Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni mennään metsään jo, kun ratkaisuksi ehdotellaan aina ohjattuja harrastuksia, mitälie liikuntapäiviä, liikuntatunteja, aikuisten ohjausta. Kun muutos johtuu siitä, että lapset eivät enää vietä vapaa-aikaansa ulkona liikkuen, vaan tuijottaen ruutuja. Ei joku jalkapalloharrastus pari kertaa viikossa korvaa sitä, että ennen lapset juoksivat ja pyöräilivät keskenään ulkona tuntikausia joka päivä, kun muuta tekemistä ei ollut ja vanhemmat hääsivät lapset ulos.

Epäsuosittu mielipiteeni on, että ruutuaika pitää rajata ihan lailla ja videopeleihin, someihin ym tuotava ikävarmennus, koska niin suuri osa vanhemmista ei halua puuttua asiaan.  Väitän, että ruuturiippuvuus on nykyään suurempi terveysongelma lapsille ja nuorille kuin esim. tupakka tai alkoholi, silti siihen ei puututa lainsäädännöllä. Myös aikuisille, mutta lapsilla ei ole täyttä itsemääräämisoikeutta, heitä voimme suojella lailla. 

En mäkään liikkunut lapsena 80-luvulla vapaaehtoisesti. Luin vain kirjoja. Olisiko ne kirjat pitänyt kieltää?

Omasta puolestani voin sanoa, että mulle tuli hyvä yleiskunto ihan siitä että mutsi pakotti pyöräilemään ja marjastamaan kanssaan. Se kantaa edelleen.

Sepä hienoa. Miten sinun 40 vuoden takainen kokemuksesi liittyy siihen, että 2020-luvulla on lasten ja nuorten lihavuuskriisi? Miten ne lapset saadaan liikkumaan, joiden vanhemmat eivät pakota tai kannusta pyöräilemään ja marjastamaan? 

Ylipaino johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että syödään enemmän kuin kulutetaan. Liikunta on tottakai tärkeää, mutta pelkällä liikunnalla ei laihdu, jos edelleen mättää naamaansa mitä haluaa ja miten paljon haluaa. Tai sitten pitää vetää jotain överikuntoilua, mikä harvemmin onnistuu lapsilta. Lisäksi normaalipainoisellakin voi olla huono peruskunto, jos hän ei liiku. 

Ei mullakaan ole mitään viisastenkiveä lasten ja nuorten lihavuuskriisiin. Mutta jo parinkymmenen vuoden ajan olen pistänyt merkille, että kauppojen tarjouksista ehkä 20% on tavalla tai toisella tarpeellisia elintarvikkeita ja loput 80% on sellaisia, joita ei tarvita lainkaan tai korkeintaan vain juhlapäivinä. Ja nämä loput 80% on yleensä myös "jättipakkauksia". Eli esimerkiksi yhden 0,33 l limupullon sijasta ostetaan 6 tai 12 kpl. Omat lapseni ovat jo 30+, mutta muistan heidän lapsuudestaan, miten neuvolan terveydenhoitaja kauhisteli, kun meillä ei ollut karkkipäivää. Totesin vain, että en pidä mitenkään tärkeänä syöttää lapsilleni joka viikko karkkia enkä osta itsellenikään nk perjantaipulloa. Musta tuntuu, että erilaisten herkkujen syömisestä on tehty lapsille ja nuorille arkea. Ja koko ajan on tullut kauppoihin "mukaterveellisiä" tuotteita. Esimerkiksi erilaisia välipalapatukoita. Tällaisia välipalapatukoita ei edes pidetä karkkipäivän karkkeina vaan välipaloina, joita voi syödä vaikka joka päivä. 

Meillä oli sama systeemi kun olin lapsi. Usko pois, minulla oli kurja olo kun paras kaverini meni perjantaisin hakemaan karkkia kun hänellä oli karkkipäivä. Hän antoi joskus minulle pari karkkia, mutta lopetti kun ei minulla koskaan ollut antaa hänelle. En saanut karkkia kuin pari kertaa vuodessa. Ehkä siksi terveydenhoitaja kauhisteli. Lapsi jää ulkopuoliseksi, kun muut saavat jotain mitä itse ei saa.

Yksi karkkipäivä viikossa ei ole vaarallista. Rajansa terveellisyydelläkin. Minusta noin ankara kasvatus on yhtä vahingollista kuin liian lepsu.

