Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kirjoitti:

No voi voi. Sitten haette vain toimeentulotukea. En halveksi tuilla eläjiä mutta toivon että olisitte hiljaa kun ei teillä mitään hätää ole inflaation noustessa toisin kuin meillä, jotka maksavat kaiken itse.

Et varmasti maksa kaikkea itse. Olen varma että saat verovähennyksiä ja ne on tukia.

Verovähennyksen eivät ole tukia vaan ne korvaavat ansion hankkimisesta aiheutuneita kuluja.

Verovähennystä saa myös kodin siivouksen ostoon suurituloiset. Jos ihminen on niin uusavuton laiska pas.. että ei jaksa omaa kotiaan siivota niin maksakoon itse siivouksen.

Mutta jos miehellä on uusavuton tyhmä vaimo niin silloin joutuu ottamaan kodinsiivouspalvelun ja pitopalvelun, että saa ylioppilasjuhlat järjestettyä. Kyllä lapsi ja sukulaiset tietää, että äiti on saamaton, laiska vätyspaska ja ilman miehen rahoja ei elämästä tulisi mitään.

Vieraat joutuu syömään yököttävän pahaa valmis täytekakkua. Lapsi häpeää.

Muilla ylioppilailla on ihania äitejä jotka ovat nähneet vaivaa ylioppilasjuhliin ja siivonneet itse kodin ja tarjottavat on itse tehty.

Sitten on nämä häettävät rakennekynsi mammat, joilla siivooja siivoaa kodin ja pitopalvelu hoitaa tarjottavat, kun ei rakennekynsi mamma osaa mitään.

Rakennekynsi mamman pitää kaikki saada helpolla. Viikot se istuu toimiston tuolissa ja ruoka on kaupan valmis eineksiä.

Eikö se pääsisi vielä helpommalla, jos vain istuisi himassa syrjäytymässä ja nostaisi tukia ja ehkä saisi vielä jonkun kunnan työntekijän siivoamaan ja auttamaan elämänhallinnassa?

Kunnan työntekijän? 😂😂😂😂😂

Suomessa ei ole kyllä kunnilla yhtään työntekijää joka siivoaisi eläkeläisten koteja.

Sen tiedän, että veteraaneille on siivous maksettu, mutta ei muille eläkeläisille.

Toi hoidetaan myös spurguille ja narkeille sekä hulluille. 

On jollain kuvitelmat, voi hyvä jumala.

Ne on varmaan näitä jotka eläkkeelle päästyä matkustelee ulkomailla ja sitten kun tulee aivoinfarkti niin ollaa h-moilasena, että mitä eikö kunnalta tai kaupungilta tulekaan ilmais siivoojaa ja pyykin pesijää.

Todennäköisesti. Ja näitä on muuten paljon. Minunkin alle 70-vuotias äitini kuvittelee kunnalta jonkun tulevan hoitamaan häntä ja siivoamaan sityten kun hän ei itse pysty.

Yllättävän moni suuriin ikäluokkiin kuuluva kuvittelee, että eletään julkisten palveluiden suhteen edelleenkin 1980-lukua. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Tässä pitäisi ehkä miettiä, miten työt saatiin tehtyä silloin, kun siirryttiin kuusipäiväisestä työviikosta viisipäiväiseen. Olen kyllä ollut kansakoulussa silloin, kun lauantaitkin olivat vielä koulupäiviä, mutta en muista sellaista, että esimerkiksi kauppojen aukioloaikoja olisi viisipäiväiseen työviikkoon siirtymisen myötä lyhennetty. Voi olla, että lyhennettiin, mutta en ole lainkaan varma.

Tämäpä olikin mielenkiintoinen muisto kauppojen aukioloajoista. Minäkään en tiedä muuttuiko ne.

Mutta monikaan nykyihminen ei muista aikaa jolloin kauppojen aukioloaikoja säädeltiin. Ne saivat lauantaisin olla auki kahteen iltapäivällä ja sunnuntaisin kiinni. Arkisin ne suljettiin kuudelta. En nyt ihan mene vannomaan noita kellonaikoja mutta jotenkin noin.

Myös pyhien aattona noudatettiin lauantain aukioloja. Tästä historiallisesta syystä meillä töissä on yhä pyhäpäivien aatot puolikkaita työpäiviä!

Mitenköhän kävisi jos näitä entisaikain aukioloaikoja alettaisiin taas noudattaa?

