Reipas ja tunnollinen lammas

Huomenta nasut! Olipas outoa herätä vasta klo 6. Viitenä yönä kun nousin ylös jo noin klo 3. En silti nukkunut kovinkaan paljon enempää.  Unohdin nimittäin laittaa illalla kännykän äänettömälle ja olin ehtinyt olla unessa puolisen tuntia,  kun puhelin soi.  Ja sen jälkeen menikin taas muutama tunti ennenkuin sain uudestaan unta.  

Muistelin,  miten rauhallista mun elämä oli valtimorepeämän jälkeen.  Kukaan ei soittanut mulle.  Kukaan ei pyytänyt mua mihinkään.  Kukaan ei halunnut multa mitään.  Kaikki ymmärsi,  että mä otan yhteyttä sitten,  kun jaksan.  Vaikka toipuminen olikin hidasta,  se aika oli hermolomaa. 

Tuosta foliosta ja alumiinista... mulla on siihen vähän sama asenne kuin muuhunkin eli Arvo Ylpön sanoin: "kaikkea kohtiudella". Juon mä joskus viiniä kristallilaseista ja käytän vanhoja astioita.  En kuitenkaan joka päivä.  Ainoa tänä päivänä terveysriskiksi määritelty päivittäinen juttuni on leikkeleet. Isä on nyt 96v ja syönyt erilaisia leikkeleitä jo 75 vuotta.  Jos leikkeleet lyhentää elinikää,  niin en mä noin muutenkaan pidä välttämättömänä elää 100-vuotiaaksi 

Mukavaa lauantaita kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai rasittavat ihmiset pitää poistaa viemästä energiaa. 

Tulevat sitten takaisin, kun ovat oppineet olemaan.

Tervettä järkeä on lupa käyttää. Se ei ole itsekkyyttä.

Et taida ymmärtää mitä vikaa on ihmisen dumppaamisessa.

Ohis, mutta mitä vikaa on ihmisten dumppaamisessa? Jos joku ei halua olla kanssani, se on ok. Saa pistää välit poikki. Samoin minulla on oikeus pistää välit poikki kuormittavaan ihmiseen. En ymmärrä, mikä siinä on ongelma? Kärsi, kärsi niin kirkkaamman kruunun saat, vai?

Mä ihmettelen myös sitä, miksi joku haluaisi väkisin olla tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa,  joka taas ei halua olla tekemisissä.  Tottakai jossain työpaikalla tms on tultava toimeen kaikkien kanssa,  mutta ei vapaa-ajalla.  

Hyötymisen vuoksi?

Paljon mahdollista 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai rasittavat ihmiset pitää poistaa viemästä energiaa. 

Tulevat sitten takaisin, kun ovat oppineet olemaan.

Tervettä järkeä on lupa käyttää. Se ei ole itsekkyyttä.

Et taida ymmärtää mitä vikaa on ihmisen dumppaamisessa.

Ohis, mutta mitä vikaa on ihmisten dumppaamisessa? Jos joku ei halua olla kanssani, se on ok. Saa pistää välit poikki. Samoin minulla on oikeus pistää välit poikki kuormittavaan ihmiseen. En ymmärrä, mikä siinä on ongelma? Kärsi, kärsi niin kirkkaamman kruunun saat, vai?

Mä ihmettelen myös sitä, miksi joku haluaisi väkisin olla tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa,  joka taas ei halua olla tekemisissä.  Tottakai jossain työpaikalla tms on tultava toimeen kaikkien kanssa,  mutta ei vapaa-ajalla.  

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukekaa se koko juttu ja vaikka tuo hänen kirjansa.  Keltikangas-Järvinen ei sano "Siedä väkivaltaa tai hyväksikäyttöä", "Pysy suhteessa hinnalla millä hyvänsä", "Uhraa oma mielenterveytesi".

 

Vaan hänen sanoma on tämä: "Siedä sitä, että toinen on eri mieltä tai toimii eri tavalla kuin haluaisit", "Älä pakene heti, kun vastoinkäyminen vaatii vaivannäköä", "Haasta oma mukavuudenhalusi ja minäkeskeisyytesi".

 

Hän siis kritisoi sitä, että olemme muuttuneet "sosiaalisiksi kuluttajiksi", jotka vaihtavat ystävän tai kumppanin uuteen heti, kun vanhassa on "valuvika". Hän ei vaadi marttyyriutta, vaan vuorovaikutustaitoja.

Mihinköhän tuo arvostelu oikein perustuu? Ei vastaa mielestäni juurikaan todellisuutta. 

Kyse ei ole siitä, etteivätkö yksittäiset ihmiset yrittäisi (jos sinä ja sattumalta kaikki ympärilläsi olevat ihmiset yrittävät), vaan siitä, että kulttuurinen ilmapiiri kannustaa nykyään helpommin luovuttamiseen kuin asioiden korjaamiseen.

