Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä mitä vanhat viiksekkäät akat ajattelee? Miksi niitä kukaan haluaisi?

Ei tarvitse kenenkään halutakaan. Me eletään omaa elämäämme ja pidetään yllä hyviä välejä niin aikuisiin lapsiimme kuin ystäviimmekin. Ei meitä huoleta se, että katsomme tv-ohjelmia yksin tai vaikka jonkun kaverin kanssa. Mä en rehellisesti sanottuna oikein edes ymmärrä, miksi miehille siinä 65+ iässä tulee niin kauhean tärkeäksi löytää edes joku sinne samaan huusholliin asumaan. Jos pelkäävät olla yksin, niin miksi eivät ottaisi jotain kaveriaan sinne kämppikseksi?

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Voin kertoa, että kun tulet kuuskymppiseksi, niin on jonossa ukkoja hakemassa itselleen omaishoitajaa :D  Viiskymppiset miehet vielä kuvittelee saavansa kolmekymppisen naisen ja kuuskymppisetkin jotkut nelikymppisen, mutta kun mies alkaa olla 60+ eikä niitä itseään nuorempia naisia enää näy eikä kuulu  kuin korkeintaan omina tyttärinään ja/tai miniöinään, alkaa se yksinäisyyskin pelottaa niin paljon, että alkaa kelvata oman ikäisetkin naiset. Joten nou hätä. 20 vuotta vielä ja on aivan sama, miltä vuorenpeikolta näytät silti on kosijoita oven takana. 

Mutta seisooko niillä miehillä enää? Onko heistä siis mitään iloa?

Eihän ne nyt mihinkään seisojan hommiin olekaan hakemassa vaan hakemassa itselleen sitä omaishoitajaa. Jos mies hoitaa asiansa hyvin, niin kyllä siitä omat lapset aikanaan huolehtii. Jos ei hoida, niin voi voi. Jos käävällä on paksu lompakko, niin voihan siitä jotain iloakin olla. Mutta pitää olal TOSI paksu lompakko, jos mielii saada nuoren naisen. 

Mutta oikeasti...mä olen oman ikääntymisen myötä huomannut, miten moni mies viimeistään 65-vuotiaana alkaa olal melko huolissaan omasta vanhuudestaan. Ei nyt välttämättä siitä, että kuka vaihtaa hänelle aikanaan vaipat, vaan siitä, että onkin pääsääntöisesti aivan yksin. Lapsia ja lapsenlapsia ehkä onkin, mutta eihän nekään käy tai soittele kuin satunnaisesti. Nämä ovat miehiä, jotka tietävät, että eivät enää kovinkaan montaa vuotta jaksa juosta viikonloppuisin paikoissa, joissa on ihmisiä. Kaipaavat jonkun siihen vierelleen  kotisohvalle vaikka vain katsomaan puoli ysin uutisia. 

Vierailija kirjoitti:

Ootteko te olleet jotain nuoren jennifern connellyn näköisiä vai miten teitä on noin paljon tuijotettu nuorena? Ja aika outoa et se loppuisi 40v jos olette olleet sitten tosi kauniita? Minua kun ei kukaan tuijota uklkona vaikka olen hoikka, pitkä hiuksinen ja laiha

Jennifer Connelly ei kyllä olisi ollut 1980-luvun alun naisihanne edes miesten mielestä. Liian miesmäisen näköinen. Siihen aikaan vielä tykättiin enemmän jostain Armi Aavikko tyylistä. Naisen piti olla naisellinen, söpö ja nätti. En tiedä, olenko ollut TOSI kaunis, mutta yhdet paikallistason missikisat voitin vuonna 1980. Mun äitini taas - R.I.P - oli nuorena melkein kuin kopio silloisesta Hollywood-tähdestä Rita Haywrothista. Maailma muuttuu ja naisihnateet myös. Mutta joo, kyllä mua nelikymppisenä alkoi kiinnostaa aika paljon enemmän urakehitys ja varallisuuteni kasvattaminen  kuin naamavärkkini. 

Voin kertoa, että kun tulet kuuskymppiseksi, niin on jonossa ukkoja hakemassa itselleen omaishoitajaa :D  Viiskymppiset miehet vielä kuvittelee saavansa kolmekymppisen naisen ja kuuskymppisetkin jotkut nelikymppisen, mutta kun mies alkaa olla 60+ eikä niitä itseään nuorempia naisia enää näy eikä kuulu  kuin korkeintaan omina tyttärinään ja/tai miniöinään, alkaa se yksinäisyyskin pelottaa niin paljon, että alkaa kelvata oman ikäisetkin naiset. Joten nou hätä. 20 vuotta vielä ja on aivan sama, miltä vuorenpeikolta näytät silti on kosijoita oven takana. 

Nro 22241: "Tuon Käenpesän ensikatsomisesta on mulla mennyt paljon aikaa ja joskus viime vuonna, vai miten se oli, katsoin sen uudelleen. Se olikin sitten ihan eri tavalla koskettava ja pysäyttävä filmi, paljon enemmän kuin silloin aiemmin. Nämä oman elämän vierineet vuodet sen tekivät."

Saatat hyvinkin olla oikeassa, että joku nuorusvuosien leffa voisi olla ihan hyvä katsoa uudelleen. Sitä ehkä katsoisi toisella tavalla kuin aikoinaan. Näkeeköhän Kauriinmetsästäjää enää mistään? Sen kävin teininä katsomassa ihan leffateatterissa, kun ei silloin 1970-luvun lopulla ollut vielä mitään suoratoistopalveluita ja telkkarista tuli se mität uli.