Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Pitää olla kaunis/komea, hoikka ja timmi (ei mikään normaalipainoinen laihaläski) , varakas ja suosittu. Jos ei ole, on epäonnistunut. Ja jep, some on pitkälti antanut nuorille tämän vääristyneen käsityksen.
-Viera- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omistusasujilla menee yleensä asuntolainan lyhennykseen ja vastikkeeseen kuukaudessa enemmän kuin vuokralaisella vuokraan. Mistä lähtien velkarahalla omistusasuminen on ollut halvempaa? Se voi olla halvempaa vasta sitten, kun asuntolaina on kokonaisuudessaan maksettu.
Väärin menee. Velkapääoma ja siten korot pienenevät joka lyhennyksellä eli se piste missä omistusasumisen kulut alittavat vuokralla asumisen kulut on todennäköisesti paljon ennen kun koko laina on maksettu. Voi olla myös ennen ensimmäistäkään maksuerää.. Lyhennys on oman rahan siirtämistä yhdestä taskusta toiseen, eikä kulu.
Asunnon arvo voi myös laskea.
Voi, mutta tällä ei ole suurtakaan merkitystä, jos laina on jo maksettu tai sitä on enää hyvin vähän jäljellä ja jos asunnossa on tarkoitus asua loppuun asti. Asunnon arvon laskulla on eniten merkitystä silloin, jos lainaa on vielä paljon ja pankki alkaakin vaatia lisää vakuuksia asuntolainan "pantiksi". Tai silloin, jos asunto on alunperinkin hankittu sijoituskohteeksi eikä niinkään omaksi loppuelämän kodiksi.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50 neliön kaksiotkin maksavat järjestään yli 250 000 euroa, siis kaikista rupuisimmillakin alueilla. Tämän voi maalaiset käydä itse toteamassa esim. Oikotieltä. Puhumattakaan sitten paremmista kohteista.
Asuntojen hinnat ovat nousseet aika paljon. Yhdessä vaiheessa pankit alkoivat antaa tosi hövelisti asuntolainaa. Lisäksi takaisinmaksuajat pitenivät, jolloin ihmiset pystyivät ottamaan entistä suurempia lainoja. Ja tietenkin asuntojen hinnatkin nousivat, kun kerran ihmisillä oli varaa maksaa. Aikoinaan pankit suosittelivat asuntolainan määräksi kahden vuoden bruttotulojen suuruista summaa. Eli 50 000 € vuodessa tienaavalle sopiva lainasumma olisi 100 000 €. Nyt tällaista suositusta ei taida pankeilla ollakaan vaan lainaa otetaan niin paljon kuin vain pankki ikinä suostuu myöntämään.
Työläisvanhempani ostivat 120 m2 asunnon läheltä kaupungin keskustaa ja maksoivat lainan pois kymmenessä vuodessa.
Meillä, keskituloisella pariskunnalla ei ole TOIVOAKAAN saada edes kaksiota lainalla, joka olisi yhtä nopeasti maksettu. Ja tosiaan, jomman kumman vanhempien pitäisi antaa oma kotinsa meidän lainamme lisävakuudeksi.
Aiotaan toki muuttaa johonkin pienempään kaupunkiin. Pääkaupungista katoaa aika nopeasti hohto, jos keskituloisenkin rahat menevät seiniin, eikä mihinkään ole varaa osallistua. Perhekin olisi kiva perustaa jossain vaiheessa...
Näinhän se on. Aikoinaan oli ihan normaalia elää todellakin suu säkkiä myöten. Syödä halvinta ruokaa, mitä tarjouksista sai, ajaa vanhalla autonrotiskolla, ei lomareissuja ulkomaille jne niin kauan, kun oli asuntolainaa. Lasten vaatteetkin kierrätettiin sukulaisten ja kavereiden kesken, samoin vaunut, rattaat, pinnasängyt jne. Hyvin kelpasi myös sukulaisten vanhat astiat, huonekalut jne. Haluttiin päästä velattomaksi niin nopeasti kuin mahdollista.
Silloin lainaa sai.
Dippainssi- ja sairaanhoitajapariskunta sai pankilta vain 40 000 euroa lainaa. Parikymppisiä, vakitöissä, aviossa. Loput oli pyydettävä vanhemmilta. Se riitti Oulussa, mutta mitäpä Helsingistä saa 60 000 eurolla?
Asun itse vuokralla 50 m2 yksiössä hintaan 200 e/kk ja kun en lainaakaan saa, niin... Eipä hirveästi jaksa harmitella. 15-vuotiaana töihin lähteneen, kouluttautuneen ja täysin velattoman ihmisen elämä on tällaista.
