Reipas ja tunnollinen lammas

Mä olen tällä palstalla ja muuallakin lukenut,  miten jotkut kaipaavat kovastikin yhteisöllisyyttä.  Tyypillisesti nämä ovat olleet ihmisiä,  jotka itse tarvitsisivat yhteisöltä milloin mitäkin.  Ei niinkään niitä,  jotka olisivat yhteisölle lähinnä vain antavana osapuolena.  Suomessa on vaikka kuinka paljon erilaisia järjestöjä, joihin voi mennä auttamaan muita. Usein vaan tämä ei käy,  koska haluttaisiin itse muilta apua. 

Entisaikojen miniät joutuvat kestämään anopeiltaan vaikka mitä,  mutta ei se heille mitään mukavaa ollut.  Pakko vaan oli,  kun ei ollut päiväkoteja.  Miniä tarvitsi anoppiaan ja siten valta oli anopilla.  Jos anoppi eli tarpeeksi pitkään ja oli vanhana huonokuntoinen tarviten miniäänsä,  valtasuhde kääntyi toisinpäin. 

Ei yhteisöllisyydessä mitään vikaa ole,  mutta sen on syytä olla kaikkiin suuntiin vapaaehtoista eikä jäädä kenellekään kiitollisuuden velkaa.  

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Mutta jos ei halua yhteisöllisyyttä? Toki käytöstavat on silti oltava, siitä samaa mieltä.

Usein täälläkin valitetaan, ettei ole varaa muuttoon kun ei ole kavereita kantoavuksi tai lapselle lapsenvahtia edes satunnaisesti. Osa yhteisöllisyyttä on nimenomaan se, että autetaan toinen toisiamme. Nostetaan ylös tuntematon mummo joka on liukastunut kadulla, tehdään naapurin lumityöt kun tämä on murtanut jalkansa tai kuskataan työkaveria pari päivää kun hänen autonsa on huollossa. Elämä on paljon helpompaa ja mukavampaa kun tulee toimeen muiden ihmisten kanssa.

Olet periaatteessa oikeassa,  mutta aika moni odottaa vastavuoroisuutta.  Ei se kaatunut mummo tule sulle muuttoavuksi. Oletus on,  että kun minä tulen sulle muuttoavuksi,  sinäkin tulet mulle.  Tai vuorotellen ollaan toistemme lapsille lapsenvahtina.  Satunnaiset eri henkilöiden auttamiset ei tarkoita,  että kun itse tarvitsisit muuttoapua tai lapsenvahtia,  joku auttamistasi ihmisistä tulisi sulle avuksi. Siis ihan ok olla avuksi muille  - itsekin olen,  mutta vain silloin,  kun se mulle itselleni sopii - mutta en odota saavani vastapalveluksia.  Monet odottavat. 

Tavallaan, mutta ei vastavuoroisuuden tarvitse olla kahden nimetyn henkilön välistä. Jos minä muutan ja minulle tuntematon naapuri auttaa sohvan kantamisessa niin minä voin puolestani auttaa jotakuta muuta naapuria kastelemalla hänen kukkiaan loman ajan. Eli sellaista yleistä yhteisöllisyyttä. 

Ymmärrän pointtisi kyllä.  Mutta sä voit kastella naapurin kukat,  vaikka toinen naapurisi ei olisikaan auttanut sua sohvan kantamisessa.  Sun ajattelutapa on vissiin vähän sellainen  "laittaa hyvän kiertämään " ja se on ihan hieno ajattelutapa.  Valitettavan usein vaan käy niin,  että muita saa kyllä lähes loputtomiin auttaa eikä siltikään kukaan tuntematon naapuri auta sohvan kantamisessa.  Ts ei voi laskea sen varaan,  että joku tulee auttamaan,  ellei auttaminen ole ollut vastavuoroista.  

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Mutta jos ei halua yhteisöllisyyttä? Toki käytöstavat on silti oltava, siitä samaa mieltä.

Usein täälläkin valitetaan, ettei ole varaa muuttoon kun ei ole kavereita kantoavuksi tai lapselle lapsenvahtia edes satunnaisesti. Osa yhteisöllisyyttä on nimenomaan se, että autetaan toinen toisiamme. Nostetaan ylös tuntematon mummo joka on liukastunut kadulla, tehdään naapurin lumityöt kun tämä on murtanut jalkansa tai kuskataan työkaveria pari päivää kun hänen autonsa on huollossa. Elämä on paljon helpompaa ja mukavampaa kun tulee toimeen muiden ihmisten kanssa.

Olet periaatteessa oikeassa,  mutta aika moni odottaa vastavuoroisuutta.  Ei se kaatunut mummo tule sulle muuttoavuksi. Oletus on,  että kun minä tulen sulle muuttoavuksi,  sinäkin tulet mulle.  Tai vuorotellen ollaan toistemme lapsille lapsenvahtina.  Satunnaiset eri henkilöiden auttamiset ei tarkoita,  että kun itse tarvitsisit muuttoapua tai lapsenvahtia,  joku auttamistasi ihmisistä tulisi sulle avuksi. Siis ihan ok olla avuksi muille  - itsekin olen,  mutta vain silloin,  kun se mulle itselleni sopii - mutta en odota saavani vastapalveluksia.  Monet odottavat. 

