Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Olipas melkoinen rankkasade äsken. Piti laittaa makkarin ikkuna kiinni, jotta sänky ei ole ihan litimärkä.
Viimeksi tänä aamuna. Tykkää nukkua mun liinavaatekaapissa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä nousee ongelmaksi vasta nyt? Miten voi olla että on annettu muodostua koulu jossa on 75% maahanmuuttajia? Tässä ollaan myöhästytty jo 10 vuotta ainakin. Tällä maahanmuutolla kaikki koulut muuttuvat vähitellen tällaiseksi, että koettakaa vaan totutella. Tuntuu että muualla suljetaan silmät kun asia koetaan nyt vaan itä-Helsingin ongelmaksi- kyllä se on kohta ihan koko Suomen ongelma. Vai tietoinen ratkaisu? Ensin puolustetaan maata sotia vastaan, sitten se luovutetaan tosta vaan vähitellen? Sama lopputulos.
Mä olen asunut yli 35 vuotta - hyi kauhistus - vantaalaisessa lähiössä. Jostain syystä täällä edelleen on onnistuttu hoitamaan kaupungin asiat niin, että mitään lasten jengiytymistä ei ole ainakaan kovin pahasti syntynyt. Tottakai täälläkin asuu eri taustoista olevia ihmisiä, mutta heidät on ripoteltu alueelle siten, ettei mitään tietyn ryhmän klikkejä ole päässyt syntymään. Ei tämäkään mikään lintukoto ole, mutta kun joku virolainen, venäläinen, marokkolainen, espanjalainen, saksalainen tai muu muuttaa tänne asumaan, niin valtaosa naapureista on edelleen ihan kantiksia. Lähikuppilassa käy aika usein somalimies. Kaljalla. Kotouttaminen on ainakin hänen kohdallaan onnistunut. On tosi mukava tyyppi, oppinut suomen hyvin. Kuljen kuppilan terassin ohi mennessäni kauppaan ja aina jään hetkeksi aikaa juttelemaan hänen kanssaan. Virolaisia raksamiehiä täällä asui kimppakämpissä aiemmin aika paljonkin, mutta nyt rakennusalalla menee sen verran huonosti, että heidän määränsä on vähentynyt. Ihan mukavia tyyppejä olivat. Mun edellinen koirani oli Venäjältä pelastettu rescue-rekku ja koirani oli aina aamuvarhain ihan onnessaan, kun joku niistä raksamiehistä autolle mennessään puhui koiralleni venäjää.
Mua ei haittaa, jos jonkun ihonväri on eri kuin omani tai puhuu suomea aksentilla. Oleellista on, että alkaa elää suomalaisittain. Toki sen oman kulttuurinsa jonkinlaisen twistin voi säilyttää, mutta pääasia on, että edes yrittää olla osa yhteisöä eikä muodostaa omaa sisäänpäinlämpiävää yhteisöään muiden keskelle.
En lukenut koko ketjua enkä tunne tuota Helsingin aluettakaan, mutta kyllä mäkin aikoinaan halusin, että lapseni voivat kävellä kouluun ja koulumatka on turvallinen, Siis ei vilkasliikenteisten teiden ylittämistä tms. Yläkouluikäisinä sitten lapsen voi antaa kulkea koulumatkansa fillarilla tai vaikka bussilla, mutta mun kuopuskin on loppuvuodesta syntynyt ja meni siis 6-vuotiaana kouluun. Hassua, jos pari viikkoa ennen koulun alkua piti olla aikuinen viemässä ja hakemassa päiväkotiin, mutta sitten yks kaks kahdessa viikossa olisikin voinut kulkea koulumatkansa ihan yksin kauemmas kuin kävelymatkan päähän ilman liikenteen vaaroja.
Joskus tosiaan vanhuksen "avuttomuus" voi johtua ihan vaan seuran puutteestakin. Aikoinaan, kun äidin muistisairauus paheni, isä alkoi soitella mulle milloin mistäkin pikkuasiasta, Tein silloin etätöitä ja sanoin isälle, että tulen käymään, kun töiltäni ehdin. Asutaan siis samassa taloyhtiössä. Kun sitten menin palaverin jälkeen vaihtamaan isän kaukosäätimeen pariston tai jotain muuta, niin siellä oli kahvit keitetty ja pöytä katettu. Alussa jäinkin sen kanssa juomaan ne kahvit ja jatkoin työpäivääni kotona pidempään, mutta sitten tajusin kuvion. Ymmärrän sen, että jos puolison pää on enää pelkkää sahajauhoa, haluaisi välillä jutella jonkun kassa. Mutta aloin sitten tekemään niin, että kävin vain nopeasti vaihtamassa sen kaukosäätimen pariston tai mikä homma nyt milloinkin oli ja lähdin heti takaisin kotiin. En jäänyt enää kahville. Muutaman kerran tarvitsi jättää se kahveinensa sinne ihan itsekseen ja sen jälkeen väheni ne turhat soittelutkin.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/