Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Kyllä normaali ihminen haluaa tehdä töitä.

Mä ajattelen vähän eri tavalla. Normaali ihminen haluaa tehdä jotain, mutta se ei välttämättä ole työ. Ei varsinkaan palkkatyö. Voin rehellisesti sanoa, että mä en olisi tehnyt päivääkään palkkatyötä, jos olisin saanut saman rahan muutenkin. Sen sijaan olisin tehnyt jotain järkevää ja hyödyllistä. Olisin tehnyt vapaaehtoistyötä eläinsuojelussa, vähävaraisten auttamisessa, yksinäisten vanhusten seurana jne. Viime vuosituhannen lopussa mun palkkatyönäni oli organisoida ja kehittää silloisella työpaikallani asioita niin, että koko yksikkö voidaan lakkauttaa ja työntekijät irtisanoa. Työnantajan kannalta työni tietysti oli järkevää ja hyödyllistä, mutta itse olin eri mieltä. Ja varsinkin irtisanotut työntekijät olivat eri mieltä. Muahan irtisanominen ei koskenut vaan mut siirrettiin tekemään sama homma toiseen yksikköön, josta sitten aika pian irtisanouduin ja vaihdoin ihan muualle töihin. En koe nykyistä työtänikään järkevänä ja hyödyllisenä - päinvastoin - mutta koska siitä maksetaan hyvin ja kevään jo chillailin lyhennetyllä työajalla säästöjeni varassa, teen ihan vain palkan takia töitä taas täydellä työajalla. Ja lasken päiviä eläkeikään. Harmi vaan, että mulla on hitaasti etenevä sairaus enkä enää eläkkeellä pysty tekemään asioita, joita minä pidän järkevinä ja hyödyllisinä. Siis noita alussa mainitsemiani. 

Terveydentila vaikuttaa ihan varmasti. Mutta tuohon ikäluokkaan kuuluvana mulle tuli mieleen kaksi asiaa, jotka saattavat vaikuttaa elinvoimaisuuteen. Ensinnäkin se, että yleensä tuossa iässä harvemmin on enää omia vanhempia huolehdittavana. Jos vanhemmat ovatkin vielä elossa, ovat todennäköisesti jo joko hoivakodissa tai ainakin palvelutalossa. Toinen asia on, että lapset ovat jo aikuisia ja useimmiten jo 30+. Eli sen ikäisiä, että eivät enää tarvitse vanhemmiltaan edes taloudellista apua kuten opiskeleva nuori vielä tarvitsee. 60-70-vuotiaalla vastuuta, velvollisuuksia ja huolia on vähemmän. Voi ajatella vain itseään ja tehdä mitä huvittaa. 

Erikseen

Mä ymmärrän aloittajaa. Kun tässä eläkepäivät siintävät jo horisontissa, katsoo tätä oravanpyörää toisin silmin kuin nuorena. Olen monen kommentoijan kanssa samaa mieltä, että sehän on elämää. Toisaalta sellaista elämää usein kutsutaan myös ruuhkavuosiksi. Nuorena sitä jaksoi, mutta en jaksaisi enää. Ja jotenkin tuntuu, että nykyisin ihmiset tosiaan suorittavat enemmän ja juoksevat oravanpyörässäänkin nopeammin kuin mitä vielä 1980- ja 1990-luvuilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette voisi vaikka koota lähialueen äideistä ryhmää, jonka kanssa jaatte hoitovastuuta? Netissä onnistuisi helposti.

Niin että täytyisi vieraiden muksuista huolehtia omien lisäksi?

Kyllä, vastavuoroisesti tietenkin. Kun omat lapseni olivat pieniä, oli ihan tavallista, että mä otin välillä naapurin lapsia hoitoon ja välillä naapuri otti mun lapsiani hoitoon.  Sama tietenkin oli ystävien kanssa. Ja lapsilla oli toisistaan leikkiseuraa.