Kauppareissulla mietin asiaa ja totesin, että silloin, kun siirryttiin kuusipäiväisestä viisipäiväiseen työviikkoon, ei jokaiseen "mutterin vääntämiseen" tarvittu vähintään kolme vuotta kestänyttä tutkintoa. Suuri osa töistä oli sellaisia, joihin ei tarvittu kansakoulua kummempaa koulutusta ja työ opittiin työtä tekemällä. Nykyisin, kun lähes joka työhön vaaditaan jokin koulutus ja kenties vielä jotain tulityökortteja jne, nelipäiväiseen työviikkoon siityminen olisi paljon vaikeampaa. Kun ei niitä oikealla tavalla koulutettuja ole. 

Olen itse ollut onnekkaassa asemassa, kun mulla oli mahdollisuus nelipäiväiseen työviikkoon. Meille on palkattu nuoria ihmisiä ja koska työnantaja tietää, että jään kolmen vuoden päästä eläkkeelle, olen saanut rauhassa opastaa ja delegoida työtehtäviäni nuoremmille. Vuosikymmenten osaaminen ja varsinkin se nk hiljainen tieto ei ole kovin nopeasti siirrettävissä. Kuitenkin sitä mukaa, kun olen saanut osaamista jaettua nuoremmille, olen voinut vähentää omaa työntekoani. Nautin todella paljon nelipäiväisestä työviikosta ja lyhensin työaikaani vielä siitäkin aika merkittävästi, mutta nyt työtilanne on taas se, että myös mua tarvitaan kokopäiväisesti. Vaikka palkkani tietysti pieneni, kun vähensin työaikaani, haluan jatkossakin pyrkiä samaan, kunhan työtilanne helpottaa. En tarvitse enää rahaa samoihin asioihin kuin nuoremmat tarvitsevat. joten enemmän kuin mielelläni astun jo sivuun.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen vaihtoehto olisi kuusituntinen työpäivä.

Kuusituntisessa työpäivässä on sellainen haaste, että et välttämättä voi nk tiputtaa hanskoja kädestäsi sillä hetkellä, kun tuo 6 tuntia tulee täyteen. On huomattavasti helpompaa olla vaikkapa maanantai kokonaan vapaalla, jolloin sen paremmin asiakkaat kuin työkaveritkaan ei tavoita sua, kuin - jos työaikasi olisi vaikkapa klo 8-14 - lopettaa puhelu tai häätää palvelemasi asiakas pois heti, kun kello lyö kaksi. Olen tehnyt elämäni aikana sekä kuusituntista työpäivää että nelipäiväistä työviikkoa ja siinä, että todellakin pääset lähtemään just silloin, kun työaikasi loppuu, on enemmän haasteita kuin että et ole koko päivänä lainkaan töissä. Ihan jo sellainen asia pitisi osata arvata, että voitko vastata puhelimeen vielä 10 minuuttia ennen työaikasi loppua ja olla varma siitä, että puhelu ei kestä pidempään kuin sen 10 minuuttia. 

Miten tuossa vaikuttaa se päivän pituus? Ihan samalla tavalla se viimeinen työtehtävä voi osua 10 min ennen kahdeksan tunnin työpäivän päättymistä kuin kuudenkin tunnin.

Tietenkin vapaalla voi olla vastaamatta puhelimeen ja olla tavoittamattomissa, olipahan työpäivät kuuden tai kahdeksan tunnin mittaisia.

En sanonutkaan, että se olisi mahdotonta vaan että se on haaste. Oleellista olisi, että työnantaja sitten järjestää niin, että soittoajat asiakkaille ovat esim klo 8-13:30. Näin ei tulisi enää puhelua klo 13:50. Joka sekään ei ole vielä työntekijän vapaa-aikaa vaan edelleen työaikaa. Eihän kaupoissakaan työntekijän työaika lopu silloin (esim klo 23), kun kauppa menee kiinni, vaan vähän myöhemmin. Asiakas saa tulla ostoksille vielä 10 minuuttia ennen ovien sulkeutumista eikä myyjät heitä asiakasta niskaperseotteella ovesta ulos täsmälleen klo 23:00.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Tässä pitäisi ehkä miettiä, miten työt saatiin tehtyä silloin, kun siirryttiin kuusipäiväisestä työviikosta viisipäiväiseen. Olen kyllä ollut kansakoulussa silloin, kun lauantaitkin olivat vielä koulupäiviä, mutta en muista sellaista, että esimerkiksi kauppojen aukioloaikoja olisi viisipäiväiseen työviikkoon siirtymisen myötä lyhennetty. Voi olla, että lyhennettiin, mutta en ole lainkaan varma.