 

Kyse on siitä, että 'oma rauha' on muuttunut itsekkääksi mukavuudenhaluksi. Todellisuutta on se, että yhteisöt murenevat, koska kukaan ei enää suostu joustamaan vain lähtemään.

Yhteisöt kyllä murenee myös siksi,  että niihin pesiytyy hyväksikäyttäjiä.  Siis niitä,  jotka ovat vain saamapuolella,  mutta eivät itse anna yhteisölle mitään.  Sekin ehkä kannattaa muistaa,  että nykyisin voi ostaa melkein mitä vain palveluita.  Ei jää kenelläkään kiitollisuuden velkaan, kun maksaa rahalla. 

 

Joskus vuosia sitten oli netissä Aikapankki.  Siellä oli monenlaisia ihmisiä.  Joku tarjosi vaikka remonttiapua,  toinen autkokyytejä, kolmas lastenhoitoapua,  neljäs koiranulkoilutuksia jne.  Näistä palveluksista kerrytti itselleen "aikapalkkion" ja sillä taas pystyi hankkimaan joltain itse tavitsemansa palvelun.  Mutta koska Suomessa ollaan,  niin verottaja puuttui tuohon ja  Aikapankki lopetti toimintansa. 

Jos pelko hyväksikäytöstä johtaa siihen, että katkaisemme välit heti kun joku ei 'anna tarpeeksi', emmekö silloin itse toimi juuri niin kuin kritisoimasi hyötyajattelu opettaa? Jos suhde on arvokas vain silloin, kun se on tasan, se on kaupankäyntiä, ei välittämistä. Onko joku joskus joustanut sinun vuoksesi, vaikka et ole voinut antaa mitään takaisin?

 

Ehkä se suurin riski ei olekaan, että saattaa jollain prosentin mahdollisuudella tulla hyväksikäytetyksi, vaan enemmänki se, että tulee niin riippumattomaksi, ettei kukaan enää merkitse mitään. Itse en ainakaan halua elää sellaisessa maailmassa.

Kahdenväliset ihmissuhteet on tietenkin eri asia kuin yhteisöt.  Tuossa edellisessä kommentissani puhuin nimenomaan yhteisöistä,  en parisuhteista,  ystävyyssuhteista tms. Yhteisöstä nimenomaan haetaan hyötyä.  Ja siinä olisi myös tarkoitus antaa muille hyötyä. 

 

Kysymykseesi onko joku joskus joustanut minun vuokseni, vaikka en ole voinut koskaan antaa mitään takaisin,  niin ei ole.  Joko olen antanut jotain jo aiemmin tai ainakin myöhemmin. 

Mielltätkö yhteisöllisyyden vain paikoiksi, joihin olet erikseen liittynyt? Entä julkiset tilat - vaikkapa julkinen liikenne? Minua on siellä auttanut tuntematon esimerkiksi lastenrattaiden kanssa enkä ole valitettavasti pystynyt hänelle "maksamaan" takaisin hänen tarjoamaansa apua. Olet varmaan ollut jossain tämän kaltaisessa tilanteissa?

 

Kuulostaa karulta, kun kerrot ettet ole koskaan saanut kokea pyyteetöntä joustamista. Eikö tämä ole juuri se pointti? Jos kaikki ajattelevat noin, kukaan ei uskalla olla heikko tai tarvitseva. Kun yhteisöstä tulee pelkkä hyötyautomaatti, menetämme armollisuuden. Mitä tapahtuu sille yhteisön jäsenelle, jolla ei ole enää mitään annettavaa (esim. sairauden tai vanhuuden vuoksi) heitetäänkö hänet silloin ulos?

Olet oikeassa.  En pidä kauppakeskuksessa tai bussissa olevia ihmisiä yhteisönä, joho  kuuluisin.  Ovat vain satunnaisia ihmisiä,  jotka kukin omista syistään ovat sattuneet samaan aikaan samaan paikkaan.  Heidän kanssaan ei edes ole tarkoitus olla tekemisissä.  Peruskohteliaisuuteen toki kuuluu pitää vaikka vanhukselle ovea auki tai auttaa jotain lastenvaunujen kanssa,  mutta ei tällainen pieni apu ole mielestäni yhteisöllisyyttä vaan peruskohteliaisuutta.

