Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli talossa osuuksia useammilla ihmisillä. Vanhus menee hoitokotiin ja tietysti ajattelee tulevansa vielä kotiin, mutta valitettavasti ei tule.
Osa haluaa , että talo myydään. Toiset taas haluaa säilyttää talon. Toisilla ei ole varaa ostaa ketään ulos. Toisten mielestä ei ole reilua, että vanhukset rahat laitetaan esim kiinteistöveroon ym, toisille tämä on ok (itselleni ei) . Moni ei taida ymmärtää vielä miten paljon niitä kuluja nyt on tulossa
Omat vanhempani asuvat vielä kotonaan, mutta mulla on sellainen muistikuva, että hoivakotimaksuissa (joka lienee noin 85% vanhuksen tuloista) huomioidaan vanhuksen entisestä kodistaan aiheutuvat maksut puolen vuoden ajan. Puoli vuotta voi olla virheellinen tieto, mutta siis loputtomiin ei hoivakotimaksuissa huomioida sitä, että vanhuksella on entisestä asunnostaankin kustannuksia. Tuo prosenttiosuuskin vanhuksen tuloista on vielä sellainen, että jos vanhuksen tulot ovat pienet, hoivakotimaksujen jälkeenkin vanhukselle pitää jäädä rahaa. Jokatapauksessa se summa on alle 200€/kk, tarkkaa summaa en tiedä.
Mun mielestä teidän kannataa myös selvittää, jääkö - sen puolen vuoden jälkeen - vanhukselle ylipäätään rahaa niin paljon, että hän edes voisi maksaa osuuttaan talon kustannuksista. Jos ei jää eikä kukaan muu talon omistajista suostu maksamaan vanhuksenkin osuutta, ei ole oikein muuta mahdollisuutta kuin myydä talo joko ulkopuoliselle tai ainakin joku muista omistajista ostaa vanhuksen osuuden pois. Vanhusta ajatellen hyvä myös selvittää, mitä kaikkea hoivakotimaksuun sisältyy ja mitä vanhuksen pitäisi voida sillä alle 200 €:lla maksaa itse. Ihan sellainen hatusta vedetty esimerkki, että jos vanhuksella vaikkapa joku luontaistuote helpottaa nivelkipuja, niin sellainen vanhuksen pitää ostaa itse. Tai sitten omaiset ostavat ne hänelle.
Kiitos taas hyvästä tietopaketista. Täytyy nämä asiat selvittää. Hyviä huomioita. Ei kaikkea tule edes ajatelleeksi.
Tuosta, että jos ei vanhuksen rahoista jää enää talon kuluihin kohtaan, niin tässä kohtaa jos asunnon myynti tulee tarpeen, niin miten se voidaan sitten suorittaa jos vanhus on vaikka vastahakoinen ? Onko silloin joku taho , joka voi määrätä näin?
Tohon mulla ei ole tarkkaa vastausta. Jos vanhus on oikeustoimikelpoinen ja siis ymmärtää, että hänellä ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa osuuttaan, mutta ei siltikään halua laittaa taloa myyntiin, tilanne on käytännössä sama kuin jos hän muuttaisi vaikka kerrostaloon, Espanjan aurinkorannikolle tai mökilleen ja lakkaisi maksamasta osuuttaan talon kustannuksista. Yhteisomistuksessa talon kustannuksetkin ovat yhteisiä ja jos yksi lakkaa maksamasta, muut sitten maksavat. Tilanne käytännössä sama kuin jos sulla on yhteinen asuntolaina puolisosi kanssa ja puolisosi pelaakin kaikki rahansa, vastuu lainan lyhennyksestä ei katoa minnekään vaan sitten sinä maksat lyhennykset. Tai yhteinen vuokrasopimus ja toinen ei maksakaan vuokria tai osuuttaan vuokrasta, vastuu maksuista siirtyy kokonaan toiselle. Noissa esimerkeissä tietysti ratkaisuna on ero, mutta teidän tapauksessa on mahdollista, että asia jouduttaisin viemään käräjille. Siis se, että talo pitää saada myytyä.
Jos kuitenkin kyse on siitä, ettei vanhus muistisairautensa vuoksi ymmärrä talon myynnin välttämättömyyttä, tuosta voi lähteä eteenpäin prosessi edunvalvontaan.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lisäksi ajattele, kenelle edunvalvonta tyrkättäisi, vaan pohdin kun sitä ei ole! Niin kaikki asiat tuntuu haastavalta. Tuskin edunvalvontaa edes enää saa kovin helpolla tai pikaisesti
Nopeimmillaankin kestää 3-6 kuukautta. Ja sitä ennen tietysti pitää olla lääkärin lausunnot yms. Pelkkä diagnoosi muistisairaudesta ei riitä, koska diagnoosin voi saada jo muistisairauden alkuvaiheessa.
Okei. Tästäkään en tiennyt.
