Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Profile picture for user Reipas ja tunnollinen lammas

Reipas ja tunnollinen lammas

Seurattavat (1) Seuraajat (1)

Seuratut keskustelut

Seuratut keskustelut tulevat tähän näkyviin.

Kommentit

Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitkeä täällä on väittämä että 80+ henkilöidenkin pitää tehdä kaikki itse. Laiska ja saamaton on jos toisella teettää.

Joka vuosi 2-3 vanhusta kuolee puunkaatohommissaan. Vaikka ikänsä on sitä tehnyt, tulee se varomattomuus.  Kaatoloven tekeminen ei onnistu tai unohtuu tai joku muu moka.

Kaikki kannustavat palveluiden ostamiseen. Lue ketju huolella. Aikuisten lasten komentelua ja orjuuttamista ei sen sijaan hyväksytä.

On tullut ihan selväksi ettei aikuiset lapset eikä etenkään heidän puolisonsa halua mitenkään auttaa vanhempiaan edes soittamalla kuuron puolesta palvelujen myyjille.

Kiitollinen saan olla että itse 80+ vielä selviän asioistani itsenäisesti. Kaikilla ei ole niin hyvin jos dementia tuloillaan tai lähtökohtana jo alhainen pärjääminen, lieviä kehitysvammoja tms jotka estäneet ja estävät asioiden hoidon ja ymmärtämisen.

No ei kai se miniän tai vävyn tehtävä olekaan soittaa kuuron anoppinsa tai appensa puolesta yhtään minnekään?  Hewillähän on mat vanhempansa.  Toki on ihan ok, että vanhuksen oma lapsi hoitaa noi palveluiden tilaamiset.  Valitettavan usein vanhus ei vaan halua mitään palveluita. Vanhus haluaa, että homman hoitaa tytär/poika/miniä/vävy. Taistelin itse aikoinaan omien vanhempieni kanssa siitä, kun mitään palveluita eivät mukamas tarvinneet, mutta sitten kuitenkin jatkuvasti tarvitsivat. Mä olisin jo vuosia sitten järjestänyt vanhemmilleni asiat niin, että kaikki toimii ja laskutkin niistä tulisi eri dirmoilta suoraan verkkopankkiin, mutta mörököllit eivät hyväksyneet yhtäkään ehdotustani. 

Puolisothan eivät halua että toisen aika menee johonkin vanhempiensa asioiden hoitoon. Se on omalta perheeltä pois. Jatkuva valitushan vauvalla on aiheesta.

Tietenkään ei halua, Mutta muutaman puhelinsoiton voi tehdä ihan vaikka silloin, kun seisoo kaukalon laidalla katsomassa oman lapsensa treenejä. Ei tarvitse olla erossa lapsistaan ja perheestään, jos vanhukset hyväksyvät sen, että heille tilataan ostopalvelut.  Tai hoitaa sen puhelun vaikka töissä lounastauolla. Puolisoa ja perhettä alkaa haitata se, jos pitää mennä sinne vanhempiensa kotiin (joka saattaa olla satojen kilometrien päässä) tekemään sitä sun tätä. Siivoamaan, pilkkomaan halkoja jne. Toki on vanhuksia, joilla on pieni eläke, mutta sitten pitää muuttaa sieltä rintamamiestalosta vähintään jonnekin kerrostaloon. Ja aika nopeasti saa selvitettyä ihan vaan sen, että onko pienituloisella vanhuksella oikeus palveluseteleihin. Ihan selviää asia soittamalla ja voi hoitaa homman lounastauolla töissä.

Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitkeä täällä on väittämä että 80+ henkilöidenkin pitää tehdä kaikki itse. Laiska ja saamaton on jos toisella teettää.

Joka vuosi 2-3 vanhusta kuolee puunkaatohommissaan. Vaikka ikänsä on sitä tehnyt, tulee se varomattomuus.  Kaatoloven tekeminen ei onnistu tai unohtuu tai joku muu moka.

Kaikki kannustavat palveluiden ostamiseen. Lue ketju huolella. Aikuisten lasten komentelua ja orjuuttamista ei sen sijaan hyväksytä.

On tullut ihan selväksi ettei aikuiset lapset eikä etenkään heidän puolisonsa halua mitenkään auttaa vanhempiaan edes soittamalla kuuron puolesta palvelujen myyjille.

