Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Ei sijoittaminen ja "eläminen" ole toisiaan poissulkevia. Sijoittaminen antaa ENEMMÄN joustoa ja mahdollisuuksia kuin sijoittamatta jättäminen. Minulla tyypillinen säästöaste on noin 70% tuloista, mutta kun iso osa tuloista tulee sijoituksista niin siihen "elämiseen" on myös enemmän rahaa käytettävissä halutessaan. Ja usein onkin niin että kesälomilla säästöaste pienempi, lähes 0 ja rahaa on reilusti käytettävissä lomalla, vaikka itse lomaa varten ei säästäkään erikseen mitään. 

No mulla ei tuo prosentti ole ollut koskaan noin suuri, mutta noin muuten olen lähes aina säästänyt ja myös sijoittanut. Mun äiti opetti mulle lukioikäisenä 1970-luvulla, että vaikka olisi miten vaikea kuukausi, niin vähintään yksi markka kuukaudessa pitää laittaa säästöön. Alussa en oikein tajunnut, mitä hyötyä on, jos on vuoden lopussa 12 markkaa. Mutta myöhemmin tajusin, että ideana ei ollut se summa vaan tapa.  Ensin maksetaan asuminen, sähköt, puhelin ja kotivakuutus. Sitten budjetissa siirretään x € säästöön. Ja sitten summa, joka jää viivan alle, käytetään ruokaan yms. Aikoinaan jotkut pankit tarjosivat mulle sellaista asuntolainaa, että säästöön ja sijoituksiin ei olisi jäänyt yhtään mitään. Joten sen sijaan, että olisio stanut asunnon Helsingistä tai edes Espoosta, päätin ostaa asunnon Vantaalta. Asuntolainaa maksellessanikin sain säästettyä että sijoitettua. Nyt on menossa kymmenes kuukausi, kun olen ollut vain oloneuvoksena. Tietyssä mielessä olen työtön, koska en ole eläkkeelläkään, en opiskelija tai mitään muutakaan.  En myöskään ole ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi ja siten en saa tietenkään mitään tukiakaan. Ja voin sanoa, että mä nautin tästä. Kello? Mikä se on? Jotain syötävää?

Vierailija kirjoitti:

Mein talossa alkaa patteri remontti maanantaina ja piti siirtää  huonekalut pois metrin alueelta, onneksi sattumalta poikani tuli käymään ja siirrettiin yhdessä. Nyt teen ruuan kana-riisiä.

Onneksi poikasi tuli käymään. Tavaroiden siirtely remonttien tieltä voi  olla joskus aika haastavaa. Tai jopa mahdotonta yksin. 

Päivän kuulumisiin sitten...tai ensin kiitos niille, jotka kirjoittivat mun surustani koirani kuoleman jälkeen.  Oikeasti oli tosi lämmittävä se ajatus, että koirani lähettikin mulle kuolemansa jälkeen ihmisiä kaukaa menneisyydestäni. Mä kysyin eilen siskoltani, olisiko sillä mökillä käyttöä yhdelle koiranpedille. Omaa koiraahan hänellä ei ole, mutta tyttärensä koira on joskus viikkojakin mökillä siskoni kanssa. Ja joo, voisi ottaa yhden noista pedeistä. Ensimmäinen - tai oikeastaan toinen - askel tässä luopumisprosessissa nyt otettu. Koira, jolle tuo peri siskoni mökille menee, on just se sama ihanuus, joka on mulla lainakoirana välillä. 

Sitten taas ihan absurdia :D En tiedä, itkiskö vai nauraisko. Nimittäin kaikki se, mitä eilen sain isän kanssa sovittua, vedettiinkin nyt, kun siskoni oli jutellut isän kanssa,  kankkulan kaivoon. Ehkä mun pitää ihan oikeasti alkaa katsoa asuntoja Seinäjoeltä. En nimittäin ihan oieasti kestä, jos mun pitää nyt isänkin takia olla 24/7 hälytysvalmiudessa. Äidin kanssa olin melkein 3 vuotta, mutta nyt...en edes tiedä, mitä sanoa. 

Puutarhasta mulla ei ole mitään kerrottavaa, mutta eilen tein pitkästä aikaa luisianalaista jambalayaa ruuaksi. Olipas hyvää ja mausteista. Jostain syystä (10 pisteen vihje: Kyylä) en saanut siitä lautaseltani ainuttakaan jättikatkarapua omaan suuhuni.

Mukavaa viikonloppua kaikille nasuille ja epänasuille!

Vierailija kirjoitti:

Kannattaako tämä ketju tosiaan uhrata sille, että joku ikävä, katkera vanhus saa täällä päivästä toiseen esitellä rajoittuneisuutta, itsekeskeisyyttä ja sosiaalisten taitojen puutetta? 

Muut viestit jää sivuun. 

Juuri näin. Ja sitten on tämä "kostaja" tai "djankkaaja", joka aamusta iltaan ajattelee vissiin vain Dorista. Toivottavasti edes klo 23- 07 välisenä aikana ajattelee jotain muutakin, jotta ei ihan koko elämä pyöri Doriksen ympärillä. Mä olen monenlaisen true crimen suurkuluttaja, mutta joskus mulla suunnilleen alaleuka tipahtaa lattiaan, kun niistä näen, miten joillain voi tulla suoranainen pakkomielle johonkin somessa. 

