Reipas ja tunnollinen lammas

Käyttäjä7437 kirjoitti:

Mullakin olisi niin paljon kissanruokaa. Kymmeniä kiloja kuivamuonaa, kun kranttu Vege-Vili ensin luulee jostain tykkäävänsä, mutta sitten, kun ostan megasäästöpakkauksia, niin alkaakin niitä syrjiä.

Ajattelin kysyä diagonilta ja leipäjonoista, olisiko jollain niille tarvetta tai voiko viedä löytöeläintaloihin.

Jos olet Facebookissa, kannattaa kokeilla avustusryhmiä tai oman asuinalueesi nk puskaradioryhmää (mikäli ko ryhmässä se on sallittua) tai roskalavaryhmää. Kissanruuille voisi kysyä joltain eläinsuojeluyhdistykseltä, ottavatko ne vastaan. 

Mikään virallinen taho ei tosiaan ota vastaan yksityishenkilöiden ruokia, mutta avustusryhmissä voi antaa pois. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä nyt omia kahta tytärtä on seurannut, ensinnäkin haluamansa opiskelupaikan saaminen kesti yo-kirjoitusten jälkeen muutamia vuosia. Kun opiskelut pääsee aloittamaan vaikkapa 23-vuotiaana, valmistuu vasta kolmekymppisenä. Sitten pitäisi tehdä töitä, että alkaisi edes jonkinlainen eläke kertymään ja voisi maksaa opintolainaa pois. Jos uusi hallitus vielä leikkaa asumistukea, opiskelut venyy entisestään, kun on käytännössä pakko käydä töissä opiskelujen ohella. Siellä ne tulevat maisterit seisoo Mäkkärin kassalla yövuorossa.

Ikä alkaa äkkiä tulla vastaan, jos lapsista voi alkaa haaveilla vasta vaikkapa 35-vuotiaana. 

Tämä pitää paikkansa. Mulla myös jo aikuiset lapset. Mä ajattelen myös niin, että nykyisin on niin paljon muitakin tapoja käyttää elämänsä kuin elää lapsiperheen elämää. Lapsen hankkiminen sitoo sut noin 20:ksi vuodeksi olemaan vastuussa toisesta ihmisestä. Joudut ihan joka ainoassa asiassa ottamaan huomioon tämän. Lapsiperheiden elämästä ei mediassa eikä varsinkaan sosiaalisessa mediassa anneta kovin kaksista kuvaa. Päiväkodeissa on ongelmia, kouluissa on ongelmia, kaduilla on ongelmia.... Vanhemmille on vaikeaa yhteensovittaa työtä ja perhettä. Työelämässä vaaditaan koko ajan enemmän ja enemmän ja hyvin harva on sellaisessa työssä, että satavarmasti ei ole pelkoa työttömyydestä. Lapsiperheiden kotipalvelut on ajettu alas eikä monella ole lainkaan tukiverkostoja. Työnantajat vaativat työntekijöiltään joustoja, mutta päiväkodit eivät kuitenkaan jousta. Vähän vaikeaa jäädä ylitöihin, jos lapsi pitää viimeistään tietyllä kellonlyömällä hakea pois päiväkodista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni ei tunnista tätä kyläilykulttuuria, onko sit ollut enemmän paikkakohtaista? Itse olen Itä-Suomesta. Ja en tosiaan tiedä mikä minun tuttavissani on mutta koskaan ei sovi kyläily lyhyellä varotusajalla, vaan se menee kauas molempien osapuolien vuorotöitä, harrastuksia ym sumpliessa. Vaikka oikeasti arjessa olisi niitä tyhjiä kohtia, joissa ehtii kuulumiset vaihtaa mutta kun sitä aletaan sopia niin etsitään molemmille sitä "täydellistä" ajankohtaa. Ap

Mitä helvetin tyhjiä kohtia arjessa? Ei ole todellakaan.

