Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Nostalgia jotenkin höperöittää ihmistä.

Onkohan siinä joku, että ne omat lapsuus- ja nuoruusajat herättää muistoja siitä, kun asiat oli uusia, sitä oli innoissaan, ei vielä ollut itse kaikesta vastuussa jne., ja nää liitetään sitten siihen kasvuympäristöön ja aikaan, eikä ymmärretä, että oikeasti se tunne liittyy siihen lapsuuteen ja nuoruuteen 🤔

Mullekin tulee jotenkin lämpimiä mielikuvia vaikkapa irtokarkkien ostamisesta ysärillä (markalla ufoja, viidellä kymmenellä penkillä nallekarkkeja jne.). Ihan vaan siks varmaan, kun se oli sitä aikaa, kun oli vasta alkanut saada viikkorahaa ja ostaa itse asioita.

Oikeesti se ysäri oli kuitenkin asenneilmapiiriltään ihan täys helvetti.

Uskoisin, että varsin pitkälti on juuri näin. Jos oma lapsuus on ollut huoleton eikä ole sattunut mitään suuria tragedioita, huolettomuuden ja kaiken hyvän liittää helposti kyseiseen vuosikymmeneen. Vaikka tosiasiassa on ollut kyse siitä, että vanhemmat ovat huolehtineet kaikesta eikä lapsia ole rasitettu aikuisten tai  yhteiskunnan ikävillä asioilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka suuri alue tuo on?

Lisäksi kai kulkijoita on että saa poliisi selville milloin kyltit on laitettu

Sitten lähialueen valvontakameroita läpikäymään

Alueella säännöllisesti käyvä ulkoilija löysi kyltit, olivat olleet siellä vasta pari päivää tiukasti puihin naulattuina.

Ja lähimmät valvontakamerat taitaa olla ostarilla eli just toisella puolella lampea. Ei tuolla ryteikössä ole valvontakameroita. Koiranulkoiluttajia kyllä kiertää lampea ja muita ulkoilijoita.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Mietin vielä tätä asiaa ja erityisesti sitä, mikä on nyt toisin kuin 30-40 vuotta sitten, jolloin omat lapseni syntyivät. Jotenkin tuntuu, että vanhemmuudelle on asetettu ihan erilaisia vaatimuksia kuin silloin ennen. Kasarilla ja ysärillä neuvolassa kehotettiin menemän kotihommissa sieltä, missä aita on mataltin. Eli eineksiä vaan pöytään, jos äitiä väsytti. Saarioisten makaroonilaatikko oli ihan yhtä hyvä valinta kuin itsetehtykin. Siivouksestakin neuvolan terveydenhoitaja sanoi, että ei ne villakoirat sängyn alta minnekään karkaa. Eikä haitannut, vaikka lapsella oli tahra rinnuksilla tai housun polvessa palkeenkieli. Mistään tunteiden sanoittamisesta ei oltu kuultukaan. Ruumiillinen kuritus oli jo silloin kiellettyä, mutta kotiarestit, jäähyt, karkkipäivän perumiset yms olivat ihan sallittuja rangaistuksia, jos lapsi ei totellut. Taaperonkin sai laittaa hyvällä omallatunnolla katsomaan videolta Disneyn piirrettyjä siksi aikaa, että vanhempi sai laitettua pyykit koneeseen tai ihan vain luettua rauhassa sohvalla maaten aikakauslehden. 4-5 -vuotiaan saattoi jo ihan hyvin laittaa itsekseen pihalle kavereiden kanssa leikkimään. Välillä vaan katsoi ikkunasta, että lapsi on edelleen näköpiirissä. Harrastuksia ei pienet lapset tarvinneet ollenkaan ja isommillekin lapsille riitti vaikka lukeminen ja piirtäminen harrastukseksi. Ei tarvinnut olla mitään tavoitteellista, maksullista ja kodin ulkopuolella säännöllisesti tapahtuvaa harrastusta, johon lasta olisi pitänyt vielä kuskatakin. 

En osaa sanoa, onko nykyinen systeemi sitten parempi. Ehkä lasten kannalta on, mutta vanhemmille se tarkoittaa yhä enemmän töitä. Eli sanoisin, että vanhemmuus on nykyisin huomattavasti työläämpää kuin 30-40 vuotta sitten. 

Nykyiset lapsentekoiässä olevat ovat lopputulos tuon ajan kasvatustyylistä. Ehkä tunteiden sanoittamisesta olisi sittenkin ollut hyötyä. Videoiden kasvattama sukupolvi on hukassa itsensä kanssa samalla kun maailma on mennyt yhä kaoottisempaan suuntaan.

Voit hyvinkin olla oikeassa. Jo 30-40 vuotta sitten vanhemmuuden olisi ehkä pitänyt olla yhtä vaativaa ja työlästä kuin nykyisin. Tosin syntyvyys olisi jo silloin ollut nykypäivän tasolla ja lisääntymisiäkäisiä olisi nyt huomattavasti vähemmän kuin mitä nyt on. 

Mietin vielä tätä asiaa ja erityisesti sitä, mikä on nyt toisin kuin 30-40 vuotta sitten, jolloin omat lapseni syntyivät. Jotenkin tuntuu, että vanhemmuudelle on asetettu ihan erilaisia vaatimuksia kuin silloin ennen. Kasarilla ja ysärillä neuvolassa kehotettiin menemän kotihommissa sieltä, missä aita on mataltin. Eli eineksiä vaan pöytään, jos äitiä väsytti. Saarioisten makaroonilaatikko oli ihan yhtä hyvä valinta kuin itsetehtykin. Siivouksestakin neuvolan terveydenhoitaja sanoi, että ei ne villakoirat sängyn alta minnekään karkaa. Eikä haitannut, vaikka lapsella oli tahra rinnuksilla tai housun polvessa palkeenkieli. Mistään tunteiden sanoittamisesta ei oltu kuultukaan. Ruumiillinen kuritus oli jo silloin kiellettyä, mutta kotiarestit, jäähyt, karkkipäivän perumiset yms olivat ihan sallittuja rangaistuksia, jos lapsi ei totellut. Taaperonkin sai laittaa hyvällä omallatunnolla katsomaan videolta Disneyn piirrettyjä siksi aikaa, että vanhempi sai laitettua pyykit koneeseen tai ihan vain luettua rauhassa sohvalla maaten aikakauslehden. 4-5 -vuotiaan saattoi jo ihan hyvin laittaa itsekseen pihalle kavereiden kanssa leikkimään. Välillä vaan katsoi ikkunasta, että lapsi on edelleen näköpiirissä. Harrastuksia ei pienet lapset tarvinneet ollenkaan ja isommillekin lapsille riitti vaikka lukeminen ja piirtäminen harrastukseksi. Ei tarvinnut olla mitään tavoitteellista, maksullista ja kodin ulkopuolella säännöllisesti tapahtuvaa harrastusta, johon lasta olisi pitänyt vielä kuskatakin. 

En osaa sanoa, onko nykyinen systeemi sitten parempi. Ehkä lasten kannalta on, mutta vanhemmille se tarkoittaa yhä enemmän töitä. Eli sanoisin, että vanhemmuus on nykyisin huomattavasti työläämpää kuin 30-40 vuotta sitten. 

En lukenut koko ketjua, mutta mulle on itsestäänselvää, että mitä enemmän voin antaa lasteni tulevaa perintöä heille etukäteen ja vieläpä verovapaasti, sen parempi kaikkien muiden paitsi verottajan kannalta.