Kiitollinen saan olla että itse 80+ vielä selviän asioistani itsenäisesti. Kaikilla ei ole niin hyvin jos dementia tuloillaan tai lähtökohtana jo alhainen pärjääminen, lieviä kehitysvammoja tms jotka estäneet ja estävät asioiden hoidon ja ymmärtämisen.

No ei kai se miniän tai vävyn tehtävä olekaan soittaa kuuron anoppinsa tai appensa puolesta yhtään minnekään?  Hewillähän on mat vanhempansa.  Toki on ihan ok, että vanhuksen oma lapsi hoitaa noi palveluiden tilaamiset.  Valitettavan usein vanhus ei vaan halua mitään palveluita. Vanhus haluaa, että homman hoitaa tytär/poika/miniä/vävy. Taistelin itse aikoinaan omien vanhempieni kanssa siitä, kun mitään palveluita eivät mukamas tarvinneet, mutta sitten kuitenkin jatkuvasti tarvitsivat. Mä olisin jo vuosia sitten järjestänyt vanhemmilleni asiat niin, että kaikki toimii ja laskutkin niistä tulisi eri dirmoilta suoraan verkkopankkiin, mutta mörököllit eivät hyväksyneet yhtäkään ehdotustani. 

Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi on heikompi astia siinä kohtaa kun vanhus ei kuule, näe, osaa, ymmärrä?

Voisitteko edes yrittää ymmärtää, mistä tässä ketjussa oli tarkoitus keskustella?!

Opittu avuttomuus! Eli se, että kun esimerkiksi jää leskeksi, ei osaa mitään käytännön asioita. Tai vaikka osaisi, heittäytyy täysin avuttomaksi, koska on oppinut puolison olevan aina apuna. Tai esimerkiksi se, että puoliso yrittää opettaa toista tankkaamaan auton, mutta toinen ei suostu edes yrittämään koska "sinä olet tuon aina tehnyt ja aina tulet tekemäänkin". Tässä ketjussa on kymmeniä aiheeseen kuuluvia esimerkkejä.

Sen sijaan, kuten jo aiemmin kirjoitin, täällä osa puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä. Te aidan seipäästä puhuvat voitte aloittaa oman ketjun aiheesta, joka ei tätä aloitusta edes koske.

Miten pystyt todistamaan, että kyse on haluttomuudesta eikä aidosta kyvyttömyydestä?

Opittu avuttomuus ei ole sitä, että yli 80-vuotias ei uskalla pestä ikkunoita. Ei sitä, että ei osaa käyttää moottorisahaa, vaihtaa renkaita, ommella vaatteita, istuttaa kukkia jne.

Opittu avuttomuus on sitä, että ei koskaan ole opetellut hoitamaan raha-asioita, tekemään ruokaa, pesemään pyykkiä, henkilökohtaisena esimerkkinäni oli se, että isoäitini ei leskeydyttyäänosannut käyttää kaukosäädintä.

 

Voi olla, että joku on oikeasti kyvytön hoitamaan arjen perusasioita, mutta pohjalla on ollut HALUTTOMUUS olla opettelematta näitä asioita, "koska joku toinen hoitaa kuitenkin". Loppujen lopuksi heittäydytään täysin avuttomaksi myös huomiota saadakseen. Tästä hyvä esimerkki ketjussa oli, kuinka Kela-taksin tilannut muuten toiminnallinen ihminen oli heittäytynyt miltei jalattomaksi kuljettajan saavuttua paikalle.

Itse olet käsittänyt "opittu avuttomuus"- käsitteen täysin väärin. Opittu avuttomuus on surullinen käsite ja koskee eniten lapsia ja lannistettuja. Opettelee käsitteet ennen kuin alat siitä keuhkoilemaan ihmisille.

 

Opittu avuttomuus tarkoittaa psykologista tilaa, jossa ihminen lakkaa yrittämästä muuttaa elämäänsä, koska hän on aiemmin huomannut tekojensa olevan hyödyttömiä. Ilmiö syntyy toistuvien vastoinkäymisten, hallinnan tunteen menettämisen tai pessimistisen ajattelun seurauksena. Se johtaa arjessa passiivisuuteen, motivaation puutteeseen, heikkoon itsetuntoon sekä masennusalttiuteen, sillä ihminen uskoo olevansa täysin olosuhteiden uhri.

