Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon tajunnut oman raskaan ystäväni kanssa, että osa ongelmaa on se, että hän olettaa että muutkin kertoisivat vuorostaan hänelle, jos heidän elämässään tapahtuisi vastaavia "vastoinkäymisiä" kuin ne mistä hän valittaa. Kun muilla on korkeampi ilmoittamiskynnys vaikka jostain että tuntui paineen tunnetta rinnassa tai väsymystä, niin hän olettaa että meillä on voimavaroja voivotella hänen asioitaan jatkuvasti. Olen näin ollen alkanut herkemmin kertoa hänelle jos on vaikka jotain just fyysisiä vaivoja. Hänkin kyllä usein ignooraa tai siis aidosti jättää huomaamatta viestit, kun ne siis tulevat ryhmään jossa on paljon viestejä. Jos sattuu olemaan just sopivasti paikalla niin reagoi niihin kyllä oikein empaattisesti. Mutta joo jos yhtään on jäänyt odottelemaan että jotenkin selkeästi tulis mun vuoro valittaa tai olla kannateltavana niin on saanut odottaa maailman tappiin. 

Mä olen elämäni aikana todennut, että järkevämpää hakea vertaistukea kuin kuvitella, että joku, jolla ei ole harmainta hajuakaan koko asiasta, voisi olla tukenasi.Ystävyys on hieno juttu ja joskus ystävyys kannatteleekin pitkään. Mutta jos ystäväsi ei tajua sanoistasi yhtään sen enempää kuin jos puhuisit hänelle mandariinikiinaa, niin ystäväsi on väärä henkilä tuklemaan ja auttamaan sua. 

Ehkä ei riipu niinkään asiasta vaan kokemusmaailmasta, ei kaikkea tarvitse olla kokenut itse ymmärtääkseen. Eikä se saman kokenut niin sanottu vertaistuki aina välttämättä ymmärrä toisen kokemusta.

Jos ihmisellä on riittävän kehittynyt kognitiivinen empatia, niin hän pystyy ymmärtämään muiden kokemusmaailmaa ilman omaa kosketuspintaa siihen. Toisaalta esimerkiksi juuri vertaistukiryhmissä monet hahmottavat maailman niin itsekeskeisesti, että heidän antamansa vertaistuki on pikemminkin projisointia kuin aitoa tukemista. 

On totta että vertaistuki ei välttämättä toimi, mikäli ne kokemukset on niin erilaisia, huolimatta siitä että kyseessä olisikin tavallaan sama kokemus tai tapahtuma. Tunnen yhden samanikäisen joka on myös menettänyt vanhempansa samassa tapauksessa kuin minäkin, mutta meillä on ihan erilaiset kokemukset siitä asiasta.

Riippuu varmaan asiasta ja ihmisestä. Itse olen saanut nimenomaan vertaistukiryhmistä ideoita, miten ratkaista omia ongelmiani. Esimerkiksi vaikka polvien tekonivelleikkaukset, niin hyviä vinkkejä olen saanut kotona pärjäämiseen. Sellaisia, mitä en olisi tullut itse edes ajatelleeksi. Joillain on ollut ongelmia saada jalkaansa suoraksi ja mä olen kertonut heille omat vinkkini, miten sain leikkauksen jälkeen polven sekä koukkuun että suoristumaan. 

Ymmärrän hyvin, että jotkut kaipaavat vain kuuntelijaa ja silloin on aika sama, kuka kuuntelee. Olen ollut jo 30 vuotta kipukroonikko ja mulla se kuuntelija on kissani. En tarvitse ihmistä kuuntelemaan enkä varsinkaan sellaista, jolla ei ole muuta sanottavaa kuin "voi voi" tai "onpa kurjaa". Lääkäri on sitten eri juttu, koska lääkärillä on sentään mahdollisuus tehdä asioille jotain. Mutta en vaivaa tuttuja lääkäreitä (sukulaista tai naapuriani)  asialla vaan joko varaan ajan jonnekin tai käytän vaikka Dokportia. Mulla on pari ystävää, jotka ovat myös kipukroonikkoja ja heidän kanssaan joskus tulee juteltua kivuista, mutta mieluummin jutellaan jostain ihan muusta kuin kivuista. Kivut kun ovat läsnä aina, iloiset ja mukavat asiat eivät. 

Mitä tulee menetyksiin, niin niistä olen sitten jutellut niiden kanssa, joita sama menetys myös koskee. Sama suru samaan aikaan ja saman henkilön menetyksen ollessa kyseessä. Siinä jaetaan yhteinen kokemus ja ollaan tukena toinen toisillemme murheellisessa elämäntilanteessa. En ole tarvinnut "ulkopuolisia" niihin hetkiin.

Vierailija kirjoitti:

Oon tajunnut oman raskaan ystäväni kanssa, että osa ongelmaa on se, että hän olettaa että muutkin kertoisivat vuorostaan hänelle, jos heidän elämässään tapahtuisi vastaavia "vastoinkäymisiä" kuin ne mistä hän valittaa. Kun muilla on korkeampi ilmoittamiskynnys vaikka jostain että tuntui paineen tunnetta rinnassa tai väsymystä, niin hän olettaa että meillä on voimavaroja voivotella hänen asioitaan jatkuvasti. Olen näin ollen alkanut herkemmin kertoa hänelle jos on vaikka jotain just fyysisiä vaivoja. Hänkin kyllä usein ignooraa tai siis aidosti jättää huomaamatta viestit, kun ne siis tulevat ryhmään jossa on paljon viestejä. Jos sattuu olemaan just sopivasti paikalla niin reagoi niihin kyllä oikein empaattisesti. Mutta joo jos yhtään on jäänyt odottelemaan että jotenkin selkeästi tulis mun vuoro valittaa tai olla kannateltavana niin on saanut odottaa maailman tappiin. 