Ymmärsit väärin :) Siis kyllä mun lapsenikin saivat karkkia, mutta eivät sen vuoksi, että on lauantai. Jollain viikolla saattoivat saada vaikkapa maanantaina ja keskiviikkona, jos oli jokin syy, miksi oli kiva ostaa karkkia. Ja sitten jollain toisella viikolla taas eivät saaneet lainkaan karkkia. Määrällisesti söivät karkkia varmasti vähemmän kuin jos olisin joka lauantaiksi ostanut mässypussin, koska on karkkipäivä. Vertaan tätä asiaa perjantaipulloon eli mun mielestä olisi hölmöä sanoa ystävälleni, että sori en voi nyt sunnuntaipäivällisilläsi juoda lasillista viiniä, koska juon vain perjantaisin ja silloin koko pullollisen. 

Vierailija kirjoitti:

Ahdingosta pääsee poiskin myymällä ja menemällä vuokralle. 

Kun ennen köyhät ovat rakentaneet niin on ollut todella tiukkaa. Karvat on itse leikattu ja vaatteet, kengät paikattu, parsittu. Missään huveissa ei ole käyty ja ruoka ihan halvimman mukaan. Näin aloitti mummoni ja vaarinikin sekä mekin 60-luvulla syntyneet. Velkaa ei otettu yhtään ylimääräistä ja niin vähän kun vaan oli mahdollista. Kierrätys tavaraa niin paljon kuin mahdollista. Sitten veloista päästyä pikkuhiljaa ostettiin uuttakin. 

En ymmärrä tätä nyky nuorisoo kun ihan kaikki pitää saada kerralla nyt ja heti. Kamala poru jos ei pääse huveihin ja pehkoonsa laitatuttamaan. 

Menee sinne pankkiin valittamaan ja maksamaan velkansa pois niin pääsee entisenlaiseensa kuluttamiseen. 

Mä olen joskus miettinyt tätä asiaa. Aikoinaan asuntolainojen korot olivat korkealla ja maksuajat lyhyet.  Käytännössä tarkoitti hyvin usein sitä, että kun lapset tulivat yläkouluikään, vanhemmat olivat jo velattomia tai lähes velattomia. Sitten reissattiin ulkomailla, lapsilla oli kivoja maksullisia harrastuksia, käytiin ravintoloissa jne. Harva muistaa enä aikuisena, millaisia vaatteita tms heillä on ollut alle kouluikäisinä tai edes alakouluikäisinä. Eikä muisteta sellaistakaan, että olisi siihen aikaan reissattu joka vuosi ulkomailla (ei nimittäin reissattu, kun makseltiin kiiruusti asuntolainaa pois). Päällimmäisenä lapsuusmuistona on ne vuodet, jolloin vanhemmilla ei enää ollut velkoja ja lapsillakin oli kaikenlaista, mitä rahalla sai. Nyt aikuisena haluttaisiin, että olisi samanlainen elintaso jo silloin, kun vasta ollaan otettu asuntolaina ja hankittu lapsia. Ja asuntolainakin otetaan 20-25 vuoden takaisinmaksuajalla. Omatkin lapset ovat siis jo aikuisia tai ainakin suunnilleen ennenkuin asuntolaina on maksettu. Tämän päivän nuoret haluaisivat, että heillä olisi sellainen elintaso kuin mitä - jos kaikki menee hyvin - heillä tulee olemaa vasta päälle viiskymppisinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni mennään metsään jo, kun ratkaisuksi ehdotellaan aina ohjattuja harrastuksia, mitälie liikuntapäiviä, liikuntatunteja, aikuisten ohjausta. Kun muutos johtuu siitä, että lapset eivät enää vietä vapaa-aikaansa ulkona liikkuen, vaan tuijottaen ruutuja. Ei joku jalkapalloharrastus pari kertaa viikossa korvaa sitä, että ennen lapset juoksivat ja pyöräilivät keskenään ulkona tuntikausia joka päivä, kun muuta tekemistä ei ollut ja vanhemmat hääsivät lapset ulos.

Epäsuosittu mielipiteeni on, että ruutuaika pitää rajata ihan lailla ja videopeleihin, someihin ym tuotava ikävarmennus, koska niin suuri osa vanhemmista ei halua puuttua asiaan.  Väitän, että ruuturiippuvuus on nykyään suurempi terveysongelma lapsille ja nuorille kuin esim. tupakka tai alkoholi, silti siihen ei puututa lainsäädännöllä. Myös aikuisille, mutta lapsilla ei ole täyttä itsemääräämisoikeutta, heitä voimme suojella lailla. 

