Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsia ei voisi viedä päivähoitoon vaikka Kirkkonummelle, miksi päivähoidon tulee olla Helsingissä?

Tämä kysymys pisti hymyilyttämään. Ihan totta: jos Kirkkonummelta vaka-työntekijöiden pitäisi tulla Helsinkiin töihin, ihan yhtä hyvin helsinkiläinen voisi viedä lapsensa Kirkkonummelle päivähoitoon. 

Mä asun ihan vanhempieni naapurissa, mutta en suostu tuntemaan syyllisyyttä. Vanhemmillani kun on varaa hankkia ulkopuolistakin apua. Nyt ovat vihdoin ja viimein suostuneet ostamaan sentään siivouspalvelua. Päivittäistavaostoksensa ovat jo onneksi tilanneet kotiinkuljetuksella jo muutaman vuoden ajan. Tai siis isä tilaa, äiti ei enää pystyisi. Mä kyllä ryntään tästä keskellä yötäkin hedän luokseen, jos ja kun on joku oikea hätä. Siivoojaksi, puutarhuriksi, pyykkäriksi tai miksikään muuksikaan juoksupojaksi en kuitenkaan heille ala. Ollaan siskoni kanssa sanottu, että meille ei tarvitse perinnöksi jättää euroakaan, joten käyttäköön palveluihin rahansa. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi ilkeitä kommentteja tässä keskustelussa. Aloituksessa esitetyt ajatukset ovat täysin inhimillisiä ja normaaleja varsinkin jos ero on tapahtunut vasta vähän aikaa sitten.

Se tekee aina kipeää, jos itse rakastaa ja toinen päättää lähteä. Tuskaa lisää entisestään se, jos toisella on jo uusi valmiina ja entinen kumppani vain tavallaan hyppää vanhasta elämästä suoraan uuteen kun jätetty osapuoli jää maahan makaamaan. Tietenkään ketään ei voi omistaa. Mutta ei se tuskaa poista. Jos asia ei vaivaisi niin silloinhan entistä kumppaniaan ei olisi rakastanut ollenkaan. Kyse ei siis ole mistään läheisriippuvuudesta.

Tietenkin jätetyksi tuleminen tekee kipeää. Ja kestää aikansa, ennenkuin siitä selviää. Mutta sen, että lapsilla on kivaa isänsä kanssa, pitäisi mun mielestä olla ap:n kannaltakin ihan hyvä juttu. Olisihan sekin mahdollista, että exä tekisi kaikkea kivaa vain uuden naisensa kanssa eivätkä ap:n lapset pääsisi osalliseksi niistä kivoista jutuista lainkaan. Ap ei pysty tarjoamaan lapsilleen asioita, joita hänen exänsä pystyy tarjoamaan. Ei ihan oikeasti kannata lähteä kilpailemaan lasten toisen vanhemman - varsinkaan eron jälkeen - siitä, kumman vanhemman kanssa lapsilla on hauskempaa. 

Mutta eihän ongelma ollut se, että lapsilla on isän kanssa kivaa... AP:n suru tulee siitä, että hän kokee tulleensa korvatuksi. Että nyt sitä elämää, jota hän kuvitteli perheenä elävänsä, vietetään jonkun muun naisen kanssa. Tuollaiset tunteet ovat edelleenkin ihan normaaleja. Varsinkin jos erosta on vain vähän aikaa.

Tuossa siis surraan menetettyä perhe-elämää. Ei sitä, että lapsilla on kivaa.

Ymmärrän, mutta ap:n kannattaisi keskittää enemmän ajatuksiaan siihen, että erosta huolimatta lapsilta ei jää Puuhamaat yms kokematta. Vaikka ne siis jäävätkin ap:ltä itseltään kokematta. Sekin kun olisi voinut olla mahdollista, että ne olisivat jääneet kokematta myös lapsilta. 

Jos ero on suhteellisen tuore, on melko epärealistista olettaa, että jätetty osapuoli kykenisi välttämättä ajattelemaan positiivisesti. AP tuskin sanoo näitä asioita lapsilleen. Nimenomaan AP tekee järkevästi, kun purkaa asiaa täällä keskustelupalstalla.

Positiivinen ajattelu on tietenkin hyvästä, mutta on tärkeää hyväksyä myös ne negatiiviset tunteet. On hyvä asia, että lapsilla on isänsä kanssa kivaa. Mutta se ei poista tuskaa, koska tuska ei johdu siitä, että lapsilla on kivaa. AP:llä pitää olla myös oikeus surra menetettyä elämäänsä ja jopa tuntea välillä katkeruutta. Hyväksynnällä negatiiviset tunteet saavat vähemmän voimaa ja voivat pikku hiljaa lieventyä ja kadota.

