Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Omat lapseni ovat jo aikuisia ja tietenkin oli väsyttävää, kun vauva valvotti öisin tai isompi lapsi ollessaan sairaana. Mutta sen jotenkin ajatteli kuuluvan asiaan ja tiesi, että se menee aika pian ohi. Kasarilla ja ysärin alussakin vielä neuvoloissa myös ohjeistettiin menemään sieltä, missä aita on matalin. Oli ihan suositeltavaakin syöttää valmisruokia ja siivoilla kotona vain pahimmat sotkut. Niin ja imetyksestäkään ei oltu vielä tehty äitiyden mittaria vaan ihan jo suositeltiin maitoa pullosta, jos omaa ei tullut riittävästi. Sitä hetkeä, kun lapset nukkuivat päiväunia, ei todellakaan kehotettu käyttämään kodin puunaamiseen tai itsensä trimmaamiseen vaan lepäämiseen vaikka lukien tai pienet nokoset ottaen. Oma lukunsa tietysti on sekin, että aiemmin lapsia sai kasvattaa. Heille sai sanoa ei. En tarkoita mitään ruumiillista kuritusta, mutta aikoinaan Jari Sinkkonenkin sanoi, että vanhempien tärkein tehtävä on tuottaa lapselleen pettymyksiä. Aiemmin ei siis ollut tarkoituskaan, että lapsi saisi kaiken haluamansa eikä lasta tarvinnut varjella pettymyksiltä. Monenlaise lukemani perusteella sekä jonkin verran sivusta seuranneena tuntuu, että nykyisin vanhemmat ja erityisesti äidit yrittävät suorittaa vanhemmuuttaan. Kodin pitää olla tiptop, ruuan superterveellistä, vanhempien pitää muistaa käydä salilla ja näyttää hyvältä, lapsen vaatteiden pitää olla aina puhtaat ja sävy sävyyn, kaikilla pitää olla kodin ulkopuolisia harrastuksia jne. Vähän kärjistettynä tuo, mutta liika aikataulutus ja suorittaminen ei ole kovin järkevää oma jaksamisen kannalta. 

No se on just niin, nykyään joka suunnasta kerrotaan miten olet huono vanhempi, jos menet siitä mistä aita on matalin. Ei saa antaa katsoa ruutua, ei saa syöttää valmisruokaa (ajattele sitä suolapitoisuutta!), pitää olla timmissä kunnossa tai mies jättää, vaatteiden pitää todellakin olla puhtaat tai vähintäänkin päikkytädit katsoo nenänvarttaan pitkin, pitää imettää pitkään, opettaa potalle, vanhempi ei saa koskaan haluta olla hetkeäkään erossa lapsestaan, jos haluaa, ei olisi pitänyt tehdä lapsia ollenkaan, ei saa hetkeäkään katsoa kännykkää lapsen läsnäollessa tai lapsi saa ikuiset traumat, pitää hoitaa kotona vähintään 3-vuotiaaksi, mutta samalla tienata omat rahansa jne. Nämä paineet ei ole itse keksittyjä, jos menee vaikka lukemaan mitä tahansa iltapäivälehteä niin sieltä löytyy vähintään joka viikko juttu siitä mitä vanhemmat tekee väärin. Osa pystyy viittaamaan kintaalla moisille, mutta varsinkin epävarmemmat ensikertalaisäidit herkästi kokee huonommuutta jos eivät olekaan sellaisia kuin "pitäisi".

Uskon kyllä, että nykyisin on juuri noin. Eli että suorituspaineet tulee hyvin paljon ulkopuolelta. Aikoinaan taas ihan suositeltiin, että laittaa ipanat katsomaan videoilta piirrettyjä, jotta äiti saa levätä sohvalla vaikka lehteä lukien tai sunnuntaiaamuna loikoilla sängyssä pidempään. 

