Reipas ja tunnollinen lammas

Sinuna miettisin nyt ihan ensin, mitä teet sitten, jos tuosta uudestakin miehestä tulee ero. Olisiko järkevämpää laittaa nykyinen asuntosi kuitenkin vuokralle ja jättää ostamatta puolet miehen talosta? Tietty maksaisit oman osuutesi uuden miehen asumiskustannuksista, mutta et hänen lainaansa (jos hänellä sellaista on)  vaan ne varsinaiset asumisen kulut eli sähköt, kiinteistöverot, jätehuoltomaksut jne puoliksi. 

Ihan hyvä. Ensimmäisestä lapsesta on kuitenkin eniten kuluja. Toinen lapsi perii jo isomman sisaruksensa vaunut, hoitopöydät, pinnasängyt, läjän vaatteita ja leluja, luistimet, polkypyörät  jne. 

Airbnb. Sijoittajat voisi ostaa noita toimistotaloja eikä perustaa tavallisiin kerrostaloihin airbnb-asuntoja. Toimistorakennukset olisi aika helppo muuttaa airbnb-tarkoitukseen, koska niissä asutaan vain 1-7 yötä kerrallaan ja väliseinät asuntojen välissä saa olla vaikka pahvia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

riippuu hinnasta. Jos on hyllyn halvin, ostan varmasti. Nykyisin lisään jauhelihaan  pussillisen keittojuureksia pakettia kohti.

 

Ei ehkä ole halvempaa kuin aito. Teollisuudessa monta eri työvaihetta enemmän, kuljetukset tuolta jostain ym. Näin pessimistinen ajattelee. Tässä on kyse eläinperäisten tuotteiden käytön vähentäminen, joten hintaan se ei vaikuta, ainakaan edullisempana hintana. Kasvikset aitoina eikä outoina,tietää mitä syö. En ostaisi tuota mössöä.

Samaa mieltä. Ja mun mielestä on aika hullua kuvitella, että kun kasviksen hinta nostetaan samaksi tai korkeammaksi kuin lihan hinta, niin ihmiset alkaisi ostamaan enemmän sitä lihan hintaista kasvista. Katsoin yhden Citymarketin sivuilta ja kotimainen pakasteherne maksaa 4,75 €/kg. Ylistalon kuivattu herne maksaa 2,18 €/kg. Halvin suomalainen naudan jauheliha taas maksaa  12,98 €/kg. 

Nro 22203: Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat. Menneisyydessä koetut ikävät asiat vaikuttaa vielä nykypäivänäkin. 

Mä olen asunut aina kaupungissa. Ensin Helsingissä ja sitten Vantaalla. Tai no asuin mä aikoinaan pari kuukautta Heinolassa (kaupunki tosin sekin, mutta pienempi kuin Helsinki ja Vantaa), mutta koska poikaystävä jäi Helsinkiin, jätin aika nopeasti opinnot Heinolassa kesken ja palasin kotiin. Kun on koko ikänsä totttunut siihen, että ei edes tiedä, keitä kaikkia samassa taloyhtiössä asuu, ei myöskään ole tullut sellaista tunnetta, että mitähän tuokin nyt musta ajattelee tai puhuvatko  musta jotain pahaa. Eiväthän hekään tiedä, mitä mä heistä ajattelen. Nyt olen asunut jo 34 vuotta samassa paikassa ja toki tässä lähiössä pidempään asuneet - varsinkin koiranomistajat - tunnistaa mut vähintään ulkonäöstä (koiranomistajat tosin koirani ulkonäöstä) , mutta edelleenkään puolin eikä toisin ole mitään väliä, mitä joku ajattelee. Kun ei ole oikein edes mahdollista ajatella jokaisesta vastaantulijasta jotain. Jos lähtee kotilähiöstä lähimpään kauppakeskukseen, tulee vastaan tuhansia ihmisiä. Ihmisiä, joita ei ole välttämättä koskaan edes yhtään missään aiemmin kohdannut. Isoissa paikoissa siis katoaa massan sekaan ja vaikka se ehkä joidenkin mielestä olisi ikävä juttu, niin mun mielestä se on vaan hyvä juttu. Täällä voi pukeutua miten haluaa, laittaa hiuksensa miten haluaa (vaikka sateenkaaren väreihin) jne eikä ketään loppujen lopuksi kiinnosta. 

Sitten asiaan vaikuttaa tietenkin myös ihmistyyppi. Jotkut ovat omia itsejään aina ja jotkut taas ei. Mulla on ollut elämässäni useampikin "rooli". On ollut mm työminä, edustusminä ja siviiliminä. Siviiliminä olen se oikea minä, mutta jos ja kun mulle on maksettu siitä, että esitän olevani jotain muuta, niin palkkani eteen olen sitten esittänyt. Tämä on näkynyt ihan niinkin yksinkertaisissa asioissa kuin pukeutumisessa. Vapaalla käy ne nk pieruverkkaritkin, mutta edustustilaisuuksiin tietenkin pukeudutaan tilaisuuden vaatimalla tavalla. Mulle tällainen kameleonttina oleminen on ollut ihan ok, mutta kaikille ei olisi.