Yhteisöön kuuluva on antanut yhteisölle jo ennenkuin tulee vanhaksi ja sairaaksi. Tietenkään häntä ei heitetä ulos.  Ja korostan nyt vielä,  että puhun yhteisöistä enkä kahden välisistä ihmissuhteista.  Minä ja ystäväni tai minä ja siskoni emme muodosta yhteisöä. Sen sijaan meidän lähisuku muodostaa  ja jokainen sukuun syntyvä tai parisuhteen kautta siihen tuleva antaa jossain vaiheessa yhteisölle jotain.  Ei ketään ole heitetty pois sen vuoksi,  että syystä tai toisesta ei pysty yhteisölle antamaan mitään.  Sitten yhteisönä voidaan ajatella vaikka naapurusto.  Jos joku ei ole koskaan pistänyt tikkua ristiin kenenkään toisen vuoksi,  niin aika turha odottaa muilta apua,  jos itse sellaista jonain  päivänä tarvitsee.  

Yhteisöistä voi yleensä myös poistua itse,  jos kokee yhteisöön kuulumisen liian työlääksi ta  turhaksi. Tai ainakin olla yhteisön jäsenten kanssa vähemmän tekemisissä. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukekaa se koko juttu ja vaikka tuo hänen kirjansa.  Keltikangas-Järvinen ei sano "Siedä väkivaltaa tai hyväksikäyttöä", "Pysy suhteessa hinnalla millä hyvänsä", "Uhraa oma mielenterveytesi".

 

Vaan hänen sanoma on tämä: "Siedä sitä, että toinen on eri mieltä tai toimii eri tavalla kuin haluaisit", "Älä pakene heti, kun vastoinkäyminen vaatii vaivannäköä", "Haasta oma mukavuudenhalusi ja minäkeskeisyytesi".

 

Hän siis kritisoi sitä, että olemme muuttuneet "sosiaalisiksi kuluttajiksi", jotka vaihtavat ystävän tai kumppanin uuteen heti, kun vanhassa on "valuvika". Hän ei vaadi marttyyriutta, vaan vuorovaikutustaitoja.

Mihinköhän tuo arvostelu oikein perustuu? Ei vastaa mielestäni juurikaan todellisuutta. 

Kyse ei ole siitä, etteivätkö yksittäiset ihmiset yrittäisi (jos sinä ja sattumalta kaikki ympärilläsi olevat ihmiset yrittävät), vaan siitä, että kulttuurinen ilmapiiri kannustaa nykyään helpommin luovuttamiseen kuin asioiden korjaamiseen.

 

Kyse on siitä, että 'oma rauha' on muuttunut itsekkääksi mukavuudenhaluksi. Todellisuutta on se, että yhteisöt murenevat, koska kukaan ei enää suostu joustamaan vain lähtemään.

Yhteisöt kyllä murenee myös siksi,  että niihin pesiytyy hyväksikäyttäjiä.  Siis niitä,  jotka ovat vain saamapuolella,  mutta eivät itse anna yhteisölle mitään.  Sekin ehkä kannattaa muistaa,  että nykyisin voi ostaa melkein mitä vain palveluita.  Ei jää kenelläkään kiitollisuuden velkaan, kun maksaa rahalla. 

 

Joskus vuosia sitten oli netissä Aikapankki.  Siellä oli monenlaisia ihmisiä.  Joku tarjosi vaikka remonttiapua,  toinen autkokyytejä, kolmas lastenhoitoapua,  neljäs koiranulkoilutuksia jne.  Näistä palveluksista kerrytti itselleen "aikapalkkion" ja sillä taas pystyi hankkimaan joltain itse tavitsemansa palvelun.  Mutta koska Suomessa ollaan,  niin verottaja puuttui tuohon ja  Aikapankki lopetti toimintansa. 

Jos pelko hyväksikäytöstä johtaa siihen, että katkaisemme välit heti kun joku ei 'anna tarpeeksi', emmekö silloin itse toimi juuri niin kuin kritisoimasi hyötyajattelu opettaa? Jos suhde on arvokas vain silloin, kun se on tasan, se on kaupankäyntiä, ei välittämistä. Onko joku joskus joustanut sinun vuoksesi, vaikka et ole voinut antaa mitään takaisin?

 

Ehkä se suurin riski ei olekaan, että saattaa jollain prosentin mahdollisuudella tulla hyväksikäytetyksi, vaan enemmänki se, että tulee niin riippumattomaksi, ettei kukaan enää merkitse mitään. Itse en ainakaan halua elää sellaisessa maailmassa.

Kahdenväliset ihmissuhteet on tietenkin eri asia kuin yhteisöt.  Tuossa edellisessä kommentissani puhuin nimenomaan yhteisöistä,  en parisuhteista,  ystävyyssuhteista tms. Yhteisöstä nimenomaan haetaan hyötyä.  Ja siinä olisi myös tarkoitus antaa muille hyötyä. 

Kysymykseesi onko joku joskus joustanut minun vuokseni, vaikka en ole voinut koskaan antaa mitään takaisin,  niin ei ole.  Joko olen antanut jotain jo aiemmin tai ainakin myöhemmin.