En ole missään sanonut, etteikö ap saisi surra eroaan. Tietenkin saa. Koitin vaan tuoda esille sen, että onneksi lapset eivät menettäneet kivaa kesäänsä, vaikka ap menettikin. Ap:n ei tarvitse siis surra vielä sitäkin, että lapsetkaan eivät pääsisi Puuhamaahan yms, vaan hänen pitäisi omilla varoillaan keksiä lapsilleen kesäksi tekemistä. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi ilkeitä kommentteja tässä keskustelussa. Aloituksessa esitetyt ajatukset ovat täysin inhimillisiä ja normaaleja varsinkin jos ero on tapahtunut vasta vähän aikaa sitten.

Se tekee aina kipeää, jos itse rakastaa ja toinen päättää lähteä. Tuskaa lisää entisestään se, jos toisella on jo uusi valmiina ja entinen kumppani vain tavallaan hyppää vanhasta elämästä suoraan uuteen kun jätetty osapuoli jää maahan makaamaan. Tietenkään ketään ei voi omistaa. Mutta ei se tuskaa poista. Jos asia ei vaivaisi niin silloinhan entistä kumppaniaan ei olisi rakastanut ollenkaan. Kyse ei siis ole mistään läheisriippuvuudesta.

Tietenkin jätetyksi tuleminen tekee kipeää. Ja kestää aikansa, ennenkuin siitä selviää. Mutta sen, että lapsilla on kivaa isänsä kanssa, pitäisi mun mielestä olla ap:n kannaltakin ihan hyvä juttu. Olisihan sekin mahdollista, että exä tekisi kaikkea kivaa vain uuden naisensa kanssa eivätkä ap:n lapset pääsisi osalliseksi niistä kivoista jutuista lainkaan. Ap ei pysty tarjoamaan lapsilleen asioita, joita hänen exänsä pystyy tarjoamaan. Ei ihan oikeasti kannata lähteä kilpailemaan lasten toisen vanhemman - varsinkaan eron jälkeen - siitä, kumman vanhemman kanssa lapsilla on hauskempaa. 

Mutta eihän ongelma ollut se, että lapsilla on isän kanssa kivaa... AP:n suru tulee siitä, että hän kokee tulleensa korvatuksi. Että nyt sitä elämää, jota hän kuvitteli perheenä elävänsä, vietetään jonkun muun naisen kanssa. Tuollaiset tunteet ovat edelleenkin ihan normaaleja. Varsinkin jos erosta on vain vähän aikaa.

Tuossa siis surraan menetettyä perhe-elämää. Ei sitä, että lapsilla on kivaa.

Ymmärrän, mutta ap:n kannattaisi keskittää enemmän ajatuksiaan siihen, että erosta huolimatta lapsilta ei jää Puuhamaat yms kokematta. Vaikka ne siis jäävätkin ap:ltä itseltään kokematta. Sekin kun olisi voinut olla mahdollista, että ne olisivat jääneet kokematta myös lapsilta. 

Vierailija kirjoitti:

Tosi ilkeitä kommentteja tässä keskustelussa. Aloituksessa esitetyt ajatukset ovat täysin inhimillisiä ja normaaleja varsinkin jos ero on tapahtunut vasta vähän aikaa sitten.

Se tekee aina kipeää, jos itse rakastaa ja toinen päättää lähteä. Tuskaa lisää entisestään se, jos toisella on jo uusi valmiina ja entinen kumppani vain tavallaan hyppää vanhasta elämästä suoraan uuteen kun jätetty osapuoli jää maahan makaamaan. Tietenkään ketään ei voi omistaa. Mutta ei se tuskaa poista. Jos asia ei vaivaisi niin silloinhan entistä kumppaniaan ei olisi rakastanut ollenkaan. Kyse ei siis ole mistään läheisriippuvuudesta.

Tietenkin jätetyksi tuleminen tekee kipeää. Ja kestää aikansa, ennenkuin siitä selviää. Mutta sen, että lapsilla on kivaa isänsä kanssa, pitäisi mun mielestä olla ap:n kannaltakin ihan hyvä juttu. Olisihan sekin mahdollista, että exä tekisi kaikkea kivaa vain uuden naisensa kanssa eivätkä ap:n lapset pääsisi osalliseksi niistä kivoista jutuista lainkaan. Ap ei pysty tarjoamaan lapsilleen asioita, joita hänen exänsä pystyy tarjoamaan. Ei ihan oikeasti kannata lähteä kilpailemaan lasten toisen vanhemman - varsinkaan eron jälkeen - siitä, kumman vanhemman kanssa lapsilla on hauskempaa.