Mä olen elämäni aikana todennut, että järkevämpää hakea vertaistukea kuin kuvitella, että joku, jolla ei ole harmainta hajuakaan koko asiasta, voisi olla tukenasi.Ystävyys on hieno juttu ja joskus ystävyys kannatteleekin pitkään. Mutta jos ystäväsi ei tajua sanoistasi yhtään sen enempää kuin jos puhuisit hänelle mandariinikiinaa, niin ystäväsi on väärä henkilä tuklemaan ja auttamaan sua. 

Vierailija kirjoitti:

Eikös Amerikassa ehkäisyvalistus ole suorastaan kielletty kouluissa? Teiniraskaudet ovat yleisiä.

Surkeisiin oloihin Suomessakin lapsia syntyy. Tiedän tapauksen jossa heikkolahjaiselle äidille syntyi lapsi toisensa perään- aina löytyi halukkaita miehiä. Lapset sai tulla toimeen miten parhaiten taisivat, lopulla isommat lapset itse hakeutuivat lastensuojelun piiriin.

Tuollaisissa tapauksissa pakkosterilisaatio olisi asiallista.

Käsittääkseni nk raamattuvyuöhykkeillä on tuo ehkäisyvalistus kielletty, mutta niin pitäisi olla kielletty myös esiaviollinen seksikin . 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa mitä oivallisin kävelyilma. Pihlajat hehkuvat kuin punainen liekki- kaunista!

Vietiin isän haudalle kynttilä lämmikkeeksi. Kesäkukat ovat vielä hyvässä kunnossa joten vielä ei havuteta eikä viedä kanervia.

Eiköhän noissa maissa joissa abortti on aika totaalisesti kielletty naisia edelleen kuole puoskareitten käsissä. Tulee tulehduksia ym.

En minäkään soisi että aborttiin joku joutuisi päätymään mutta siellä myös tiedottaminen ja koulutus raskauksiin liittyen taitaa olla olematonta eikä ehkäisyä ole saatavissa. 
Surullisia kohtaloita.

Mä olen true crime -sarjojen suurkuluttaja ja olen ihmetellyt, miten niinkin "sivistyneessä" maassa kuin Yhdysvallat naiset tulevat ihan täysin yllättäen raskaaksi. Jotkut jo alaikäisinä. Muutenkin koko touhu on siellä välillä ihan omituista. Erotaan, sitten alkaa uusi suhde jostain tyypistä, parin kuukauden päästä taas raskaana, sitten se uusi tyyppikin katoaa kuin pieru Saharaan ja sitten hetken päästä taas uusi ukko ja viimeistään vuoden sisällä taas uusi "yllätysraskaus".  Ovatko jenkit niin tyhmiä vai mistä on kyse, kun ehkäisystä ei kyetä huolehtimaan? 

Ehkä kansa on niin polarisoitunut. Ero hyvin voivien ja pahoinvoivien välillä on valtava. Puhutaan white trash -ilmiöstä. On syntynyt valkoinen köyhälistö, jolla ei ole koulutusta eikä edes lukutaitoa. Työstä puhumattakaan. Heitä ei nuorina kukaan opasta missään tai tarjoa niitä  ehkäisymenetelmiä. Sosiaalinen perimä on tuo, eletään slummeissa, missä vanhemmat ja muukin suku.  Omaksutaan sama elämäntapa. Heidät on tavallaan hyljätty oman onnen nojaan. Monella resurssit muutokseen on olemattomat sekä perimän että ympäristön vuoksi. Ihmissuhteet on lyhytjännitteisiä, ehkä muuta ei osata odottaakaan. Eletään päivä kerrallaan. Näkeehän saman tyyppistä elämäntapaa meilläkin. Tätä vaarallista kehitystä pitäisi Euroopassa estää. Erilaiset järjestöt tekevät tässä hyvää työtä, tosin niiden taloutta on nyt leikattu. 

Todennäköisesti kyse on juuri tuosta. Äidit lisääntyy holtittomasti, kun ehkäisystä ei ole harmainta hajuakaan, ja sitten tyttäret noudattaa samaa kaavaa. Ja kun niitä mukuloita koko ajan vaan sikiää lisää, niin kukaan äideistä ei siitä kurjuudesta nouse ylös. Surullista.

Vierailija kirjoitti:

Muistaako kukaan muutaman vuoden takaa elokuvaa, jossa pieni poika halusi haastaa vanhempansa oikeuteen siitä, että oli joutunut syntymään hirveisiin olosuhteisiin? He olivat sisaren kanssa peloissaan, nälissään ja orjan asemassa. Aina ajatellaan, että vanhemmat vaikeissakin oloissa tekevät parhaansa lapsen eteen, mutta ei se niin mene. Joissain maissa lapset on tienausvälineitä. Veli yritti elokuvassa pelastaa pienen sisaren, vasta lapsen, joutumasta pedofiilin kynsiin. Vanhemmat oli toista mieltä. Poika oli epätoivoinen. Äitikin oli taas raskaana. En muista, minkä maalainen kuva oli, mutta se kuvasi lasten epätoivon järkyttävällä tavalla. Olivat syntyneet helvettiin, josta ei ollut ulospääsyä. 

En muista, mutta voin kyllä kuvitella tilanteen.