Ei varmaan kaikilla ole, kyllä minulla on. Kaikki ne hetket kun kotona olen istahtanut alas ja luen tai katson jotakin tai teen käsitöitä tai surffaan netissä eli jokapäivä on 1-4h vähintään aikaa tällaiselle. Ei minun arkeni ole kiireistä, vuorotyössä vapaatakin on enemmän. Ap

Ja sä toivoisit, että jollain sun tutulla on kristallipallo, josta se katsoo, että sulla on just nyt tunti ylimääräistä aikaa ja tulisi soittamaan sun ovikelloa? Jos sulla on tunti ylimääräistä aikaa, miksi et voi soittaa tai laittaa tekstaria jollekin lähellä asuvalle tutullesi ja kysyä, kerkeiskö tulemaan sun luo kahville?

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Mä teen n elipäiväistä työviikkoa ja mulla on manantait vapaata. Kuuitenkin juuri nytkin olen Teams-palaverissa. En todellakaan tykkäisi, että joku kaveri tai sukulainen tulisi soittamaan nyt ovikelloa ja mun pitäisi poistua palaverista,mennä alakertaan, avata ovi ja sanoa oven takana olevalle, että olen palaverissa, nyt ei kyläily sovi. Paljon parempi vaihtoehto olisi laittaa mulle tekstari ja kysyä, sopiiko, että tulee käymään. Mä sitten vastaisin, että nyt ei sovi.

Kyllähän silloin tiedettiin mitä kukakin tekee työkseen ja millaista työaikaa. Jos vuorotyöläisen perheessä oli makkarin ikkunassa verhot kiinni kun oltiin kylään menossa niin ei silloin edes pimpoteltu ovikelloa vaan käännyttiin ympäri jo pihassa eikä päivätyöläisillä käyty ovea koputtelemassa puolen päivän aikaan tai vauvaperheessä vierailtu päiväuniaikaan.

Koska ei ollut kännyköitä. Nykyisin vauvaperheissä vauvoillakaan ei ole kaikilla samaan aikaan päiväuniaika. On eroa, herääkö vauvan kanssa klo 6 aamull avai klo 9 aamulla. Tekstiviestin laittaminen ei vie kuin hetken, siihen ei edes herää kukaan ja jos vastausta ei viestiin tule, niin silloin tietää, että nyt ei sovi. Joku voi lukea viestin ja vastata, että juuri nyt ei sovi, mutta puolen tunnin päästä sopisi. Miksi kännykän käyttö on niin vaikeaa, kun sitä muuten käytetään mitä erilaiismpiin asioihin?

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Mä teen n elipäiväistä työviikkoa ja mulla on manantait vapaata. Kuuitenkin juuri nytkin olen Teams-palaverissa. En todellakaan tykkäisi, että joku kaveri tai sukulainen tulisi soittamaan nyt ovikelloa ja mun pitäisi poistua palaverista,mennä alakertaan, avata ovi ja sanoa oven takana olevalle, että olen palaverissa, nyt ei kyläily sovi. Paljon parempi vaihtoehto olisi laittaa mulle tekstari ja kysyä, sopiiko, että tulee käymään. Mä sitten vastaisin, että nyt ei sovi.

No ennen ei etätöitä ollut, niin se onkin sen puoleen nykyaikana eri juttu. Muistan silti joskus lapsena että autot oli pihassa mutta ovea ei silti avattu ja se oli täysin ok, jatkettiin vaan matkaa eikä jääty ikkunoista kurkkimaan tai pihaan pyörimään. Jos itse oltiin vaikka kipeänä niin äiti huuteli tuuletusluukusta että täällä on sairastupa, ei kannata tulla nyt ja sitten vieraat lähtivät. Ap

Lankapuhelinten aikaan tehtiin yllätyskäyntejä, koska ei ollut reissussa puhelinta, jolla olisi voinut soittaa etukäteen. Lähin puhelinkioskikin saattoi olla kaukana. Nykyisin, kun kaikilla on kännykät, soittaminen tai tekstiviestin laittaminen ei ole kenellekään mikään ongelma. Eipä tarvitse turhaan ajella pihaan ja soittaa ovikelloa, kun jo valmiiksi tietää, että pikavisiittikään ei nyt sovi.