Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro31: "Palstapoliisi sakottaa: lankojen setvimisestä, nakkikastikkeesta, kalapuikoista! Soo soo.
Tiukka tyyppi, kun 'tunnistaa rikolliset'. Meitä muita huvittaa tuo pörhistely."
Sakot onneksi perustuu kuukausituloihin ja mun kuukausituloni ovat jo kohta puoli vuotta olleet pyöreät 0 € :DPäivän naurut, olkaa hyvä.
Tuli tämä viesti mieleen, kun meillä on tänään nakkikastiketta. Ehkä kahdesti vuodessa syödään, niin ei pilaa taatusti terveyttämme. Kouluissakin sitä on ruokana, ei kai ole huono vaihtoehto laisinkaan. Runsaasti salaattia oheen ja pottumuussi.
Käki kukkuu just jossain kauempana, istahdin kesken kukkainkastelun juomatauolle.
Virallisissa ravintosuosituksissa pitkälle prosessoidut tuotteet, kuten makkarat ja leikkeleet ei ole suositeltavia. Tällä pyritään parantamaan kansanterveyttä, joka on heikko. Meillä on paljon kansantauteja, jotka ruokavaliolla pysyisi poissa, ylipainokin. Ruuan vaikutus psyykkiseen hyvinvointiin on kiistaton. Vatsaa sanotaan toisiksi aivoiksi. Hyvä muistisääntö on, että ihminen on mitä syö. Syö sikaa, niin saatat ruveta röhkimään.
Kouluruoka on herättänyt paljon keskustelua. Laatu on niin heikko, että harva oppilas tai opettaja sitä syö. Nythän on tehty kokeiluja, että tilalla tarjotaan sämpylöitä, ja ne on monille maistuneet.
Sama ongelma ruuan kanssa on vahustenhuollossa. Vastikään uutisoitiin, että vanhukset jopa sairastuu kehnon ruuan vuoksi.
Julkinen ruoka on siirtynyt pörssiyhtiöiden bisnekseksi. Niiden tehtävä on tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Ei vaadi suurta älyä päätellä, mistä silloin tingitään.
Jos on aikaa, kannattaa seurata julkista keskustelua, tietää paremmin, mistä puhuu.
Jokainen valitsee tietenkin itse, mitä lataselleen laittaa.
Syödä saa vaikka hevonpeetä, kunhan ei ryhdy sitä puhumaan. 😂
Kouluissa ja vanhustenhoidossahan just niitä virallisia ravintosuosituksia einten toteutetaankin. Tehdään epämääräistä mautonta tai pahanmaksuista mössöä, mutta on kuitenkin ravitsemussuositusten mukaista. Jos eri maistu, niin vika on siinä, joka lusikan tai haarukan varrressa on.
Papan juttujas on mukava lukea. Mun toinen pappani kuoli jo ennen syntymääni jua toinenkin, kun olin hyvin pieni. Mulla on hämärä muistikuva tästä papasta, joka makasi mummolassa keittiössä olevalla hetekalla. Tämä muistikuva ei välttämättä ole todellinen vaan ehkä olen myöhemmin nähnyt mummolassa valokuvan papasta hetekalla makaamassa.
Olisi ollut ihanaa, jos olisi ollut pappa, jonka kanssa puuhastella kaikenlaista. Toisaalta mulla oli onneksi setä. Äitini siskon mies. Kaupunkilaistyttönä oli ihanaa päästä aina kesäksi maalle ja mä olin jo lapsena vähän "poikatyttö". Tykkäsin leikkiä autoilla ja rakennella legoilla. Ja joo, leikin kyllä tyttöjen kanssa kaikenlaisia kotileikkejäkin. Kavereillani oli nukenvaunuissa vauvanukke ja mulla oli nalle. Oli mulla vauvanukkekin, mutta ei se muovinen esine herättänyt mussa mitään erityisiä tunteita. Onneksi mun kavereita ei haitannut, että Lammas oli "vähän outo".
Kesäisin maalla tätini naapurissa asui mua vuotta nuorempi poika. Ja siis tätini siinä mummolan naapurissa. 1960-luvulla pienillä paikkakunnilla monesti suhtauduttiin helsinkiläiskakaroihin vähän negatiivisesti. Mutta tämä Risto aina innolla odotti, milloin mä taas tulen sinne. Setäni opetti mua jo 4-vuotiaana käyttämään puukkoa ja kaikenlaista tuli silloin vuoleskeltua puukarahkoista, mitä metsästä sattui löytymään. Riston kanssa perustettiin metsän reunaan eläinten hautausmaa. Rakennettiin matalat aidat jne. Aina, kun löysimme kuolleen linnun tai vaikka mehiläisen, järjestettiin Riston kanssa hautajaiset. Veisattiin pari virttä, pidettiin puhe ja nikkaroitiin pienet ristit haudalle. Teini-iässä mulle tuli sitten omat kotkotukseni enkä enää mennyt kesiksi maalle. Olisipa kiva tietää, mitä Ristolle nykyisin kuuluu. Samannimisiä on kuitenkin Suomessa niin paljon, että jos nimellä alkaisin netistä etsimään, olisi kuin etsisi neulaa heinäsuovasta.
