Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisen tuntia jonotin puhelimessa "terveydenhoitoyksikköön", kyllä asiani sitten etenikin. Minulle soitettiin ja viikolla tulossa lisäksi puhelu lääkäriltä.
Mä odottelen puhelua isän lääkäriltä. Soittaa joko tänään tai keskiviikkona. Yksityislääkäri, niin ei aavistustakaan, kuinka myöhään illalla vielä saattaa soittaa. Tuskin kuitenkaan enää klo 20 jälkeen. En ole tottunut kantamaan kännykkää mukanani joka paikkaan, mutta nyt pitää.
Otitko kuitenkin hoitaaksesi vaikka halusit pysyä ulkona? Muistan kertoneeni isäsuhteestani viimeeksi. Vaikeaa ja haikeaa loppuun asti. N55
Otin hoitaakseni tämän asian eli että lääkäri soittaa mulle. En ollut mukana siellä vastaanotolla ja olenkin tässä itsekseni naureskellut, miten siskoni tekee taas ihan turhaa työtä. Kun soitin lääkärin puhelun jälkeen siskolleni, niin hän on nyt horissut ja touhunnut ihan muuta kuin mitä olisi pitänyt. Hetken aikaa harkitsin, että olisin sanonut siskolleni, että no jos olisit vaivautunut olemaan äidin asioiden hoitamisessa yhdessä ainoassa asiassa mukana, niin kokemuksesta olisit tiennyt, että tämä asia hoidetaan ihan samalla tavalla nyt isän kohdalla. Mutta pidin mölyt mahassani. Enkä todellakaan aio hoitaa asiaa nyt siskoni puolesta. Meill on sopimus, että kun minä huolehdin äidin asiat, siskoni hoitaa isän asiat. Sinänsä olen ihan tyytyväinen, että lääkäri soitti mulle ja nyt tiedän tilanteen suoraan enkä nk rikkinäisen puhelimen kautta.
Ensikäden tieto on tietenkin parempi, jos haluaa olla tietoinen missä mennään. Ehkä se sopii kaltaisellesi reippaalle ja tunnolliselle (ei totisesti sanottuna)? Itse valitsen sen etten halua tietää mitään. Päästin irti jo etukäteen. Nähtäväksi jää onnistuiko irtipäästäminen, vai surenko silti kun aika koittaa. N55
Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat.
Mä kyllä todennäköisesti suren omalla tavallani, kun isä kuolee. Mutta mä en tule olemaan se, joka isän luona vimeisinä päivinään laukkaa. Mä laukkasin äidin luona. Jos mun siskonikaan ei halua olla, niin sitten siskoni tuupatkoon isän jonnekin laitokseen. Ja jos kysyy mun mielipidettä, niin vastaan vaan, että tee kuten parhaaksi katsot.
Vanha ihminen voi mennä huonoon kuntoon nopeastikin, mutta jopa se lääkäri oli hämmästynyt, kun isä painaa enää 45 kg. Sanoi mulle ihan suoraan, että kannattaa alkaa henkisesti varautua. Siskoni joutuu nyt miettimään, miten järjestää isän asiat niin, että sisko itse voi viettää paljon aikaa 300 km päässä mökillään. Nyt siellä mökillä alkaa vielä kaikki keväthomnat. Noh, Lammas ei ole tällä kertaa ratkaisu siskoni ongelmiin. Äidin kohdalla olin.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisen tuntia jonotin puhelimessa "terveydenhoitoyksikköön", kyllä asiani sitten etenikin. Minulle soitettiin ja viikolla tulossa lisäksi puhelu lääkäriltä.
Mä odottelen puhelua isän lääkäriltä. Soittaa joko tänään tai keskiviikkona. Yksityislääkäri, niin ei aavistustakaan, kuinka myöhään illalla vielä saattaa soittaa. Tuskin kuitenkaan enää klo 20 jälkeen. En ole tottunut kantamaan kännykkää mukanani joka paikkaan, mutta nyt pitää.
Otitko kuitenkin hoitaaksesi vaikka halusit pysyä ulkona? Muistan kertoneeni isäsuhteestani viimeeksi. Vaikeaa ja haikeaa loppuun asti. N55
Otin hoitaakseni tämän asian eli että lääkäri soittaa mulle. En ollut mukana siellä vastaanotolla ja olenkin tässä itsekseni naureskellut, miten siskoni tekee taas ihan turhaa työtä. Kun soitin lääkärin puhelun jälkeen siskolleni, niin hän on nyt horissut ja touhunnut ihan muuta kuin mitä olisi pitänyt. Hetken aikaa harkitsin, että olisin sanonut siskolleni, että no jos olisit vaivautunut olemaan äidin asioiden hoitamisessa yhdessä ainoassa asiassa mukana, niin kokemuksesta olisit tiennyt, että tämä asia hoidetaan ihan samalla tavalla nyt isän kohdalla. Mutta pidin mölyt mahassani. Enkä todellakaan aio hoitaa asiaa nyt siskoni puolesta. Meill on sopimus, että kun minä huolehdin äidin asiat, siskoni hoitaa isän asiat. Sinänsä olen ihan tyytyväinen, että lääkäri soitti mulle ja nyt tiedän tilanteen suoraan enkä nk rikkinäisen puhelimen kautta.