Omat lapseni ovat jo aikuisia ja tietenkin oli väsyttävää, kun vauva valvotti öisin tai isompi lapsi ollessaan sairaana. Mutta sen jotenkin ajatteli kuuluvan asiaan ja tiesi, että se menee aika pian ohi. Kasarilla ja ysärin alussakin vielä neuvoloissa myös ohjeistettiin menemään sieltä, missä aita on matalin. Oli ihan suositeltavaakin syöttää valmisruokia ja siivoilla kotona vain pahimmat sotkut. Niin ja imetyksestäkään ei oltu vielä tehty äitiyden mittaria vaan ihan jo suositeltiin maitoa pullosta, jos omaa ei tullut riittävästi. Sitä hetkeä, kun lapset nukkuivat päiväunia, ei todellakaan kehotettu käyttämään kodin puunaamiseen tai itsensä trimmaamiseen vaan lepäämiseen vaikka lukien tai pienet nokoset ottaen. Oma lukunsa tietysti on sekin, että aiemmin lapsia sai kasvattaa. Heille sai sanoa ei. En tarkoita mitään ruumiillista kuritusta, mutta aikoinaan Jari Sinkkonenkin sanoi, että vanhempien tärkein tehtävä on tuottaa lapselleen pettymyksiä. Aiemmin ei siis ollut tarkoituskaan, että lapsi saisi kaiken haluamansa eikä lasta tarvinnut varjella pettymyksiltä. Monenlaise lukemani perusteella sekä jonkin verran sivusta seuranneena tuntuu, että nykyisin vanhemmat ja erityisesti äidit yrittävät suorittaa vanhemmuuttaan. Kodin pitää olla tiptop, ruuan superterveellistä, vanhempien pitää muistaa käydä salilla ja näyttää hyvältä, lapsen vaatteiden pitää olla aina puhtaat ja sävy sävyyn, kaikilla pitää olla kodin ulkopuolisia harrastuksia jne. Vähän kärjistettynä tuo, mutta liika aikataulutus ja suorittaminen ei ole kovin järkevää oma jaksamisen kannalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaishoidossa ei voi käyttää rajoituksia, sillä joku muu omainen tekisi rikosilmoituksen. Kun ihminen on niin huonossa kunnossa, että tarvitsee hygieniahaalari, hän on laitoskunnossa.

Sängyn laitojen yli kiipeäminen on paljon vaarallisempaa kuin putoaminen sängystä lattialle. Täytyypä nyt heti kirjoittaa hoitotahtoon, että haluan vuoteeni lattialle, jos olen joskus siinä kunnossa, että pitäisi sitoa sänkyyn.

Vanhus jolla huonot nivelet ja tasapainovaikeuksia ei pääse ylös lattialla olevalta patjalta. Itselläkin keski-ikäisenä leikattu polvi hankaloittaa jo maan tasalta nousemista vaikka olen hoikka ja hyväkuntoinen (kyseessä oli urheiluvamma).

Eikö tuo aja sitten lähes saman asian kuin sänkyyn sitominen? 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä hoitajan kielellä on, kun suurin osa vanhuksista on niin seniilejä, etteivät tajua kuusta evätkä maasta yhtään mitään? Eivät tiedä mikä vuosi on tai mitään muutakaan. Mitä väliä silloin on, vaikka heidän "säilyttäjien" kotipaikka on vaikka Mars-planeetta?

Varmaan se, että silloin hoitaja ei myöskään ymmärrä saamiaan ohjeita, ei osaa tehdä potilastietojärjestelmiin kirjauksia eikä ymmärrä, mitä muiden kirjauksissa lukee. 

Näiden kääntäminen englanniksi ei ole mikään iso asia ja kirjauksetkin voidaan tehdä englanniksi.

Se on tietysti ihan mahdollista, että terveydenhuollossa otetaan työkieleksi englanti. Ja myös asiakkaiden eli potilaiden kanssa puhutaan englantia. Jos joku potilas ei osaa englantia, hänelle hankitaan tulkki. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä hoitajan kielellä on, kun suurin osa vanhuksista on niin seniilejä, etteivät tajua kuusta evätkä maasta yhtään mitään? Eivät tiedä mikä vuosi on tai mitään muutakaan. Mitä väliä silloin on, vaikka heidän "säilyttäjien" kotipaikka on vaikka Mars-planeetta?

Varmaan se, että silloin hoitaja ei myöskään ymmärrä saamiaan ohjeita, ei osaa tehdä potilastietojärjestelmiin kirjauksia eikä ymmärrä, mitä muiden kirjauksissa lukee.