Vierailija kirjoitti:
Lammas hyvä, toivottavasti tiukasti osaat kieltäytyä isäsi hoitamisesta!
Totta kai sisko lykkää sen sinulle kun ennenkin olet hoitanut.
Jospa isä pääsisi johonkin lyhytaikaiseen hoivapaikkaan jos/ kun ei kotona pärjänne?
Käytiin tänään siskoni kanssa yhdessä siellä sairaalassa ja hoitajan kuullen isä antoi luvan, että lääkäri saa soittaa mulle. Joten hoitaja laittoi soittopyynnön lääkärille. Kun lähdettiin sairaalasta, sanoin siskolleni, että mä hoidan nyt sen yhden puhelun, kun lääkäri soittaa, ja sinä hoidat kaikki käytännön asiat, koska mä aion laittaa sen lääkärin soiton jälkeen puhelimeni äänettömälle seuraavaksi kahdeksi kuukaudeksi. Ei mulle noin yleensöäsoita muut kuin isäni, siskoni ja lehtimyyjät. Kaikki ystäväni laittavat ensin viestiä ja kysyvät, onko ok soittaa. Jos en vastaa viestiin, niin eivät soita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Mukavaa alkanutta viikkoa nasut ja epänasut! Mulla eilinen ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Piti vain käväistä puolen päivän aikaan isän luona, mutta vasta klo 19 olin takaisin kotona. Ensin isän kanssa lääkäriin ja sieltä sittten päivystykseen odottelemaan. Vielä nyt aamulla oli päivystyksessä, mutta siirretään sieltä jonnekin. Lupasivat ilmoittaa, kun tietävät, minne siirretään. Tarkoitus olisi vielä palata kotiin, mutta se nyt sitten riippuu siitä, kuinka pitkään joutuu sängynpohjalla makaamaan. Jos kovin pitkään,niin eipä se sitten pääse enää omin avuin edes sängystä ylös. Mutta aika näyttää.
Mä olen eilisestä ihan uupunut, joten tänään en tee yhtikäs mitään. Paitsi rapsuttelen Kyylää ja katselen Netflixiä. Tietysti tässä kelailee kaikenlaista. Pahin skenaario on se, että kun siskoni lopuviikosta lähtee taas mökille, niin päättävätkin kotiuttaa isän just silloin. Ja siten, että se ei kotona yksin pärjääkään. Ja sitten mä joudun juoksemaan siellä päivin ja öin ja jos jotain sattuu, ei auta kuin soittaa 112:een ja lanssi tulee viemään sen taas päivystykseen. Äitihän oli kolmen kuukauden aikana 4 kertaa päivystyksessä ja jostain syystä - varmaan Murphyn laki - aina silloin, kun mun siskoni oli mökillä.Ei. Ei vaan nyt pitää sanoa että tehdään niinkuin on jo sovittu, siskosi hoitaa isäsi. Et tarvitse ohjeita, tiedän mutta silti pakko tämä sanoa. Nyt ei mennä mökille vaan nyt hoidetaan isä koska niin on sovittu. Nyt sen aika on tullut.
(Älä suutu mutta sitä hyväksyntää tai rakkautta mitä vaan, et tule isältäsi saamaan vaikka kaksoisvolttia heittäisit hänen loppuelämänsä. Anteeksi että puutun.)
En halua loukata, mutta vähän samaa ajattelen. En välittäisi sen paremmin isän kuin sisarenkaan hyväksynnästä, eiväthän hekään välitä sinun. Mikset lähtisi lomalle? Ilmoitat heille, että et ole käytettävissä. Voisin myös vedota terveydentilaani, etten jaksa auttaa nyt. Tiedät nämä vaihtoehdot, mutta joku sinut lukitsee tilanteeseen. Olisiko se perusteeton toivo? Halu todistaa korvaamattomuutensa? Toive olla tarpeellinen? Järjellä kyllä ymmärrät, että he eivät koskaan tule ymmärtämään arvoasi. Ehkä voisit panostaa muihin ihmissuhteisiisi, se voisi olla oman hyvinvointisi kannalta parempi.
Korostan, etten titenkään tunne koko tilannetta, ihmisistä puhumattakaan. Voi olla taloudellisiakin intressejä, ja tunnetasolla vaikea asettaa rajoja ja vaatimuksia omaisille. Kannattaa toisaalta huomata, että heille se ei näy tuottavan vaikeuksia.
