Reipas ja tunnollinen lammas

Pääsen vasta ensi elokuussa eläkkeelle, mutta hyppäsin pois työelämästä jo nyt syyskuun alussa. Kokemusta oloneuvospäivistä siis vasta 2 kuukautta ja nekin on menneet sairastellessa. Mutta hyvä puoli on, että ei tarvitse puolikuntoisena olla töissä. Tein kyllä jo 2,5 vuotta sitten päätöksen kokeilla elää tulevien eläkepäivieni elintasolla ja vaikka oli tarkoitus kokeilla vain pari kuukautta, pärjäsinkin sen verran hyvin, että lyhensin työaikaani ja aloin tehdä vain 3-päiväistä työviikkoa. Mulla siis tavallaan "pehmeä lasku" eläkepäiviin. Eniten olen tykännyt nyt siitä, että "ei ole pakko jos ei haluu". Herätyskelloa ei tarvitse enää mihinkään. Kännykän voi pitää äänettömällä vaikka koko päivän. Kukaan ei määrää, mitä mun pitää tehdä ja milloin. Voin tehdä mitä huvittaa tai olla tekemättä yhtään mitään. Ja mulla lisäksi se, että kukaan ei tarvitse. Mua on elämäni aikana tarvittu niin moneen asiaan sekä työelämässä että vapaa-ajalla, että nautin nyt siitä, että kukaan ei enää tarvitse.  Vapaus kaikesta on aika ihanaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Näin isoa hanketta ei voi kerralla päättää ja toteuttaa.

Sen tajuaa kaikki.

Siinä vain ei ole mitään järkeä ilman sitä keskiosaa.

Jota ei välttämättä rakenneta koskaan.

 

Ehkä joskus vuosikymmenten päästä. Muutin Vantaan (tai Helsingin maalaiskuntahan se silloin vielä oli)  Myyrmäkeen 1972 ja Martinlaakosn rataa rakennettiin Junat ei vielä silloin siinä kulkeneet. Sekin oli osa nk Marjarata-hanketta, mutta jokunen vuosikymmen vierähti ennenkuin se toteutettiin. 

Maanantaita! Heräsin jo puoli viisi. Koira ulkoilutettu, aamuteeveet katsottu ja nyt mietin, pitäskö tehdä jotain. Tai no olen mä viestitellyt ystävien kanssa. Pihalla on taas paljon puista pudonneita lehtiä, joten ehkä haravointi voisi olla paikallaan. 

Vierailija kirjoitti:

Köyhyyskin on suhteellinen käsite mutta kyllähän se on lapselle ja nuorelle kova paikka, että aina saa vähemmän kuin kaverit (uusia vaatteita, harrastuksia, taskurahaa, joululahjoja, mitä vain). Ei varallisuudella pitäisi olla niin paljon merkitystä, mutta kyllä sillä usein vain on.

Jo 10 vuotta silloinen lapsiasianvaltuutettu puhui lasten ja nuorten eriarvoistumisesta. Ja kyse on nimenomaan tästä, että vähävaraisen perheen lapsi ei pääse osallistumaan samoihin juttuihin kuin kaverinsa. Silloin jää porukasta syrjään. Eikä lapsiasianvaltuutettu tarkoittanut, että lapsi ei pääse ulkomaanreissuille tai saa omaa hevosta vaan ihan arjen juttuja kuten leffalippuun rahaa tms. Jos lapsi aina joutuu vastaamaan kavereilleen, että en voi lähteä mukaan, lopulta lasta ei enää edes kysytä mukaan. Kun ei se kuitenkaan pääse. 

Vierailija kirjoitti:

-87 talvella oli pääkaupunkiseudulla pitkään -35 astetta. Ei sellaisista pakkasista ole nykyään enää tietoakaan.

Totta. Muistan tuon talven. Esikoinen oli vauva enkä käynyt moneen viikkoon edes kaupassa, kun ei voinut pientä viedä noin kovilla pakkasilla ulos. Valkoisia jouluja ja mustia jouluja on vaihdellut kyllä ennen ysäriäkin eli lumen määrä on vaihdellut ja vaihtelee edelleen. Tässä muutama vuosi sitten uutisióitiin ennennäkemättömästä lumipyrystä ja kun seuraavana aamuna naapurin kanssa lapioitiin lumia pihoistamme, niin todettiin, että onhan tämä sama homma tehty monena muunakin talvena eli ei se niin "ennennäkemätöntä" ollut. 30 asteen tai yli pakkasia ei ole pääkaupunkiseudulla kuitenkaan tainnut olla enää tammikuun 1987 jälkeen.