Reipas ja tunnollinen lammas

Noh, tänä päivänä ongelma lienee siinä, ettei nuorena ole sellaista työpaikkaa, josta saatavalla palkalla saisi pankista asuntolainaa. Lisäksi, jos nuorena asuu vuokralla, ei jää rahaa säästää oman asunnon "käsirahaa" varten. Jos vielä työssäkäyvänäkin tarvitsee asumistukea selvitäkseen vuokrastaan, lienee aika selvää, että siinä ei paljon omaa asuntoa varten säästellä eikä myöskään pankki katso, että olisi järkevää myöntää asuntolainaa. 

Mutta sinänsä olen ihan samaa mieltä kanssasi. Mulla eläkepäivät lähenee ja vaikka eläkeeni tuleekin olemaan jonkin verran keskimääräistä suurempi, olisi aika hanurista, jos puolet eläkkeestä menisi vuokraan, vaikka asuisi kerrostaloyksiössä. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Eikö nykyään poikkeuksellisen paljon öisin valvoville ja itkeville lapsille ole enää nk unikouluja? Tokihan vauvat heräävät yöllä syömään, mutta normaalisti vauva nukahtaa pian sen jälkeen. On kuitenkin vauvoja, jotka syystä tai toisesta eivät nukahda uudelleen vaan huutavat koko yön. Omat lapseni ovat jo 30-40v, mutta heidän lapsuudessaan oli tuollaisia unikouluja, joissa ensinnäkin selvitettiin yöhuutamisen syy (allergia, koliikki tms) ja lisäksi sairaalajaksolla vauva rytmitettiin uudelleen siten, että ei enää valvonut öitä. Omat lapseni eivät unikoulua tarvinneet ja suursyömärikuopukselle neuvolan terveydenhoitaja suositteli jo 2,5 kk iässä antamaan Tuttelin Porkkana-perunavelliä illalla ennen yöunia. Sen jälkeen poika heräsi vasta aamulla syömään. 

Kaikki mahdolliset lapsiperhepalvelut on ajettu niin alas kuin vaan pystyy. Ennen pääsi lääkäriin, tutkittiin allergiat, oli unikoulut, sai kunnan kodinhoitajan, ja tukiverkot olivat myös apuna. Nyt neuvolassa sanotaan että lasten kuuluu itkeä ja siinä se. Tekevät lasun jos annat kiinteitä ennen suositusikää. Tukiverkkoja ei samalla tavalla ole, ihmiset asuvat kauempana ja isovanhemmat kituvat väsyneinä työelämässä. Ja auta armias jos viet lapsen päivähoitoon että saat itse nukkua päivällä, sinut haukutaan syvimpään helvettiin niin päiväkodissa kuin muuallakin :D Ajat ovat totisesti muuttuneet.

Ajat ovat kyllä muuttuneet. En silti muista, että omien lasteni lapsuudessakaan kukaan kavereistani olisi vienyt esim koliikkivauvaansa työssäkäyville isovanhemmilleen yöksi hoitoon, jotta saisi itse nukkua. Sen sijaan huonosti nukkuvien vauvojen huonosti nukkumisen syihin pyrittiin puuttumaan. Mitä tulee noihin kiinteisiin, niin siihen aikaan tuttipullosta juotettavaa velliä, joka ei edes sisältänyt viljoja (viljat sai aloittaa vasta 5 kk iässä), ei pidetty kiinteänä ruokana. Nykyisin se vissiin lasketaan kiinteäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohta sijoittaja ostaa nuo ja maksattaa ostoksensa asumistukina, jotka saa vuokralaisiltaan.

Niin? Onko mielestäsi parempi vaihtoehto pitää talo tyhjillään ja vuokralaiset kodittomina?

