Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Oletko loppuun asti ajatellut koiran ottamisen Lammas?

Minä mukavuudenhaluisena en voisi kuvitellakaan että sairaanakin joutuisin säässä kuin säässä ulkoiluttamaan koiraa!

No sinulla on tietysti siitäkin kokemusta mutta iän myötä perussairautesi aiheuttanee eneneviä kipujakin.

Aamulla lähdettiin kotikotiin ajelemaan, kuutisen tuntia menee kun pysähdytään aina syömään. Olipa luonto kaunis- tyyniin järviin kuvastuvat puut kultaisine lehtineen, aamulla sankka sumu nousi vesistöistä.

Seuraavan kerran kun mennään kakkoskotiin niin puut ovat jo lehdettömät.

Hyvää yötä😴😴

Olen ajatellut ja tosiaan voin ottaa juuri tämän koiran, mutta en mitä tahansa koiraa. Tämä koira on jo vanha ja kuulemma löntystelijä. Ei halua tehdä enää  pitkiä lenkkejä. Asun paikassa, jossa omalta takapihaltani pääsee suoraan metsään eli helppo käyttää pikaisesti ulkona, jos olisin itse vaikka vatsataudissa. Muutenkin tässä menee hyvin sellaisia reittejä, että voi tehdä lyhyemmän tai pidemmän lenkin.  Ei mun edellinen koiranikaan viimeisinä aikoinaan halunnut enää kuin kävellä taloyhtiön ympäri. Enemmän sillä meni aikaa pusikoiden nuuskimiseen ja kavereilleen "viesteihin vastaamiseen". Vuosi sitten olin kolme viikkoa koronassa ja kovassa kuumeessa, mutta koiran ulkoilutukset onnistui silti. Eli sille riitti, kun käveltiin taloyhtiön ympäri. Osa siitä ympärikävelystä menee just tuon metsän kautta. Jos asuisin vielä edellisessä asuinpaikassani kerrostalossa, josta olisi pitänyt lähteä aika kauaskin ennenkuin olisi voinut antaa koiran tehdä tarpeensa, en edes harkitsisi koiran ottamista. 

Mitä tulee noihin perussairauksiini ja kipuihin, niin olen jo nyt huomannut, että kun en enää käy kävelyllä kolme kertaa päivässä - edes lyhyttä kävelylenkkiä - kivut ovat pahemmat. Sanonta "liike on lääke" pitää kyllä paikkansa. Olen aina sanonut, että olen perusluonteeltani laiska, saamaton ja mukavuudenhaluinen ja tosiaan en poistu ovesta ulos, jos ei ole mikään pakko. Kun on koira, on pakko. En olisi myöskään ollut valmis edes tähän koiraan, jos pojalleni ei olisi sopinut olla avuksi, jos itse vaikka joudun sairaalaan tai mikäli toi mun toinen jalkateräni ensi vuonna leikataan ja könkkäilen sitten kyynärsauvojen kanssa. Eli pitää olla koirasta huolehtimiseen myös plan B. Mulla on hänen lisäkseen olemassa vielä plan C ja plan D eli läheisiä, joiden koirat on aika paljonkin olleet mulla hoidossa. Tiedän saavani tarvittaessa myös heiltä apua ja myös he asuvat ihan kävelymatkan päässä. 

Onkos Kallea näkynyt? Kyöstiä ei näkynyt kahteen päivään, mutta nyt se taas pörähti mun viereen. Jos tuosta surinasta nyt olen jotain oppinut ymmärtämään, niin luultavasti Kyösti kävi Tallinnan risteilyllä. Liekö ollut reissussa Kallen kanssa vai onko löytänyt jonkun Kyllikin?

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Keskiviikkoa! Eilen piti perua koiran tutustumiskäynti. Heräsin toissayönä kurkkukipuun ja hillittömään yskään. Eilinen päivä meni lähes kokonaan peiton alla. Siirrettiin koiran tutustumiskäynti ensi viikkoon. Nyt ei ole enää kuumetta, mutta edelleen muuten kipeänä. Kauaa ei jaksa pystyssä olla. Vuosi sitten tähän aikaan olin koronassa ja tämä räkätauti ei sentään ihan niin paha ole. Onneksi. 