Meillä on asia ollut alkuvuodesta nk tapetilla ja sen vuoksi tiesin. En ole varma, meneekö prosessi kaikilla hyvinvointialueilla samalla tavalla, mutta täällä esim mun äidin pitäisi ensin mennä lääkäriin (esim terveyskeskukseen), josta saa lähetteen geriatrian poliklinikalle. Siellä tehdään muistitestit ja kirjoitetaan lähete pään magneettitutkimukseen. Ko tutkimuksella selvitetään paitsi muistisairauden etenemistä aivoissa myös sitä, että entä jos muistihäiriön syy onkin vaikka aivokasvain, jonka leikkaamalla muisti palautuisi. Eli oikeustoimikelvottomaksi ei katsota, jos päässä onkin jokin parannettavissa oleva juttu. Kun nämä on tehty, geriatrian polin lääkäri kirjoittaa lausunnon edunvalvontaa varten. Ja siitä sitten alkaa tuo 3-6 kk käsittelyaika. Joten näillä kulmilla ensinnäkin ajan terveyskeskukseen (jos nyt varaisi), saisi ehkä elokuulle, sitten ajan geriatrian polille ehkä loka-marraskuulle, sitten ajan magneettikuvaukseen ehkä joulu-tammikuulle ja joskus helmikuussa olisi paperit kunnossa, jotta voisi alkaa hakea edunvalvontaa ja siitä 3-6 kk, niin homma olisi valmis. Selvittelin tätä prosessia taannoin geriatrian poliklinikan sairaanhoitajan kanssa ja hän kertoi, miten prosessi etenee ja mitkä ovat odotteluajat täällä meidän alueella, että ylipäätään saisi sen lausunnon, jonka jälkeen edunvalvontaa voisi alkaa hakea.
Vierailija kirjoitti:
Eli talossa osuuksia useammilla ihmisillä. Vanhus menee hoitokotiin ja tietysti ajattelee tulevansa vielä kotiin, mutta valitettavasti ei tule.
Osa haluaa , että talo myydään. Toiset taas haluaa säilyttää talon. Toisilla ei ole varaa ostaa ketään ulos. Toisten mielestä ei ole reilua, että vanhukset rahat laitetaan esim kiinteistöveroon ym, toisille tämä on ok (itselleni ei) . Moni ei taida ymmärtää vielä miten paljon niitä kuluja nyt on tulossa
Omat vanhempani asuvat vielä kotonaan, mutta mulla on sellainen muistikuva, että hoivakotimaksuissa (joka lienee noin 85% vanhuksen tuloista) huomioidaan vanhuksen entisestä kodistaan aiheutuvat maksut puolen vuoden ajan. Puoli vuotta voi olla virheellinen tieto, mutta siis loputtomiin ei hoivakotimaksuissa huomioida sitä, että vanhuksella on entisestä asunnostaankin kustannuksia. Tuo prosenttiosuuskin vanhuksen tuloista on vielä sellainen, että jos vanhuksen tulot ovat pienet, hoivakotimaksujen jälkeenkin vanhukselle pitää jäädä rahaa. Jokatapauksessa se summa on alle 200€/kk, tarkkaa summaa en tiedä.
Mun mielestä teidän kannataa myös selvittää, jääkö - sen puolen vuoden jälkeen - vanhukselle ylipäätään rahaa niin paljon, että hän edes voisi maksaa osuuttaan talon kustannuksista. Jos ei jää eikä kukaan muu talon omistajista suostu maksamaan vanhuksenkin osuutta, ei ole oikein muuta mahdollisuutta kuin myydä talo joko ulkopuoliselle tai ainakin joku muista omistajista ostaa vanhuksen osuuden pois. Vanhusta ajatellen hyvä myös selvittää, mitä kaikkea hoivakotimaksuun sisältyy ja mitä vanhuksen pitäisi voida sillä alle 200 €:lla maksaa itse. Ihan sellainen hatusta vedetty esimerkki, että jos vanhuksella vaikkapa joku luontaistuote helpottaa nivelkipuja, niin sellainen vanhuksen pitää ostaa itse. Tai sitten omaiset ostavat ne hänelle.
Vierailija kirjoitti:
En lisäksi ajattele, kenelle edunvalvonta tyrkättäisi, vaan pohdin kun sitä ei ole! Niin kaikki asiat tuntuu haastavalta. Tuskin edunvalvontaa edes enää saa kovin helpolla tai pikaisesti
Nopeimmillaankin kestää 3-6 kuukautta. Ja sitä ennen tietysti pitää olla lääkärin lausunnot yms. Pelkkä diagnoosi muistisairaudesta ei riitä, koska diagnoosin voi saada jo muistisairauden alkuvaiheessa.
En osaa sanoa, onko vanhusten hoivakodeissa nykyisin sosiaalityöntekijää, joka osaisi neuvoa asioissa. Jos ei ole, kannattaa ottaa yhteyttä vanhuksen asuinpaikkakunnan mukaisen hyvinvointialueen seniorityön sosiaalityöntekijään. Jos siis olette sitä mieltä, että vanhuksen muistisairaus on edennyt jo niin pitkälle, ettei hän ole enää kykenevä tekemään tällaisia päätöksiä. Periaatteessa tarvitsisitte enää ainoastaan lääkärin lausunnon oikeustoimikelvottomuudesta ja sen jälkeen viedä asia eteenpäin.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/