Pk-seudulla on loppujen lopuksi aika vähän kodittomia ja suuri osa heistäkin sellaisia, joilla kyllä olisi koti, mutta kun eivät kykene elämään siten, että saisivat kotinsa pitää. Vuokra-asuntoja on tarjolla vaikka kuinka paljon, mutta ei asumistukikaan ihan mihin tahansa asuntoon riitä. Ja varsinkaan yhteiskunnassa, jossa "palkalla ei tarvitsekaan tulla toimeen", vuokra-asunnonkin voi ottaa vain sellaisesta paikasta, mihin rahat riittää. Nykypäivän pätkätyöt, 0-tuntisopimukset, erilaiset työkokeilut sun muut aiheuttavat sen, että yhä harvemmalla on varaa - edes asumistuen turvin - asua pk-seudun parhaimmilla paikoilla. Vuokralla tai velkaisena. 

Teoriassa on, vaikka puhuttaisiin ihan tavallisista syöpähoidoista, joista potilaalle itselleen ei aiheudu juuri muuta kuin sairaalamaksut. Ihmisellä voi olla sellaiset tulot, että ei ole oikeutettu toimenetulotukeen, ja lisäksi sellaisia velkoja, joita ei hyväksytä toimeentulotuessa menoiksi. Eli vaikka rahaa ei jäisikään sairaalamaksuihin, ei niihin saa toimeentulotukea, koska ilman em velkoja henkilöllä olisi varaa maksaa sairauskulunsa itsekin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP tässä.

Tarkoitan ketä tahansa yli 30-vuotiasta (mies)kumppania etsivää naista.

Kysymykset juontaa ajatukseen siitä mitä enemmistö miehistä etsii kumppanistaan. Korkealla miesten mieltymyksissä on hyvin usein nuoruus, kauneus ja hedelmällisyys.

Monen kohdalla tässäkin ketjussa tuntuisi tapahtuvan ristiriita.

Jos mies arvostaa yllämainittuja, tarjoaa vanhempi niitä usein vähemmän. Samaan aikaan ja myös hyvin ymmärrettävästi yli 30v nainen pyytää tai vaatii mahdolliselta kumppanilta enemmän.

Kyllä kaikki tajusi, mitä tällä aloituksella hait, älä huoli :D

Sinua ei tainnut miellyttää naisten vastaukset, joista käy ilmi, että vanhemmiten naiset ei suinkaan muutu epätoivoisemmiksi ja alistu suhteisiin helpommin omalla kustannuksella, vaan päin vastoin. Eli ei oo helppoa teillä miehillä, jotka ette onnistu nuorena pariutumaan iäksi.

Ei tarvitse miellyttää, vaan halusin tietää.

Näillä tarjonnan ja vaatimuksien tasapainoilla on erilaisia lopputulemia ja ne ei välttämättä ole kenenkään mieleen:

- Vaatimuslistalla poissuljetut miehet jäävät yksin

- Vaativat naiset jäävät helpolla yksin

- Vaatimukset täyttävillä miehillä on paljon valinnanvaraa, eivät siis sitoudu

Voittaako tässä kukaan?

Luulet nyt että kaikki on yhtä epätoivoisia kuin sinä olet. Jos itseä miellyttävää seuraa ei löydy, on paljon kivempaa olla yksin kuin viettää aikaa seurassa jossa ei viihdy. Ei tämä ole mikään *pakko saada joku* peli.

Ad hominem. Löydän kyllä seuraa.

Myös ihan ymmärrettävää että on helpompi olla yksin kuin ottaa liian huono mies tai nainen. Kysymykseksi muodostuu silloin: onko parisuhteessa oleminen tärkeämpää kuin omista vaatimuksista kiinni pitäminen.

Parisuhteessa oleminen on tärkeämpää silloin, jos parisuhteessa eläminen on laadultaan mukavampaa elämää kuin sinkkuna eläminen. Puolisolle osoitetut vaatimukset perustuvat nimenomaan siihen, että ei mukavaa sinkkuutta ole järkevää vaihtaa parisuhteeseen, jos elämänlaatu sen myötä laskee. Kun vaatimukset täyttyy, parisuhteessa eläminen on mukavampaa kuin sinkkuna eläminen.