Reipas ja tunnollinen lammas

Yhtiövastike nousi 28€

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep.. olen nuorten ja lasten parissa töissä.. joskus kun tulee haaveammatti puheeksi, niin eihän kukaan suunnittele mitään tavallista, että lähihoitaja, siivooja, poliisi, keittäjä.. vaan nehän on aivan epärealistisia haaveita.. laulaja, tubettaja, änäripelaaja, aivokirurgi. Haaveita ja unelmia pitää olla, mutta jos tuommoinen kumminkin arkinen asia kuten työ, perustuu aivan harhaan, niin voihan

se ahdistaa.

Maailmassa kuitenkin on ihmisiä, jotka tienaavat elantonsa tubettajina ja aivokirurgeina, joten ei se ole lainkaan kaikille epärealistinen haave.

Tämähän se. On ihan normaalia, että nuorilla on haaveita ja unelmia, mutta monilta tuntuu puuttuvan realismi. Vaikka nykyisin rumastakin voi tulla kaunis, se silti vaatii melkoisen määrän rahaa plastiikkakirurgeille annettavaksi. Miten sen rahan saa ja nyt heti eikä vasta 10 vuoden päästä, jolloin on jo myöhäistä, onkin toinen juttu. 

En päässyt lukemaan Hesarin juttua, koska se on maksumuurin takana. Mutta musta tuntuu, että nuorilta puuttuu kärsivälllisyys. Eivät heidän vanhempansakaan olleet 30-vuotiana uransa huipulla olevia varakkaita vaan asuntovelkaisia lapsiperheellisiä. Nuorena on kuitenkin ihan normaalia ajatella, että elämä on ohi keski-ikäisenä. Että ei sillä elämällä ole sitten enää niin väliä. Kuitenkin aiemminkin ihmiset ovat vaurastuneet vasta sitten, kun asuntolainat on jo maksettu ja on voinut alkaa sijoittaakin. Taloudellisesti parhaimmillaan oma elämä on yleensä silloin, kun kuopuskin muuttaa lapsuudenkodistaan pois. Olettaen tietysti, että on työpaikka eikä ole potkittu pihalle. 

Tuli vielä mieleen sellainen asia, että kun pienten lasten pitäisi nukkua 9-10 tuntia yössä ja jos aamulla on herätys klo 6:00, niin lapsen pitäisi olla silloin unessa klo 20-21. Monesti pieni lapsi alkaa tuohon aikaan illasta olla myös jo väsynyt, joten päivän toisen pääaterian jättäminen noin myöhäiseksi ei ole kovin järkevää. En tiedä, miten muissa maissa lapset jaksavat valvoa hyväntuulisina niin pitkään tai onko suositukset lasten unentarpeelle sitten niin erilaiset kuin meillä Suomessa. Muistan omien lasteni lapsuudesta, että pienten kanssa noudatettiin aika tarkalleen "perinteisiä" ruokailuaikoja, mutta heidän kasvaessaan ei enää niinkään. Esim kun olivat jo kouluikäisiä, vaihdoin päivällisen "kello viiden teeksi". Ja päivän toinen pääateria syötiin vasta myöhemmin illalla, mutta iltapalaa ei saitten ollenkaan. Eli tavallaan päivällinen ja iltapala vaihtoivat paikkaa. 

Eivät varsinaisesti hamstraa, mutta mistään tavaroista ei kuitenkaan haluta luopua. Esimerkiksi 96-vuotiaalla äidilläni on yksi vaatekaapillinen täynnä iltapukuja, mutta sellaisia iltatilaisuuksia, joihin puvut kävisivät, ei hänen elämässään ole ollut enää yli 40:een vuoteen. Muutenkin äidillä on vaatteita aivan järjettömät määrät ja kuitenkin hän käyttää vain muutamaa vaatekertaa. Isä on sentään alkanut luopua mm erilaisista keittiötarvikkeista ja olen saanut yleiskoneita, kattiloita yms menemään niin omille kuin ystävienikin lapsille, jotka ovat muuttaneet ensiasuntoihinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tullut mieleen silloin nuorena, nyt huomaa, kuinka kaipaa sitä vanhaa nukkea ja kouluvihkoa.

Ei tuossa ole mitän kummallista, mutta ei toisen ihmisen - edes omien vanhempiensa - kotia voi käyttää ilmaisena varastona. Siinä vaiheessa, kun kuulee vanhempansa olevan muuttamassa pienempään asuntoon, kannattaa het5i ilmaista, että haluaisi tulla ottamaan muutamia omia tavaroitaan sieltä. Mä säilytin yli 10 vuoden ajan esikoiseni tavaroita, koska hän muutti yksiöön ja sanoi, että ottaa tavaroitaan sitten myöhemmin, kun muuttaa isompaan asuntoon. Nooh, nyt on asunut jo vuosia isommassa asunnossa, mutta ei edelleenkään halunnut tavaroitaan. Kysyin, mitä teen niille ja vastasi, että tee mitä haluat. 

Mä heitin aikoinaan yhdern 70-luvun peltisen säilytysrasian roskiin. Ei oikein sopinut 80-luvun sisustukseen. 10 vuotta sitten hurahdin retroon ja maksoin huutokaupassa 90€ sellaisesta samanlaisesta peltirasiasta kuin minkä aikoinaan heitin roskiin. Mutta eipä sitä 19-vuotiaana tullut ajatelleeksi, että viiskymppisenä kaipaisikin jotain retrotavaraa.