Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Tuohan olisi win-win, kun tänne tarvitaan työvoimaa ja Venezuelassa on talouskriisi. Tosin en tiedä miten pitkäaikaista helpotusta tuo toisi, mutta äkkiseltään win-win.

Lattarit on mukavia, naiset ainakin. 

Venezuelassa on tosiaan talouskriisi ja se on nykyisin erittäin köyhä maa. Sieltä halutaan pois. Suomeen tulemisen suhteen on kuitenkin muutama ongelma. Ensinnäkin tänne tulevalla pitäisi olla niin hyvä palkka, että siitä asumis- ja elämiskulujen jälkeen jää vielä ylimääräistä lähettää Venezuelaan jääneelle perheelle. Hoiva-avustajan palkka ei ole häävi ja kun siitä ottaa ensin verot pois, maksaa kalliin asumisen, työmatkakulut  ja muutenkin kalliin elämisen, venezuelalaisen on järkevämpää hakeutua jonnekin muualle töihin kuin Suomeen. Sellaiseen maahan, missä palkasta jää ylimääräistä lähettää kotiin.

Toinen ongelma on, että Venezuelassa perhe käsittää muutakin kuin vain puolison ja alaikäiset lapset. Joitakin vuosia sitten Suomesta lähetettiin EU-alueen ulkopuolelle vanhus, jolla kotimaassaan ei ollut lainkaan sukulaisia. Ainoa lapsi oli naimisissa suomalaisen kanssa ja asuivat Suomessa, mutta vanhus ei saanut eää jatkettua oleskelulupaansa, koska ei ollut enää työikäinen eikä hänen katsottu kuuluvan perheeseen. Ei ollut sellaisesta maasta, josta olisi voinut hakea tänne t.u.r.vapaikanhakijana. 

Kolmas ongelma on, että Suomessa on varsin pieni latinoyhteisö. Pinta-alaltaan suuressa ja väestöltään pienessä harvaanasutussa Suomessa latinoyhteisö on käytännössä vain pk-seudulla. Paljon houkuttelevampaa latinoille on pyrkiä Yhdysvaltoihin tai edes Britanniaan. 

Neljäs ongelma on tässäkin ketjussa esille tullut suhtautuminen ulkkareihin työkavereina. Monissa muissa länsimaissa on aivan normaalia ollut jo vuosikymmeniä, että työpaikoilla on ihmisiä kaikista maanosista ja monista maista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tee. Oletan, että kutsutut osaavat itse kertoa erikoisruokavalioistaan, mutta läheisimpien allergiat tiedän jo nyt. Teen laktoosittomana lähes kaiken ja hommaan jotain valmista gluteenitonta.

Ei ole kutsuttuja vaan saa tulla vapaasti. Pohjanmaan tapa.

Tuossa tapauksessa mä suunnittelisin tarjottavat niin, että viljoja sisältävä tarjottava olisi erikseen. Vaikka kattava tapas-pöytä ja sitten siihen erikseen tarjolle sekä tavallista että gluteenitonta patonkia. Viiskymppisilläni mulla oli "Välimeren pöytä" eli tapaksia, antipastoja, mezejä. 

Mä kysyn kutsutuilta etukäteen, onko jotain allergioita tai muita ruokarajoitteita. Ja suunnittelen tarjoilut sen mukaisesti. Jos on tiedossa, että jollain on keliakia, en silloin tee piirakoita tai voileipäkakkuja vaan jotain muuta.  Täytekakunkin voi tehdä esim käyttämällä kaakaojauhetta ja perunajauhoa. Tosin, jos on vain yksi keliakiaa sairastava, voin tehdä hänelle oman pienen voileipäkakun ja muille tavallisen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä voi odottaa suomalaisilta vanhemmilta, joiden sosiaaliset taidot ja käytöstavat on yleisesti heikkoja?? Ulkomailla usein kaikki otetaan mukaan ja ollaan yhteisöllisiä.

Jos esim hoitajienkin kesken on syrjintää, ulos sulkemista jne, mitä voi odottaa heidän ammattitaidoltaan vastaavasti lasten kohdalla?

Siskoni asuu Islannissa. Koko luokka pyydetään ja kaikki muut tekee saman.

Ei asu Reyjavikissa, mutta silti

Entä jos on pieni asunto eikä jaksa tai halua järjestää suuria juhlia? Tai jos ei ole varaa järjestää juhlia 25 lapselle, vaan rahat riittävät 7 lapsen juhliin?

mutta et sinä kutsu 24 lasta

Milloin muuten tuli tämä "koko luokka/päiväkotiryhmä pitää kutsua" -ajattelu? En ole lapsena enkä aikuisenakaan asunut niin isossa asunnossa, että koko luokan tai lasteni kohdalla edes koko päiväkotiryhmän kutsuminen olisi ollut mahdollista. Ei edes siinä tapauksessa, että kaikki muut ystävät ja kaverit olisi jätetty kutsumatta. Lapsuudessani asuin 65 m2 kerrostalokolmiossa ja ruokapöydän ääreen mahtui max 6 henkilöä. Sain siis kutsua synttäreilleni 5 kaveria. Lasteni ollessa kaverisynttäri-ikäisiä mulla oli olohuoneessa ruokapöytä, johon mahtui 8 henkilöä, joten lapseni saivat kutsua synttäreilleen 7 kaveria. 

Vierailija kirjoitti:

Se, että ne kutsut pistetään salassa ei muuta sitä tosiasiaa, että lapset eivät pysty olla kertomatta niistä kutsuista yleisesti siellä päiväkodissa. Itse, kun olin joskus aikoinaan töissä päiväkodissa niin melkein järjestään (varsinkin pojat) ylpeilivät niillä synttäri kutsuilla ja moni viellä uhkaili et jos joku juttu ei mennyt sen synttärisankarin mielen mukaan niin hän isoon ääneen uhkas, että sinä et sitten saa kutsua minun synttäreille tai vaikka kutsu olikin jo tullut niin lapsi sanoi, että sinä et sitten saa tulla vaikka oli jo saanut kutsun, kun joku voittikin jossain leikissä sen synttäri sankarin.

Ymmärrän tuon, mutta onko tosiaan nykyisin niin, että lapsen kaikki kaverit ovat aina samassa päiväkotiryhmässä tai samalla luokalla koulussa? Eikö lapsilla ole enää kavereita harrastuksista, naapurustosta, rinnakkaisluokilta jne? Mulla itselläni ja lapsillani on ollut muitakin kavereita eikä edes kaikki päiväkoti- tai luokkakaverit ole olleet oikeasti kavereita. Oikeilla kavereilla tarkoitan sellaisia, joiden kanssa viettää aikaa myös vapaa-ajallaan.