Mulle tuli eka tietokone jo ysärin alussa. Ja netti heti, kun niitä oli saatavilla...muistaakseni 1993. Muistan vieläkin sen modeemin piippausäänen. Ja puhelinhan ei silloin toiminut, jos oli nettiyhteys päällä. Ei ollut vielä selaimia vaan pelitkin ladattiin Purkista. Ihan merkkipohjaisella näpyteltiin niin verkkopankkimaksut kuin kaikki muukin. Nettiyhteisöt koostui silloin vain nörteistä ja kaikki olivat yhtä ja samaa yhteisöä. Muistan, kun mun  tytär oli about 9v ja halusi alkaa itse valitsemaan Purkista pelejä. Se lataaminen silloin oli maksullista, mutta kun Purkin ylläpitäjälle selvisi, että tämä uusi jäsen olikin tyttö, niin mun tytär sai kuukauden ajan ladata pelejä ihan ilmaiseksi. Taisi olla siinä peliyhteisössä ainoa tyttö useamman vuoden ajan. 

Vuosikymmeniä on siitä, kun netissä oltiin toisille ystävällisiä ja mukavia.  Maailma muuttuu ja käytöstavat sen mukana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain illalla ihan oudon allergisen reaktion. En syönyt mitään tavallisuudesta poikkeavaa, ainoastaan lasillinen ab-piimää oli sellainen mitä usein en juo. Tuskin se mikään allergeeni on!?

Ykskaks kurkku kutisi, kaameita yskänpuuskia joista ei meinannu loppua tulla. Otin miehen Kestinen, ei paljon auttanut. Yö meni yskää pidätellen ja kurkku kutisten.

Kaikkea ikä tuonee tullessaan.

Pyöräiltiin taas asioilla upeassa ilmassa.

Vohvelikahvilassa suolaiset vohvelit ja jälkkäriksi makea puolitettuna. Eipä tarvi ihan heti syömistä miettiä!

Vastaan nyt sinulle koska taidan tietää tähän vastauksen. Itselläni juustot saattavat silloin tällöin aiheuttaa allergisen reaktion. Kurkku kutisee todella paljon. Juustoissa (varsinkin kypsissä) on korkea histamiinipitoisuus. Se yhditettynä vaikka ristiallergiaan saattaa välillä aiheuttaa allergisen reaktion. Mutta sinun reaktioon. Koska meillä on rajallinen kyky pilkkoan histamiineja joskus elimistö reagoi noin. Tai voi olla hieman maidon proteiiniallergiaa. Tai pienikin yliherkkyys maitoproteiinille. Maidon proteiinit kuten kaseiini tai hera, voivat laukaista elimistössä histamiinireaktion ja se juuri oireilee suussa tai kurkussa. Oma kokemus ja olen koulutukseltani etm (elintarviketieteiden maisteri) saivat vastaamaan sinulle. Ja ei sen kummemmin tarvitse maitoa vältellä, tuo on vaan elimistön puolustusrektio. Histamiineja tullut vain siinä hetkessä vähän liikaa. Jos on vähänkin vaikka siitepölyallergiaa ja sihen maidon histamiinit päälle. Tästä(kin) saisin taas luennon aikaiseksi. N55 ps. Miten Lampaalla on mennyt koiraton elämä? Sitä varmaan viimeeksi käydessäni kysäisin. 

Tuohon mulle esitettyyn kysymykseen. Noh mulla on mennyt 20%:sti ihan hyvin ja 80%:sti huonosti. Tai no huonosti ja huonosti, miten sen nyt ottaa. Mutta olen huomannut, että välillä joudun pakottamaan itseni lähtemään ovesta ulos. Roskat tietty pitää käydä välillä viemässä. Kaupassa käyn välillä, mutta aika usein tilaan vaan Woltin kautta päivittäistavaraostokseni. En sanoisi, että olisin varsinaisesti masentunut, mutta kun en ole enää työelämässä eikä ole enää koiraakaan, niin aika harvoin kotoa tarvitsee poistua yhtikäs minnekään. 

Mulla on lukioaikaisia koulukavereita FB-kavereina ja sen jälkeen, kun Facessa kerroin koirani kuolemasta, niin pikkuhiljaa alkoi tulla ihan yllättäviäkin yhteydenottoja. Eli tyyliin olispa kiva nähdä pitkästä aikaa, mentäiskö kahville tai lounaalle. Vaikka edelleenkin elän eräänlaisessa musertavassa vaiheessa, olen vastannut myöntävästi. Ja kun sovittu ajankohta sitten tulee, en jaksaisi ollenkaan lähteä. Mutta pakotan itseni lähtemään, koska tiedän, että en mä voi loppuelämäänikään maata sohvalla itkemässä. Ja joka kerta, kun olen kuitenkin lähtenyt, niin on ollut tosi ihanaa, virkistävää ja mielialaa parantavaa. Ja joo, pari kertaa mulla on ollut jo täällä lainakoirakin hoidossa, 

Mutta noin muuten tähän koirattomuuteen, niin kyllähän koira ylläpiti säännöllistä päivärytmiä. Mun koiralla ei ollut mitään kelloa kaulassa eli voitiin käydä ulkona melkein mihin vuorokauden aikaan tahansa, mutta kuitenkin aina se 3 kertaa vuorokaudessa käytiin. Koska tällä alueella kaikki palvelut pelaa, niin mun ei oikeastaan olisi enää koskaan pakko poistua kotiovesta. 

Nukun edelleen olohuoneen lattialla. Siellä, missä koirani viimeiset kuukaudet sen vieressä nukuin. Koiran tuhkauurna siinä matalan hyllyn päällä. En ole kyennyt keräämään koiran petejä ja sen leluja vielä pois. En vaan pysty. Surutyö on vielä kesken.  Mutta ei tämä ole mulle uutta. Näin oli edellisenkin koirani kanssa. Tosin silloin olin vielä työelämässä eli piti tehdä kaikenlaista, vaikka sielu olikin säpäleinä. Nyt ei tarvitse. Nyt saan surra rauhassa.