Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 22199: "Ihania matkamuistoja. Jokos teillä oli siskos kanssa reissukuvienkatseluilta?"

Ei ole vielä ollut. Isä on pitänyt mun siskoni kiireisenä aina, kun siskoni on ollut kaupungissa. Mahdollisimman vähänhän mun sisko täällä on. Ja vaikka itse olen kaikkea muuta kuin mökki-ihminen (vieläpä paikassa, jossa on vain ulkohuussi eikä vesijohtovettä ), niin mä ymmärrän mun siskoani oikein hyvin. Mökki on hänelle se paikka, mihin pääsee pakoon lähes kaikkia velvollisuuksiaan ja missä saa olla ihan rauhassa. Mutta kunhan nyt ilmaantuu taas joskus kaupunkiin, niin pitää sopia reissukivienkatseluilta. 

Hmm...kun eilen illalla toivoin auringonpaistetta, ajattelin, että sitten tammikuussa ehkä taas aurinko paistaa. Mutta...nyt paistaakin jo aurinko. Ja lumisadettakin on tiedossa.Ja tästä voinkin siirtyä muisteloihin - joskus lyhyen ajan taakse - nimittäin Irlannin reissuun. Oli nimittäin varoiteltu, että syyskuussa siellä sataa aina. Mutta kuinkas kävikään? Joo, satoi kyllä aina, kun oltiin sisätiloissa, mutta kun lähdettiin ulos, sade loppui. Matkaopaskin sanoi, että ei muista kertaakaan yli 20 vuoden työuraltaan tällaista reissua, missä syyskuun matkailijoiden kohdalle ei kertaakaan olisi osunut sade. Kun oltiin yhtenä päivänä Moherin kallioilla, opas silloin sanoi, että yleensä täältä ei näe Aransaarille, mutta jos poikkeuksellisesti sattuu olemaan aurinkoinen päivä, niin näkyy. Ja siellä me sitten seisoskeltiin kalliolla ja katseltiin Aransaarille. Mutta joskus pitää kyllä olla tarkkana, mitä toivoo. Aikoinaan nimittäin ajattelin, että olisi hyvä päästä näkemään tämän päivän sairaalamaailmaa sieltä sisältä päin. Ei olisi pitänyt ajatella, koska sitten tuli nähtyä niin ensihoito, ambulanssit, päivystykset, röntgenit, leikkaussalit, heräämöt ja vuodeosastotkin. Potilaan ominaisuudessa. En mä nyt ihan sitä toivonut :D Niin ja yks joulu toivoin, että saisin viettää joulun ihan rauhassa. Noh, just joulun alla puhkesi umppari ja joo, sain viettää joulun ihan rauhassa :D 

Vierailija kirjoitti:

Keskittyy omaan elämäänsä, vaikuttaa siihen mihin pystyy. Iloitsee siitä jos näkee joskus auringon pilven takaa.  

Tämä. Aikoinaan, kun sairastuin vakavasti, mä en pitkään aikaan halunnut edes katsoa uutisia. Oli pakko vaan oman jaksamisen takia uppoutua vaalenapunaiseen omaan kuplaan. Ei ollut resursseja kantaa koko maailman tuskaa harteillaan. Ei sillä, että en kyllä sitten nuoruusvuosien jälkeen muutenkaan kantanut. Kai sitä iän myötä tulee kyynisemmäksi tai ainakin realistisemmaksi sen suhteen, mihin voi vaikuttaa ja mihin ei. Kun pitää huolen itsestään ja läheisimmistään, niin jaksaa paremmin. 

Vierailija kirjoitti:

Tätä olen myös moensti pohtinut viimeaikoina

"Olen tähän saakka kuvitellut, että modernissa maailmassa markkinat sopeutuvat muuttuvaan toimintaympäristöön eikä toisin päin."

Keskustojen autioitumisesta puhuttiin jo ennen koronaakin. Ei siis vain lounasravintoloista vaan yleensä kaikesta. Mietin jo silloin, että ihan oikeastiko nämä valittajat kantavat itse ostoksensa ruuhka-aikaan julkisilla kulkuvälineillä kotiin? Ovatko kokeilleet edes yhden kerran kahden ostoskassin kanssa? Nyt vielä, kun pääkaupunkiseudun joukkoliikennettä joka suunnasta ohjataan raiteiden ääreen, niin jos et satu asumaan just raiteiden varrella, niin yhdellä kulkupelillä ei edes pääse kotiin. Olin aikoinaan töissä firmassa, jonka toimisto oli Annankadulla. En tehnyt työmatkoillani kertaakaan ostoksia, koska tiesin, miten hankalaa niiden kassien kanssa on kulkea julkisilla. Olin myös aikoinaan Pitäjänmäellä töissä enkä tosiaankaan lähtenyt töiden jälkeen stadiin, kun koti oli ihan eri suunnassa. Sama juttu silloin, kun olin Pasilassa töissä. Lisäksi suomalaisten ostokäyttäytymistä on muuttanut kauppakeskukset sekä verkkokaupat. Vaikka en ole edes autoilija, niin kyllä mäkin mieluummin teen ostokseni kaikki saman katon alta kuin kävelen räntäsateessa kaupasta toiseen. On nimittäin tullut sekin aika koettua, kun kauppakeskuksia ei vielä ollut ja räntäsateessa taapertamiselle ei ollut muutakaan vaihtoehtoa. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö olisi helpompi, jos ei halua hiustensa lyhenevän, ettei mene parturiin?

Monihan ei enää menekään vaan leikkaa hiuksensa itse tai sitten joku perheenjäsen tai ystävä tasoittaa hiusten latvat. Jos mä haluan hiuksistani 10 cm pois ja kampaaja leikkaa niistä 20 cm, niin se olisi sama kuin jos sanoisin remppamiehelle, että haluan valkoisen seinän ja se maalaisi sen kuitenkin harmaaksi. 

Jokainen haluaa laittaa kotinsa oman maun mukaan, pukeutua oman maun mukaan. Mutta muka hiuksissa onkin yhtäkkiä kampaajan näkemys se, jota pitäisi noudattaa! Miksi??? Minä haluan kampauksen, josta pidän ja jossa tunnen oloni kotoiseksi, en sellaista, jollaisen kampaaja haluaa minulle leikata, herranen aika sentään. 

Juuri näin. Minä päätän niin omasta kodistani kuin hiuksistanikin.