Sivuroolissa
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle on sattunut elämän varrelle pari tämmöistä tauon tarjousta, olen kokemuksesta nyt oppinut että ei kannata. Tuohon taukoon on sisältynyt jokaisella kerralla se, että tauko tapahtuu tämän toisen kaverin ehdoilla, mitä siis meinaan:
- Meillä on ollut erimielisyyksiä, niistä jutellaan ja koitetaan saada selkoa, sitten toinen kuittaa lopuksi "mut hei kaikkea hyvää ja moikataan kun tavataan!" Tässä oli taustalla varmaan se, että meillä oli yhteisiä kavereita, niin halusi silti vaikuttaa hyvältä tyypiltä.
- Parikin kaveria on ollut sellaisia, että kun suuttuvat, niin ilmoittavat etteivät keskustele tästä "nyt" tai "ainakaan jaksa riidellä", sitten alkaa joku mykkäkoulu, joka oli se "kun tartti tauon". Sitten palataan asiaan muina miehinä. Oon vastannut sitten tässä kohtaa, että kun nyt halusit lopettaa ystävyyden ja puhumisen, niin voidaan mun puolesta jatkaa samalla linjalla, niin se ei käy. Tämä tietenkin riippuen siitä, että onko se mykkäkoulu kestänyt 2 päivää vai 2 vuotta.
- Ghostaaminen ja "kiireily", vastaamattomuus ja se, ettei saa nyt selkoa että haluuko kaveri olla tekemisissä vai ei. Kun kysyy asiaa, niin haluaa, mutta silti sama jatkuu.
Näissä kaikissa auttaisi se, kun kommunikoisi asioista oikea-aikaisesti. Jos ystävä kuormittaa jollain samalla jankutuksella, voi siitä ihan suoraan sanoa, että voitaisiinko tällä kertaa puhua jostain muusta. Tai jos on vaikeaa ja haluat olla ystävä, niin kysy siltä toiselta, että mikä häntä auttaisi nyt. Tehkää yhdessä vaikka jotain. Toi on aika syvältä hylätä se frendi siksi aikaa, kun sillä on vaikeaa, että palaillaan sitten asiaan kun se on taas kiva ja hauska..?
Tuohon sun viimeiseen kappaleeseen.... Joskus se, jolla on vaikeaa, saattaa haluta ottaa etäisyyttä ja olla rauhassa. Kun aikoinaan sain vakavan sairaskohtauksen, mun tytär kävi kirjoittamassa Facebookissa seinälleni, mitä oli tapahtunut ja lisäsi vielä, että mikäli äiti selviää hengissä, hän ottaa itse yhteyttä sitten, kun on toipunut ja jaksaa. Oli ihan hyvä, että kaikki tsemppiviestit tuli kommentteina sinne Facebookiin eikä tekstareina tai puhelinsoittoina mun kännykkään. Meni aika monta kuukautta ennenkuin aloin ottaa yhteyksiä, vaikka olinkin vain 3 viikkoa sairaalassa. Mulla oli kuitenkin omat aikuiset lapseni sekä muu lähisuku, joten sain pyytäessäni alkuvaiheessa heiltä kaiken tarvitsemani tuen ja avun. Pääasiassa halusin olla kuitenkin ihan vaan yksin kissojeni kanssa. Mutta ihmiset ovat tässäkin erilaisia. Joku toinen olisi tykännyt, jos viestiä pukkaa, puhelin soi tai tupa on täynnä porukkaa.
Mä en taas haluaisi, että terveysasioitani lukee julkisesti facebookissa tai muuallakaan kaikkien luettavana.
Nimenomaan näin me ollaan erilaisia. Mulle tuo oli silloin huomattavasti parempi vaihtoehto kuin että kännykkä olisi täyttynyt viesteistä ja soinut vähän väliä, kun musta yks kaks yllättäen ei kuulunutkaan enää yhtään mitään enkä olisi vastannut viesteihin enkä soittoihin. Jokuhan olisi voinut jopa ajatella, että olen vaan kylmästi ghostannut hänet.
Mä olen tästä täysin samaa mieltä. Ihanteellisinta olisi vaan mennä illalla nukkumaan ja aamulla ei enää heräisi. Tai vaikka niin, että aortta repeäisi ja ehtisi ehkä minuutin tai kaksi ihmetellä, mitä oikein on tapahtumassa, ja sitten kaikki olisi ohi. Mutta se ei ole kiva, jos päiviä, viikkoja tai jopa kuukausia joutuu olemaan muiden armoilla. Tai kuten se yksi hoivakodissa ollut vanhus, joka oli hädissään painanut 11 kertaa hälytynappia eikä kukaan ollut tullut. Mä olen jo kerran käynyt "kättelemässä Kuolemaa", joten mua ei pelota. Kovat kivut kyllä, jos ne kestää pidempään kuin 2 vuorokautta.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/