaa etäisyyttä. Tosin suoraan sanomisesta voi sitten seurata, että toinen vetää hernepellon nenäänsä eikä halua olla enää koskaan missään tekemisissä.
Mulla on yksi kaveri, joka haluaa, että hänelle sanotaan suoraan. Ollaan tunnettu jo parikymmentä vuotta. Kun sanon suoraan jostain asiasta, hän suuttuu ja voi pitää kuukausiakin kestävän radiohiljaisuuden. En mäkään häneen silloin ota yhteyttä vaan annan olla rauhassa. Jossain vaiheessa sitten tulee taas viestiä. Ollaan monesti puhuttu siitä, haluaako hän, että sanon suoraan vai ei. Edelleen haluaa, että sanon suoraan. Ja sitten taas suuttuu. Hän haluaa, että meidän suhde on tällainen ja mulle se on ihan ok. Kiva ihminen, mutta vähän draama queen.
Ei ole. Se on puhdasrotuinen Pietarin porttikonginvartija. Eli sekarotuinen Pietarin kaduilta aikoinaan löytynyt rescue-rekku. Tuossa on varmaan aika montaa rotua, mutta ei kyllä mitään lammaskoirarotua.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/