Meidän vanhempi heittäytyi eläkkeellä avuttomaksi, jotta saisi lisää vierailuaikoja. Vierailut muistuttivat työmaata. Rehkittiin 6-8h per vierailu hänen asioiden hoitamiseen. Vaikutus oli päinvastainen. Vierailut vähenivät. Lopulta ei osattu ottaa hänen hätää todesta. Häntä olisi voitu pelastaa, jos olisi itse soittanut 112, eikä turvautunut siihen, että lapset hoitaa.

On eri asia heittäytyä avuttomaksi ja manipuloida sillä ihmisiä, kuin kärsiä psykologisesta tilasta nimeltä "opittu avuttomuus". Sellaiset ihmiset ovat oikeasti pahasti lamaantuneita.

Hyvä pointti. Kävin nimittäin nyt googlettamassa, mitä tarkoitetaan "opitulla avuttomuudella". Itsellänikin oli termistä virheellinen käsitys. Olin nimittäin käsittänyt asian, niin, että jos on voinut teettää jonkin asian aina toisella, ei ole koskaan edes tarvinnut opetella tekemään sitä itse. Jos vaikka vaimo on laittanut aina ruokaa ja pessyt pyykit ja mies on tankannut auton, niin sitten, kun toista ei enää olekaan tai toinen ei pysty noita tekemään, ollaan ilman ruokaa, likaisissa vaatteissa tai bensatankki tyhjänä.

Mahtavaa kun sinä kykenet itsereflektioon ja voit kyseenalaistaa väärinkäsityksiäsi. 

 

Tuo kuvaamasi kaltainen on enemmänkin nimeltään laitostumista, vaikka parisuhdetta ei laitokseksi voikaan kutsua. Mutta sitä se ilmiö on. Kun parisuhteessa lukitaan roolit vuosikymmeniksi niin, että kumpikin vastaa omista alueistaan, koti alkaa toimia kuin tehokas laitos. Ongelma syntyy silloin, kun omia vastuualueita ei opetella ristiin. Kun se kumppani, joka hoiti kaikki laskut, virastoasiat ja auton huollot yllättäen kuolee, toinen jää täysin avuttomaksi näiden asioiden edessä. Hän on "laitostunut" siihen arjen palveluun, jota puoliso piti yllä. Tämä tekee itsenäistymisestä kriisin keskellä valtavan raskasta, koska perustaidoista on luovuttu luottamuksen ja mukavuuden vuoksi.

Laitostuminen on itseasiassa aika hyvä termi tähän, vaikka parisuhteessa kyse ei olekaan laitoksesta. Ilmiö on kuitenkin aivan sama.

Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ei armoa ei. Nykyiset ihmiset ovat kaiken tietäjiä ja osaajia. Heille on itsestään selvää että liki 80-vuotiaina vielä pystyvät kaikkeen ja oppivat uutta.  Tässä näköjään noussut metsätyöt, kyllä se pitää osata puut kaataa ja polttopuiksi pilkkoa.

Ihmisen kyllä pitää ikääntyessään ihan itsekin alkaa ennakoida tulevaa. Mulla itselläni eläkepäivät just vasta alkaneet ja kaksi liikuntakykyä heikentevää etenevää sairautta. En mä voisi missään korvessa asua ja olettaa, että sukulaiset kävisivät tekemässä mulle kotityöt. Halkojen hakkuuta myöten. Asun 2-kerroksisessa asunnossa ja kyllä mä jo nyt mietiskelen, suunnittelen ja sisustan tätä kotiani sitä silmällä pitäen, että jonain päivänä en pääse enää portaissa kulkemaan. Sitten vaan yläkerta jää tyhjäksi ja asun alakerrassa. Jos en jonain päivänä pysty tässäkään asumaan, sitten pitää muuttaa jonnekin senioritaloon, palvelutaloon tai muuhun sellaiseen paikkaan, missä pystyn. Sitä ennen ostan kaikki tarvitsemani palvelut. Ostan jo nyt kaiken sellaisen, mitä en itse pysty tekemään.

Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi on heikompi astia siinä kohtaa kun vanhus ei kuule, näe, osaa, ymmärrä?

Voisitteko edes yrittää ymmärtää, mistä tässä ketjussa oli tarkoitus keskustella?!