Joskus ei vaan pysty irrottautumaan tilanteesta. Silloin helpottaa vasta, kun vanhemmat ovat poissa. Tarkkana saa kuitenkin olla, ettei ota jotain toista autettavaa tilalle. Jokainen on oikeutettu elämään omaa elämää ilman syyllisyydentuntoja.
Ehkä sekaannun liikaa asiaan, itse parhaiten tiedät, miten haluat menetellä.
Et sekaannu asiaan liikaa. Mä olen saanut kasvatettua omat lapseni siten, että eivät enää mua tarvitse. Olen kummankin kanssa erittäin hyvissä ja läheisissä väleissä, mutta he ovat aikuisia ja osaavat ratkaista omat ongelmansa ihan itsekin. Ja joo, tottakai voivat pyytää - ja ovatt pyytäneetkin - multa neuvoa joissain asioissa. Varsinkin erilaisten lakipyläien tulkitsemisapua. Oikeastaan mun suurin toive ja suurin mielenrauhan täyttymys olisi se, että KUKAAN ei enää tarvitse mua. Paitsi Kyylä-kissani.
Olen onnellinen siitä, että pystyin hyppäämään poois oravanpyörästä jo viime syksynä. Työelämä ei enää tarvitse mua. Mun säästöt riittää siihen asti, että eläkettä alkaa tulla. Miksi en lähde lomalle? Koska rakastan olla kotona. Omassa rauhassani, omien aikataulujeni mukaan ja Kyylä-kissa vatsani päällä maaten. En halua minnekän hotelliin odottamaan päivää, milloin pääsen taas takaisin kotiin.
Ja kesken tän viestin kirjoittamisen mun sisko soitti ja mun pitää lähteä hänen mukaansa sinne sairaalaan setvimään isän asioita. Ei olisi koskaan pitänyt opiskella sairaanhoitajaksi!!! No ei vaan...paljon hyötyä on mulle ollut niistä opinnoista ja työkokemuksesta.
Mulle tuli tuo hämmennys, kun kuopus meni ekalle luokalle kouluun. Tulin töistä, laitoin ruuan, lapset kipaisivat syömässä ja sen jälkeen menivät takaisin ulos kavereidensa kanssa. Istuin vähän hoomoilasena olohuoneessa ja luin kirjaa. Ja kyse oli nimenomaan hämmennyksestä. Sitten tajusin, että mähän voin ruveta vaikka työn ohessa opiskelemaan jotain. Ja niin sitten aloin ja siitä poikikin mulle paremmin palkattu ammattikikin.
Noin muuten tarpeettomuuden tunteeseen, niin mä olen ollut kaikista tyytyväisin silloin, kun KUKAAN ei tarvitse mua yhtään mihinkään. Aina on joku tarvinnut. Vähintään työnantaja ja sitten ikääntyvät vanhemmat. Jos saa elämälleen tarkoitusta sillä, että on jollekin toiselle tarpeellinen, niin tässä maassa on kyllä vaikka mitä mahdollisuuksia vapaaehtoistyöhön.
Joku ehdotti koiran ottamista, mutta ei omaa koiraa voi ottaa vain kesäloman ajaksi. Tai siis ajaksi, jolloin omat harrastukset on tauolla. Mutta mikään ei estä tutustumasta johonkin alueella asuvaan koiranomistajaan.... vaikka naapuriin ... ja kertoa, että olisi välillä tekemisen puutetta. Jos sopiva omistaja ja koira löytyy, niin voi sopia, että käytte yhdessä lenkillä ja jos koira pitää susta, niin voisit kertoa omistajalle, että mikäli hänellä on joskus koiran ulkioluttajalle tarvetta, niin voi kysäistä sulta. Mun oma koirani kuoli muutama kuukausi sitten, mutta mä saan kyllä "lainakoiria" välillä. Ihan pidemmäksikin aikaa, jolloin sitten käytän koiraa ulkona 3 kertaa vuorokaudessa. Satoi tai paistoi.
Mutta noin muuten ap:lle, niin nyt on hyvä hetki alkaa miettiä, mitä kaikkea haluat tehdä tulevaisuudessa, kun lapsesi yhä vähemmän viettävät aikaansa sun kanssa. Mä olen vuosikymmenten aikana remontoinut kotiani, nikkaroinut kaikenlaista, tuunannut vanhoja huonekaluja, tehnyt käsitöitä jne jne. Lapseni ovat jo keski-ikäisiä enkä ole enää työelämässäkään ja mulla on kotona vaikka mitä hommaa. Se nk kuolinsiivouskin vielä kesken.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/