Vierailija kirjoitti:

Ei jutussa mielestäni ollut kyse siitä, että pitäisi pysyä huonossa parisuhteessa tai hyväksyä mitä tahansa käytöstä ns. ystäviltä vaan puhe oli yhteisöllisyydestä suuremmassa mittakaavassa. Hänhän otti esimerkiksi esiin itsekkyyden veroasioissa ja totesi myös, että Ihminen voi olla yhteisöllinen, vaikka hän inhoaisi talkootöitä ja nauttisi yksinäisyydestä. Mutta tilanteen tullen hän on valmis ottamaan toiset ihmiset huomioon ja tekemään kompromisseja. Mun mielestä pointtina oli juuri se, että osaa nähdä itsensä ei vain yksilönä vaan osana ryhmää, on se sitten koululuokka, työpaikka, perhe tai koko yhteiskunta.

Toisaalta kun on vuosikymmeniä ottanut muita huomioon ja tehnyt milloin kenenkin takia kompromisseja, niin on aika ihanaa,  kun ei enää tarvitse.  No en mä sentään kadulla ketään päin kävele, kiilaa kaupan kassajonossa tai soita keskellä yötä nupit kaakossa Eldankajärven jäätä, mutta muiden huomioon ottamista on toisaalta sekin,  että antaa muiden olla ihan omassa rauhassaan. Ja omaa elämääni koskevat päätökset saan nykyisin tehdä itse eikä tarvitse kysyä kenenkään mielipiteitä. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä itsekin ihmettelen mihin omat ja mieheni vanhemmat (80 ikävuoden molemmin puolin) rahojaan oikein panttaavat. Onko se pankkitilin saldo itseisarvo? Sitä voi tuijotella ja myhäillä tyytyväisenä? 

Itse en rahaa tarvitse, tulen toimeen vähällä, mutta lapset on opiskelijoita ja elävät todella niukasti ja heillä on jatkuva stressi toimeentulosta etenkin nyt kun kesätöitä ei millään saa. Mun isovanhemmat auttoivat minua aikanaan mutta nyt tämä seuraava polvi ei tunnu välittävän lastenlapsistaan. 

Samoin kuin nuoret pelkäävät etteivät saa eläkettä aikanaan pelkäävät monet vanhukset sitä, etteivät parin vuoden päästä enää saa hoitoa jos eivät sitä itse maksa. 80-vuotias voi elää vielä 20 vuotta ja tarvita itse niitä rahojaan. Ymmärrän siis hyvin sekä nuoria että vanhoja tässä asiassa.

No onko oikeasti järkevää lahjoittaa ne rahat jonkun yksityisen hoivafirman kautta veroparatiisiin kuin auttaa omia jälkeläisiään? 

Meinaat että pitäisi vanhana kärsiä hoidotta, kituuttaa ja kuolla aiemmin, jotta jälkeläiset voisivat saada enemmän tukea...?

Toki jos on molempiin varaa, sekä omaan hoitoon vanhana, ja vielä lapsillekin, niin hyvä.

Suomessahan on nyt niin, että parempaa hoitoa saat jos olet rahaton ja varaton. Julkinen hoito on nykyään parempaa kuin yksityinen ainakin vanhusten suhteen. Jos sinulla on vähänkään omaa rahaa käytössä, niin julkinen puoli pesee sinusta kätensä ja joudut ostamaan palveluita yksityiseltä puolelta ja ne yritykset on pelkkiä rahantekokoneita. Luulet saavasi palvelua, mutta olet väärässä. Minä jaan rahani lapsilleni ennen kuin minusta tulee seniili, niin ei tarvitse joutua vanhusnappulaksi monikansallisiin pörssiyhtiöihin.

Ei kyllä se julkinen puoli on täysi vitsi nykyisin olit sitten nuori tai vanha. Yksityiseltä sitä kunnon hoitoa saa ainoastaan.

Oletko hoitoalalla? Minä olen. Siksipä pystynkin sanomaan, että kunnalla sentään hoidetaan, vaikka se hoito surkeaa onkin.

Jos on rahaa,  pystyy ostamaan monenlaisia palveluita kotiin.  Tai vaikka porrashissin,  jos asunnossa on portaat.  Hyvinvointialueet tarjoavat aika minimaalisen määrän mitään palveluita eikä nekään ilmaisia ole.  Liittyvät siis lähinnä vain vanhuksen perushoitoon,  mutta kodin siivoukset yms on ostettava yksityiseltä. Pointtini on,  että jos ei kyse ole muistisairaudesta,  niin varsin pitkään pystyy asumaan omassa kodissaan. Mun 96v isä on ollut tosi tyytyväinen yksityiseltä hoivapalveluyritykseltä ostamiinsa palveluihin.  Pyrkivät vielä siihen,  että aina kävisi samat työntekijät. 

Harvat vanhukset tilaa niitä palveluita kun ovat pihejä. Koko elämänsä olleet. Mieluummin valittavat etääntyneille sukulaisilleen, että pitäis saada palveluita ilmaiseksi.

Tuo on toki ihan totta,  mutta kaikilla omaisilla ei ole mahdollisuutta käydä tekemässä asioita vanhuksen puolesta.  Aina ei ole kyse edes pihiydestä vaan vanhus haluaa omaisensa sinne seurakseen ja samalla tekemään asiat x, y ja z. Joku vieras työntekijä ei ole vanhukselle yhtä mieluista seuraa kuin lapset ja lapsenlapset.