Opittu avuttomuus! Eli se, että kun esimerkiksi jää leskeksi, ei osaa mitään käytännön asioita. Tai vaikka osaisi, heittäytyy täysin avuttomaksi, koska on oppinut puolison olevan aina apuna. Tai esimerkiksi se, että puoliso yrittää opettaa toista tankkaamaan auton, mutta toinen ei suostu edes yrittämään koska "sinä olet tuon aina tehnyt ja aina tulet tekemäänkin". Tässä ketjussa on kymmeniä aiheeseen kuuluvia esimerkkejä.

Sen sijaan, kuten jo aiemmin kirjoitin, täällä osa puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä. Te aidan seipäästä puhuvat voitte aloittaa oman ketjun aiheesta, joka ei tätä aloitusta edes koske.

Miten pystyt todistamaan, että kyse on haluttomuudesta eikä aidosta kyvyttömyydestä?

Opittu avuttomuus ei ole sitä, että yli 80-vuotias ei uskalla pestä ikkunoita. Ei sitä, että ei osaa käyttää moottorisahaa, vaihtaa renkaita, ommella vaatteita, istuttaa kukkia jne.

Opittu avuttomuus on sitä, että ei koskaan ole opetellut hoitamaan raha-asioita, tekemään ruokaa, pesemään pyykkiä, henkilökohtaisena esimerkkinäni oli se, että isoäitini ei leskeydyttyäänosannut käyttää kaukosäädintä.

 

Voi olla, että joku on oikeasti kyvytön hoitamaan arjen perusasioita, mutta pohjalla on ollut HALUTTOMUUS olla opettelematta näitä asioita, "koska joku toinen hoitaa kuitenkin". Loppujen lopuksi heittäydytään täysin avuttomaksi myös huomiota saadakseen. Tästä hyvä esimerkki ketjussa oli, kuinka Kela-taksin tilannut muuten toiminnallinen ihminen oli heittäytynyt miltei jalattomaksi kuljettajan saavuttua paikalle.

Itse olet käsittänyt "opittu avuttomuus"- käsitteen täysin väärin. Opittu avuttomuus on surullinen käsite ja koskee eniten lapsia ja lannistettuja. Opettelee käsitteet ennen kuin alat siitä keuhkoilemaan ihmisille.

 

Opittu avuttomuus tarkoittaa psykologista tilaa, jossa ihminen lakkaa yrittämästä muuttaa elämäänsä, koska hän on aiemmin huomannut tekojensa olevan hyödyttömiä. Ilmiö syntyy toistuvien vastoinkäymisten, hallinnan tunteen menettämisen tai pessimistisen ajattelun seurauksena. Se johtaa arjessa passiivisuuteen, motivaation puutteeseen, heikkoon itsetuntoon sekä masennusalttiuteen, sillä ihminen uskoo olevansa täysin olosuhteiden uhri.

Meidän vanhempi heittäytyi eläkkeellä avuttomaksi, jotta saisi lisää vierailuaikoja. Vierailut muistuttivat työmaata. Rehkittiin 6-8h per vierailu hänen asioiden hoitamiseen. Vaikutus oli päinvastainen. Vierailut vähenivät. Lopulta ei osattu ottaa hänen hätää todesta. Häntä olisi voitu pelastaa, jos olisi itse soittanut 112, eikä turvautunut siihen, että lapset hoitaa.

On eri asia heittäytyä avuttomaksi ja manipuloida sillä ihmisiä, kuin kärsiä psykologisesta tilasta nimeltä "opittu avuttomuus". Sellaiset ihmiset ovat oikeasti pahasti lamaantuneita.

Hyvä pointti. Kävin nimittäin nyt googlettamassa, mitä tarkoitetaan "opitulla avuttomuudella". Itsellänikin oli termistä virheellinen käsitys. Olin nimittäin käsittänyt asian, niin, että jos on voinut teettää jonkin asian aina toisella, ei ole koskaan edes tarvinnut opetella tekemään sitä itse. Jos vaikka vaimo on laittanut aina ruokaa ja pessyt pyykit ja mies on tankannut auton, niin sitten, kun toista ei enää olekaan tai toinen ei pysty noita tekemään, ollaan ilman ruokaa, likaisissa vaatteissa tai bensatankki tyhjänä.

Aktiivisuus

Ei tapahtumia.