Hupsista niin siis silloin ei ollut työvoimapulaa ja ihmisiä kiinnosti tehdä töitä

Totta, mutta onhan meillä nytkin valtava määrä työhaluisia työttömiä, joille ei kuitenkaan ole töitä. Samaa yhtä paikkaa hakee kymmeniä tai jopa satoja ihmisiä. Ja puhun nyt muista aloista kuin sote-alasta. 

Miksi nämä ihmiset hakkaa päätään seinään? Uuden tutkinnon tekee alle kolmessa vuodessa ja taas on töitä niin paljon kuin jaksaa tehdä, palkka helposti yli 3000 eur kk, mutta se on kai liian vähän?

Yksi syy on ensikertalaisten suosiminen yhteishaussa. Toinen syy on se, että oikeutta opintotukeen on rajoitettu. Kolmas syy on se, että opiskelupaikkoja ei nyt vaan ole kaikille. Jos viittaat viimeisellä lauseellasi sote-alaan, niin joka vuosi hakijoita on huomattavasti enemmän kuin opiskelupaikan saaneita. Ai niin ja vielä neljäntenä sanoisin sen, että opintotukisysteemissä edelleenkin oletetaan, että opiskelija on nuori ja perheetön. Edes summassa, jonka saa tienata menettämättä opintotukeaan (siis jos käy opintojen ohessa töissä), ei käsittääkseni vieläkään huomioida, että opiskelijalla voi olla muitakin elätettäviä kuin vain itsensä. Voi olla, että tämä on jo - toivottavasti - muuttunut, mutta ainakin 20 vuotta sitten vielä oli näin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että iso osa aikuisista ihmisistä vaikuttaa täysin kykenemättömältä kantamaan vastuuta omista valinnoistaan. Yhteiskuntaa ja palvelujärjestelmää itketään apuun aivan liian herkästi. Ihmisillä on kummallinen oikeutuksen tunne eivätkä viitsi itse ponnistella asioiden eteen saati yrittää ratkaista ongelmia itsenäisesti. 

Mitä palvelujärjestelmiä? Eihän täällä saa mitään apua esim. mielenterveysongelmiin. Ihmiset jätetään täysin yksin.

Mä ajattelen tuon edellisen kirjoittajan kommenttia hieman eri tavalla. Meille rakennettiin muutaman vuosikymmenen aikana yhteiskunta - nk hyvinvointiyhteiskunta - jossa kenenkään ei enää tarvinnut välittää kenestäkään toisesta. Eikä oikeastaan edes itsestäänkään, koska voitiin luottaa siihen, että tein mitä tahansa tai jätin tekemättä, yhteiskunta kyllä huolehtii. Vastuu omista vanhemmista ja omista lapsista siirtyi yhä enemmän yhteiskunnalle. Myös ihan omasta elämästäkin. Ja nyt, kun tähän ei olekaan enää varaa ja yhteiskunnan tarjoamia palveluita on koko ajan vähennetty ja tullaan vähentämään entisestään, osa kansalaisista ei ollut edes elänyt sellaista aikaa, kun kansalainen itse oli vastuussa hyvinkin monista asioista. Ei pelkästään omasta itsestään vaan myös muista ihmisistä. Suomi hyvinvointiyhteiskuntana sellaisena kuin suuri osa meistä sen käsittää, oli olemassa vain noin kolme vuosikymmentä eli  suunnilleen 1970-luvun lopusta  2000-luvun loppuun. Sen jälkeen on alkanut alamäkin. Ensin vähän hitaammin, mutta ajan myötä kiihtyvällä vauhdilla 

Ketjun aloittajan alkuperäiseen kysymykseen vastaisin, että vastakkainasettelu. Sellaista asiaa ei taida ollakaan, mistä kansalaisia ei saataisi napit vastakkain. Minkäänlaista "yhteen hiileen puhaltamista" ei enää tunnu olevan. Poliitikkoja tuntuu kiinnostavan vain se, että saavat seuraavissa vaaleissa mahdollisimman monta ääntä. Ja nyt, kun meillä on vielä eduskuntavaalien ja kuntavaalien lisäksi aluevaalitkin, puolueiden ja ehdokkaiden kannatuksen nostattaminen/säilyttäminen ajaa asioiden hoitamisen ohi. Eli sen sijaan, että se nyt valittu kansanedustaja tekisi hommaa, minkä vuoksi hänet on valittu, hän joutuukin jo varsin pian valmistautumaan ehdokkuuteensa vuoden 2025 kuntavaaleissa sekä aluevaaleissa. En tiedä, olisiko hyvä, jos johonkin jo valituksi tullut ei saisi asettua ehdokkaaksi muihin saman kauden aikaisiin vaaleihin.