En mäkään liikkunut lapsena 80-luvulla vapaaehtoisesti. Luin vain kirjoja. Olisiko ne kirjat pitänyt kieltää?

Omasta puolestani voin sanoa, että mulle tuli hyvä yleiskunto ihan siitä että mutsi pakotti pyöräilemään ja marjastamaan kanssaan. Se kantaa edelleen.

Sepä hienoa. Miten sinun 40 vuoden takainen kokemuksesi liittyy siihen, että 2020-luvulla on lasten ja nuorten lihavuuskriisi? Miten ne lapset saadaan liikkumaan, joiden vanhemmat eivät pakota tai kannusta pyöräilemään ja marjastamaan? 

Ylipaino johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että syödään enemmän kuin kulutetaan. Liikunta on tottakai tärkeää, mutta pelkällä liikunnalla ei laihdu, jos edelleen mättää naamaansa mitä haluaa ja miten paljon haluaa. Tai sitten pitää vetää jotain överikuntoilua, mikä harvemmin onnistuu lapsilta. Lisäksi normaalipainoisellakin voi olla huono peruskunto, jos hän ei liiku. 

Ei mullakaan ole mitään viisastenkiveä lasten ja nuorten lihavuuskriisiin. Mutta jo parinkymmenen vuoden ajan olen pistänyt merkille, että kauppojen tarjouksista ehkä 20% on tavalla tai toisella tarpeellisia elintarvikkeita ja loput 80% on sellaisia, joita ei tarvita lainkaan tai korkeintaan vain juhlapäivinä. Ja nämä loput 80% on yleensä myös "jättipakkauksia". Eli esimerkiksi yhden 0,33 l limupullon sijasta ostetaan 6 tai 12 kpl. Omat lapseni ovat jo 30+, mutta muistan heidän lapsuudestaan, miten neuvolan terveydenhoitaja kauhisteli, kun meillä ei ollut karkkipäivää. Totesin vain, että en pidä mitenkään tärkeänä syöttää lapsilleni joka viikko karkkia enkä osta itsellenikään nk perjantaipulloa. Musta tuntuu, että erilaisten herkkujen syömisestä on tehty lapsille ja nuorille arkea. Ja koko ajan on tullut kauppoihin "mukaterveellisiä" tuotteita. Esimerkiksi erilaisia välipalapatukoita. Tällaisia välipalapatukoita ei edes pidetä karkkipäivän karkkeina vaan välipaloina, joita voi syödä vaikka joka päivä. 

Vierailija kirjoitti:

Virheä Töölöstä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"on kuunneltu ihmisiä" - niin varmaan on mutta kysymys kuuluukin että ketkä ne on jotka tuossa saa tahtonsa läpi kun kaupunkilaiset tai yrittäjät ei ole tuollaista halunneet. En yhtään epäile etteikö nekin olisi ihmisiä jos tarkkaan katsotaan.

Malmin kenttäkin on varmaan väliaikaisesti kiinni kun siihen rakennetaan väliaikaisesti asuinalue...

Samoin tää miljardin ratikkasilta on vain väliaikainen. 

Ei saa kritisoida ratikkaa!

Saa. Ja täytyy. Pidättelen naurua kun Vantaakin saa oman ratikan:D

Vantaalaisena en ajattele koko ratikkaa kuin suurena veronmaksajien rahanmenona. Mutta jos se nyt helpottaa Itä- ja Keski-Vantaalla asuvien liikkumista paikasta toiseen, niin mikäpä siinä. Vantaalla ei kuitenkaan ole sellaista keskustaa kuin Helsingissä, johon mentäisiin vain lorvimaan ja paistattelemaan päivää. Jos vielä miettii, mitä kauppoja Espalla edes on ollut, niin turisteja vartenhan ne ovat siellä olleet. Ei keskiverto helsinkiläinen käy kovinkaan usein - moni ei kertaakaan elämässään - ostoksilla Luis Vuittonilla, Marimekolla ja mitä kauppoja siellä nyt olikaan. 

Osittan niitä puretaankin jo siirtämällä potilaita yksityiselle. Esim leikkausjonoissa pitkään olleita siirretään leikattavaksi yksityiselle, jos ko leikkaus on mahdollista tehdä yksityisellä. Kaikkia leikkauksiahan ei ole, mutta esim ortopedisista leikkauksista aika monetkin voidaan tehdä esim Ortonissa.