Mikään ei muuten vimmastuta enemmän kuin suu säkkiä myöten -mölinät. Mulla jää joka kuukausi miltei 1000 euroa säästöön, ja yritin saada ensimmäisen asuntolainan 26-vuottiaana 20 000 omarahoituksella ja viimeksi vuosi sitten 40 000 omarahoitusosuudella. Mutta nähtävästi edes "suu säkkiä myöten" ei riitä oman kodin hankkimiseen. Ottaa päähän tämä tilanne, jo ilman boomereiden säksätystäkin.
Mun pointti edellisessä kommentissani oli, että kun asuntolaina haluttiin maksaa pois kymmenessä vuodessa, oli pakko elää suu säkkiä myöten. Suurimman osan tuloista kun vei asuntolaina korkoineen. Ja jos vielä asui taloyhtiössä, niin yhtiövastike siihen päälle. Omakotitaloissa tietysti oli sitten muita kuluja. Jos laina-aika olisi ollut 20-25 vuotta, ei olisi tarvinnut pihistellä niin paljon, koska kuukausittain pankille maksettava summa olisi ollut pienempi. Laina-aikojen pidentyessä kävi niin, että ihmiset pystyivät ottamaan yhä suurempia asuntolainoja. Ja kun ihmisillä oli siis varaa, myös asuntojen hinnat nousivat. Jokunen vuosi sitten pankit alkoivat taas kiristää lainaehtojaan, koska osalla ihmisistä oli tuloihinsa nähden aivan liian suuri asuntolaina eikä takaisinmaksukyvyssä ollut kovin hyvin arvioitu korkojen nousua. Nyt pankit jo tekevät "riskitestit" vai miksi niitä kutsutaankaan, kun laskevat lainanhakijan maksukykyä nykyistä korkeammilla koroilla.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50 neliön kaksiotkin maksavat järjestään yli 250 000 euroa, siis kaikista rupuisimmillakin alueilla. Tämän voi maalaiset käydä itse toteamassa esim. Oikotieltä. Puhumattakaan sitten paremmista kohteista.
Asuntojen hinnat ovat nousseet aika paljon. Yhdessä vaiheessa pankit alkoivat antaa tosi hövelisti asuntolainaa. Lisäksi takaisinmaksuajat pitenivät, jolloin ihmiset pystyivät ottamaan entistä suurempia lainoja. Ja tietenkin asuntojen hinnatkin nousivat, kun kerran ihmisillä oli varaa maksaa. Aikoinaan pankit suosittelivat asuntolainan määräksi kahden vuoden bruttotulojen suuruista summaa. Eli 50 000 € vuodessa tienaavalle sopiva lainasumma olisi 100 000 €. Nyt tällaista suositusta ei taida pankeilla ollakaan vaan lainaa otetaan niin paljon kuin vain pankki ikinä suostuu myöntämään.
Työläisvanhempani ostivat 120 m2 asunnon läheltä kaupungin keskustaa ja maksoivat lainan pois kymmenessä vuodessa.
Meillä, keskituloisella pariskunnalla ei ole TOIVOAKAAN saada edes kaksiota lainalla, joka olisi yhtä nopeasti maksettu. Ja tosiaan, jomman kumman vanhempien pitäisi antaa oma kotinsa meidän lainamme lisävakuudeksi.
Aiotaan toki muuttaa johonkin pienempään kaupunkiin. Pääkaupungista katoaa aika nopeasti hohto, jos keskituloisenkin rahat menevät seiniin, eikä mihinkään ole varaa osallistua. Perhekin olisi kiva perustaa jossain vaiheessa...
Näinhän se on. Aikoinaan oli ihan normaalia elää todellakin suu säkkiä myöten. Syödä halvinta ruokaa, mitä tarjouksista sai, ajaa vanhalla autonrotiskolla, ei lomareissuja ulkomaille jne niin kauan, kun oli asuntolainaa. Lasten vaatteetkin kierrätettiin sukulaisten ja kavereiden kesken, samoin vaunut, rattaat, pinnasängyt jne. Hyvin kelpasi myös sukulaisten vanhat astiat, huonekalut jne. Haluttiin päästä velattomaksi niin nopeasti kuin mahdollista.
Nuoret ovat vielä aika laumasieluja. Jos itse ihannoi juuri näitä aiemmin mainitsemiani ihmisiä ja haluaisi kuulua heidän joukkoonsa, nuorelle voi olla todella vaikea päättää, että minäpä olenkin erilainen. Lapsistakin jo näkee, että kaikki haluaisivat kuulua juuri luokan suosittujen kaveriporukkaan. Ei haluta muodostaa omaa kaveriporukkaa luokan muiden epäsuosittujen kanssa. Mieluummin ollaan yksin ja ilman mitään porukkaa ja jatketaan haikailemista suosittujen porukkaan. Mutta lohdullista on, että nuorissa on niitäkin, jotka eivät suosittujen porukkaan edes haikaile. Heillä on omat porukkansa eikä ahdista, koska on kivat kaverit. Ja tässä porukassa ei kilpailla siitä, kuka on kaunein/komein jne.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/