No pitipäs sattua

Toipumista

Nyt jännätään

Kyylän reaktiot

Sitten myöhemmin

Kiitos! Nyt illalla ollut vähän parempi olo kuin eilen, tosin olen tuutannut elimistööni lähes kaikkea, mitä lääkekaapista löytyy. Juristi otti taas yhteyttä, mutta nyt pitäisi olla hänellä isän perunkirjoitusta ja kuolinpesän jakoa varten kaikki muu paitsi Traficomin todistukset isän omistamista autoista. Toivottavasti saataisiin jo ensi viikolle sovittua aika tapaamiseen. Sen jälkeen voisin varata itselleni aikoja lääkäriin. 

Vierailija kirjoitti:

kuuntelen musaa kun robo imuroi

Mulla muuten sama, mutta kissa pakenee toiseen huoneeseen.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään yksinäisiä auttaa kotipalvelu tai kotisairaanhoito. Hoitaja voi käydä useamman kerran päivässä, jos tarve vaatii, mutta aikataulut on tiukat. Yhdelle tutulle, joka asuu todella kaukana keskustasta, järjestyi leikkauksen jälkeen paikka terveyskeskussairaalasta, jotta toipumista voitiin seurata. Ilmeisesti olisi tullut kalliimmaksi, että hoitaja olisi ajanut pitkiä matkoja hänen luokseen. Tulevaisuudessa käytännöt voi muuttua, kun vanhusten perhehoitoa (vrt.lasten perhepäivähoito) halutaan lisätä. 

Totta tuokin. Mutta ei tekonivelleikkauksen jälkeen kotiuteta, jos potilas ei pysty omin avuin edes kävelemään. Siis ei pääse sauvojen kanssa vessaan eikä keittiöön lämmittämään mikrossa ruokaa. Tai rollaattorin kanssa. Silloin tosiaan erikoissairaanhoidosta siirtyy perusterveydenhuollon hoitopaikkaan, kunnes on kotiuttamiskelpoinen. Kotihoidon voi saada pistämään sen napapiikin, mutta toisaalta nykyisin se on niin yksinkertainen toimenpide, että potilaat kyllä yleensä oppivat pistämään sen itsekin jo sairaalassa. Toki joillain on piikkikammo eivätkä kykene pistämään itse, mutta se kerran päivässä kotihoidon pistämä piikki tulee kuitenkin yhteiskunnalle halvemmaksi kuin jos potilas olisi ympärivuorokautisen hoivan paikassa. En ole selvittänyt, kuinka paljon halvemmaksi tulisi se, että perhehoitaja kävisi pistämässä sen piikin kuin että hyvinvointialueen kotihoito kävisi pistämässä piikin. Perhehoitajathan tekevät töitä myös asiakkaan kotona. 

Leikkauksen jälkeen kannattaa sairaalassa kertoa, jos uskoo, että ei tule pärjäämään kotona. Mä halusin molempien tekonivelleikkausten jälkeen mahdollisimman nopeasti sairaalasta kotiin, koska kotona oli kuitenkin oma rauha ja omat aikataulut. Sairaalassa joutui neljän hengen huoneessa makaamaan koko yön paikoillaan sängyssä, vaikka kroppa huusi hoosiannaa. Kotona sain kävellä, nousta istumaan, köpötellä parvekkeelle istumaan. Mulla tosin kyse oli polvesta eikä lonkasta, mutta se paikoillaan makaaminen oli kaikista kivuliainta. Kotona ei tarvinnut maata paikoillaan. Haasteita toki mullakin oli. En ollut tajunnut, että mun jalkanihan ei nouse niin, että pääsisin suihkualtaaseen. Ja lisäksi se suihkuallas oli liiukas ja kaatumisvaara suuri. Joten istuin vessanpöntön kannella ja suihkuttelin itseni käsisuihkulla.